lauantai 21. tammikuuta 2017

Priorisoitu to-do -lista vuodelle 2017

Lupailin kovasti kattoremontin keskellä, että ensi kesänä ei sitten mitään yhtä isoa tehdä. No, isoa ja isoa. Jos asiat etenevät suunnitelmien mukaan, tulee hirsityöammattilainen kengittämään keväällä rinteen puoleisen seinän. Tämä tarkoittaa, että meidän pitää sitä ennen irrottaa noin 12 metrin matkalta ulkovuorilaudoitus sekä rimat – ja tietenkin kengittämisen jälkeen laittaa ulkovuorilaudoitus paikoilleen. Tarkoituksena on uusia osa laudoista ja rimoista – kuitenkin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen. Unohtamatta tietenkään, että seinä vaatii sen jälkeen maalauksen.

Muuten ensi vuoden to-do lista näyttää tältä:
  • Ikkunoiden karmit pitäisi kunnostaa (eli poistaa maalit, maalata uudestaan ja vaihtaa yksi liian huonoon kuntoon mennyt puuosa) sekä asettaa entisöidyt ikkunat paikoilleen.
  • Pikkueteisen katto pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen. Sehän on vain pari metriä kanttiinsa.. helppo nakki verrattuna viime kesän urakkaan.
  • Rännit ja syöksytorvet pitäisi hankkia (auts! rahanmenoa) ja kiinnittää paikoilleen.
  • Peltisepältä pitäisi tilata uuteen savupiippuun pellit ympärille (auts! lisää rahanmenoa).
  • Terassin / kesäkeittiön rakentaminen (Omalle listalleni tämä ei nouse, mutta isäntä luultavasti nostaa oman to-do -listansa kärkeen)
  • Aidan rakentaminen, jotta koira voisi kirmata pihassa vapaasti.
  • Pari vuotta sitten kunnostetun keittiön puuttuvat listat pitäisi laittaa paikoilleen… yeah right!

Kaikki vanhoja rakennuksia remontoineet tietävät, että aina ei asiat kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja usein se remonttisormi saattaa kutitella ihan toisella tavalla vähemmän hyödyllisten asioiden suhteen. Noiden pakollisten (listan 4 ensimmäistä kohtaa) jälkeen omassa mielessä polttelisi ainakin:

  • Kakkoseteisen kunnostaminen eli vanhan kaappirakennelman purkaminen, seinämateriaalien uudelleen laittaminen, muovimaton poistaminen ja alta paljastuneen lattian käsittely. 
  • Kakkoseteisen ja keittiön välisen oven vaihtaminen (mistä löytää sopiva vanhempi ovi?) tai maalaaminen.
  • Kamarin katon maalaaminen, nykyisten seinämateriaalien purkaminen ja uusien laittaminen, muovimaton ja lastulevyn poistaminen lattiasta ja uuden puulattian rakentaminen + maalaaminen, takan hankkiminen… okei siirretään tämä suosiolla jonnekin tulevaisuuteen.
Jos nyt aloittaisi kuitenkin tuolta listan kärjestä keväällä. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen yksi murhe on ratkaistu: korvaushirsi kengittämistä varten on hankittu! Punkalaitumelta löytyi oikