sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pitkäaikaisten projektien eteneminen

Kesän 2018 to-do -lista on jo hyvällä mallilla. Eteisen kattoon tehtiin uusi katon runko ja päälle uusiokäytettiin vanhoja vuorilautoja. Tähän vaiheeseen projekti jäi tällä kertaa, kenties seuraavalla kerralla jo saadaan levy (ja huovat) paikoilleen.

Vahtikoira vahtii, että hommat etenee


Käytin paljon aikaa puutarhahommissa miehen ahertaessa kattohommissa. Viherpeukaloni on edelleen kateissa, mutta jaksan silti yrittää. Tässä pientä päivitystä ikuisuusprojekteista pitkäaikaisista projekteista.

Myyrä
Linnakallion pihalla asusteli ennen myyrä tai useampia. Vuosia siten piha oli täynnä multakasoja ja juoksipa iso, pulska myyrä kerran silmieni edessä jopa tiilirakennuksessa. Kunnallistekniikkaan liityvät maanrakennustyöt ja pihalla aktiivisempi oleskelu ovat häätäneet myyrän kavereineen. Voitto emännälle!

Kimalaiset
Kaipa niillä on pesä taas jossain pihapiirissä, mutta ei ainakaan tuvan nurkalla. Tuvan ullakolle virkkasin valeampiaspesän, jottei sinne muuttaisikaan enää alivuokralaisia - ei ampiaisia eikä kimalaisia. Lasketaankohan tämä voitoksi jos vaan en ole pesiä löytänyt? Lasketaan. Voitto emännälle!

Sammal
Jos sammalta oli ennen paljon on sitä nyt vieläkin enemmän. Tänään kuitenkin kylvin taas nurmikon sammakonsyöjää sekä kalkkia. Häviö emännälle.

Myyrästä, kimalaisista ja sammaleesta voit lukea aikaisemman kirjoituksen täältä!

Jättitatar
Taistelustani jättitataria vastaan olen kirjoittanut useampaan otteeseen. Tuvan edellinen asukas oli tuota vahingolliseksi vieraskasviksi nykyisin luokiteltavaa kasvia istuttanut pihaan eikä siitä ollutkaan ihan helppo päästä eroon."Isojen tatarten hävittäminen voi olla työlästä. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Katkaistut varret voidaan jättää maatumaan kasvuston päälle." (Lähde: vieraslajit.fi) Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia hävityskeinoja myrkyistä kiehuvaan veteen. Edelleen poistan säännöllisin väliajoin muutamia pieniä alkuja, mutta tilanne on jo hallinnassa suurimmalti osin. Lähes voitto emännälle!

Jättitatarista voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Kusiaiset
Inhokkiötökät eli kusiaiset vaivaavat pihamaata edelleen. Viime kesän kattoremontin myötä pihassa olleet lautatapulit auttoivat paikallistamaan muutaman ison pesän, jotka sain ilmeisesti tuhottua. Tänään voikukkia nyppiessäni kuitenkin bongailin noita ilkimyksiä vielä saunamökin edustalla ja grillipaikan läheisyydessä. Koska selviä merkkejä pesistä ei tällä kertaa löytynyt, en ryhtynyt myrkytyspuuhiin. Aion sen kuitenkin vielä tehdä tämän kesän aikana. Häviö emännälle (mutta muutama taistelu jo voitettu)!

Kusiaisista voit lukea täältä!

Voikukat
Uusin arkkivihollinen pihalla on  voikukat. Kuuma ja kuiva alkukesä oli kuivattanut (sen vähäisenkin) nurmikon, onneksi myös osan sammaleesta. Sen sijaan voikukat olivat voimissaan ja ne olivat levittäytyneet tontille ennennäkemättömissä määrin. Konttailin viikonlopun aikana piiitkät tovit niitä kiskomassa irti. Ainakin neljä ämpärillistä niitä kannoin lopulta kompostiin. Paljon sinne vielä jäi, sillä maitohappojen takia hoosiannaa huutaneet reidet ja selkä eivät antaneet myötä pidempään jumppaukseen. Häviö (toistaiseksi) emännälle! I'll be back..

Lasketaanko tämä nurmikoksi jos kuuma alkukesä on nitistänyt kaiken ruohon ja ainoa vihreä on voikukkaa (tai ratamoa)?

Syreeniaita
Suuri haaveeni syreeniaidasta on edennyt taas monen vihreän lehden verran. Aika kaukana näkösuojasta ollaan edelleen, kuten kuva osoittaa, mutta jotain edistystä on sentään tapahtunut. Vertailun vuoksi vanhoja kuvia.

Syreenit kesällä 2018

Syreenit kesällä 2016 tai 2015

Ennen ruohonleikkurin käyntiä.. jättitatarit ovat vielä vallanneet tonttia ja syreeneitä ei edes meinaa nähdä.

Bonuskuvana vielä ikkuna, joka viime vuonna oli ikkunaentisöijällä - ja johon vaihdettiin lasi.. Kivikö lie lentänyt trimmeristä tai ruohonleikkurista, mutta nyt on lasissa komia reikä. Se on paikattu jeesusteipillä ja niin se saa toistaiseksi olla. Välillä pitää vaan huokaista syvään ja jatkaa eteenpäin.

Harmittaako? No kyllä.



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kuistin katon uusiminen

Viime kesäisestä kattoremontista jäi tekemättä kuistin katto. Helteisenä toukokuun sunnuntaina oli erinomainen aika aloittaa tämä projekti. Ohessa muutama kuva purkuvaiheesta, sitä pidemmälle ei tällä kertaa ehditty. Päälliosa purettu, sisäkatto vielä jäljellä.

Lähtötilanne. Katolla on edelleen viime kesältä jääneet rakennustelineen jämät.

Pari kerrosta huopaa purettu, alla päreitä.

Päreiden purkua.

Katon runko ja sisäkatto suojattu pressulla.
Tämän kesän to-do -listalta on aloitettu jo kaikki työt - voiton puolella ollaan jo toukokuussa! Päätyseinän ulkovuorilautojen uusiminen on nimittäin myös lähes valmis. Kuistin katon ja päätyseinän valmistuttua täytyy laittaa oman mielenterveyden ja jaksamisenkin vuoksi kunnon ennen ja jälkeen kuvat koko mökistä ulkoa. Saa pitkästä aikaa kaivaa arkistoista Virallisen Valokuvaajan ottamia kuvia vuosien takaa.

Lauantai meni tämän päädyn parissa.


torstai 26. huhtikuuta 2018

Kohti kesää!

Talven jälkeen sormet syyhyävät taas remonttihommiin mökille. Talvilepo on tehnyt tehtävänsä ja emäntä pursuaa taas remonttienergiaa ja -ideoita!

Ensimmäistä kertaa elämässäni yritin tehdän jonkinlaista pihasuunnitelmaa tuolle haastavalle rinnetontille. Tällainen siitä sitten tuli. Joko tilataan kaivinkone tontille?
Sehän on toteuttamista vailla valmis!
Kuten arvata voi, suunnitelma jää odottamaan toteutusta tulevaisuuteen, sillä mökillä on tärkeämpääkin tekemistä tiedossa ensi kesälle. Mutta sitä ennen ehtii hyvin suunnitella pihan huolella valmiiksi. Ideana on, että piha-alue jakautuisi tulevaisuudessa kahteen tasoon, ns. yläpihaan ja alapihaan. Nythän piha on yhtä liuskaa ylhäältä alas - ja suoraan tielle asti. Ylä- ja alapihan jakaisi pengerrys, mökin takana kaksi askelmainen ja keskemmällä pihaa yksiportainen. Yläpihan taso määrittyy saunamökin, grillausalueen ja nykyisen liiterin tasoon, alapihan tason taas määrittää mökki. Piha aidattaisiin vihdoin ja auton parkkipaikkaakin hieman kohennettaisiin. Tiilirakennus hävitetään vihdoin ja liiteri-puucee uusitaan. Pihatöiden helpottamiseksi aidan ulkopuolisella alueella ei olisi enää nurmikkoa vaan jotain maata pitkin menevää kasvia.

Hyvin todennäköisesti suunnitelma tullaan toteuttamaan monessa osassa. Vanha liiteri-puucee korvattaneen uudella varasto-puucee-rakennuksella ja sen perustuksia varten voisi muokata yläpihaa. Uuden toimivan varaston myötä tiilirakennuksenkin hävittäminen on myöhemmin helpompaa. Sen hävittämiseen ja isompiin maanmuokkaustöihin ei riitä pieni kaivuri, vaan pihalle pitää tuoda isompi kone. Ohjeita erilaisten pengerrysten ja muurien tekemiseen on muuten yllättävän vaikea löytää. Mutta onneksi on aikaa.

Pian palataan taas mökille ja jatketaan tuvan remonttia - tavoitteena tehdä loppuun parin viime vuoden projektit.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Puuttuva palanen

"Mun rä-rä-rännistäni puuttuu palanen
Ja uu uu se on tän näköinen"

K75 petti meidät pahasti lopettamalla yllättäen Lindab-tuotteiden myynnin ja tuvan ränniprojekti jäi kesken. Paikallinen Hasses smedja kuitenkin pelasti ja puuttuva palanen saatiin paikoilleen vielä ennen talvea.

Vihdoin myös tien puoleinen ränni on valmis





maanantai 4. syyskuuta 2017

Haikeutta ja kirpeyttä ilmassa

Jälleen yksi kesä on takana ja syyskuu virallisesti saapunut. Yöt ovat jo viileitä ja illat pimeitä. Saunassa on enemmän tunnelmaa ja tuvassakin patterit hienoisesti päällä. Karviaismarjasato poimittu talteen ja illalla on vuorossa hillotalkoot. Pitkäksi venahtanut märkä ruoho leikattiin mökillä, montaa kertaa ei huonosti käynnistyvää s******nkonetta enää tänä syksynä käynnistää. Syreeneiden juurelle on laitettu syyslannoitetta. Lehdet rupeavat hiljalleen muuttumaan keltaisiksi. Haikea tunnelma.

Onneksi mökkikausi ei ole ihan vielä ohi ja remppaelämä jatkuu lautapelien pelaamisen ohella. Kosmeettisista syistä päätin käsitellä osan saunasta uudelleen Tikkurilan Supi saunasuojalla. Ensimmäisellä käsittelykerralla kaksi vuotta sitten kaikki sisäpinnat käsiteltiin kertaalleen ja osa kahteen kertaan. Kahdessa vuodessa kuitenkin ne pinnat, jotka alunperin käsiteltiin vain kertaalleen, alkoivat näyttää omaan silmääni aavistuksen kellertävän läikykkäiltä. Niinpä ostin litran valkoista Tikkurilan Supi saunasuojaa ja käsittelin pesuhuoneen katon sekä koko löylyhuoneen katon ja seinät (lauteiden alusia ja kiukaan taustaa lukuun ottamatta). Lattiaan haluan sutia vielä uuden kerroksen lattiavahaa, erityisesti kellertävään löylyhuoneeseen, mutta ensin pitäisi päättää oikea vaalean sävy, sillä en tähän hätään ole löytänyt muistiinpanoistani aikaisempaa sävyä.

Isäntä asensi tien puolelle rännejä ja kaivoi sadevesiputkelle kaivantoa. Kunhan jostain löytyisi Lindab-tuotteiden jälleenmyyjä, niin saataisiin puuttuva palanen sadevesikouruakin paikoilleen. K75 päätti juuri lopettaa tuotteen myynnin, eikä sitä tahdo muualtakaan löytyä.

Loppuviikosta Museoviraston avustuksen valvoja, paikallisen museon edustaja tulee käymään tuvalla ja voin esitellä hänellä viimeisen päälle kunnossa olevat ikkunat sekä kengityksen jäljiltä uudelleen asennetun ulkovuorilaudoituksen. Kenties saan samalla hyviä vinkkejä entisestään vinksahtaneen rungon ylläpitoon ja kamarin lattiaan ilmestyneeseen rakoon.


maanantai 21. elokuuta 2017

Yksi urakka taas valmis!

Kiira/Klaara-myrskyn aikana tuvalla ratkottiin ristikoita ja luettiin uutisia myrskytuhoista. Tuvalle asti myrsky ei onneksi yltänyt, viikonloppua siivitti vain normaali ukkonen rankkasateen kera. Ennen sateita talteen kerätyt marjat muutettiin mehuksi ja saunaa lämmitettiin pitkän kaavan kautta.


Aunen vanha mehumaija oli taas käytössä
Pitkittynyt seinäprojekti saatiin vihdoin valmiiksi kun viimeisimmätkin rimat lyötiin paikoilleen ja ne maalattiin punamultamaalilla. Koska rimoissa oli selkeästi sileämpi pinta, ei punamultamaali ollut niille varsinaisesti paras mahdollinen maalivalinta. Aatteellisesti muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ongelma ratkeaa maalaamalla rimat kahteen kertaan. Rinteen puoleinen ränni on myös paikoillaan, ainoastaan sadevesiputki on kaivamatta maahan. Tuvassa on nyt uusi katto, ikkunat kunnostettu, rinteen puolella alin hirsi vaihdettu ja huonot ulkovuorilaudat uusittu - nyt pitäisi kestää tulevia vuosia taas tämäkin rakennus.

Seinäurakka valmis
 
Purkumateriaalia oli sijoitettuna kasaan keskelle pihaa. Kasa on viety kaatopaikalle, mutta lopputulos on siitä huolimatta harvinaisen surkea.
Pihalla ollut purkumateriaalikasa vietiin jo muutama viikko sitten kaatopaikalle, mutta sen alta paljastunut tuho on suorastaan masentava. Kyseessä ei ole pelkästään kuollut nurmikko, vaan kuollut nurmikko-sammal-sotkukasa, joka on painunut muusta maan pinnasta ainakin viisi senttiä kuopalle. Puut eivät ole yksin voineet tehdä tuota kuoppaa, taustalla on pakko olla joko arkivihollisteni muurahaisten litistynyt pesäkompleksi tai muu orgaaninen painuminen. Talvea vasten täytyy tasata kohta uudella maalla ja kylvää nurmikonsiementä, josko ensi kesänä tätä kohtaa ei enää muistaisi.
Vahtikoira löysi uuden suosikkipaikan. Tuolilta voi katsoa ulos ja hoitaa naapurivahdin hommia.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Vanhassa vara parempi

Joskus tulee sellaisia hetkiä, kun vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Sunnuntaina törmäsin taas tällaiseen hetkeen. En saa ruohonleikkuria käynnistymään millään. On painettu ryyppynappia ja bensan määrä tarkistettu. Kiskoin niin kovaa kun käsistä lähti, mutta ei niin ei. Voimat ei yksinkertaisesti riitä. Ei auttanut muu kuin kaivaa vanha kunnon leikkuri ja ruveta hommiin. Hikistä hommaa, mutta lopputulos oli huomattavasti siistimpi.

Ostoslistalla uusi ruohonleikkuri. Toivelistalla kone, jonka nainenkin saa käynnistettyä itse.

Ikkunaremontin seuraava vaihe on jo hyvällä alulla. Pokat on kauniisti entisöity ja nyt on aika pistää vielä karmit kuntoon niiltä osin, kun ne kunnostusta kaipaavat. Tämä ikkuna sai osumaa kengityksen, ulkovuorituksen ja ikkunarempan yhteydessä - alaosa repsottaa hieman epäilyttävästi.

Lähtökohtana hieman vinksallaan olevat karmit, joiden maali lohkeillut pois.
Aloitin maalin rapsutuksen sieltä, minne lyhyet tikkaat ylsivät. Toistaiseksi käytössä ei ollut kuumailmapuhallinta, ainoastaan kunnollinen maalikaavin. Ikkunan päällä oleva lauta lienee ainoa, joka tarvitsee vaihtaa kokonaan, sillä sitä ei enää hiominen ja maalauskaan pelasta. Muuten pärjätään pienemmillä paikkauksilla. Seuraavalla kerralla irroitan pokat paikoiltaan, jotta pääsen rapsuttelemaan karmeja kunnolla.


Maalin alta paljastui hyvälaatuista puuta.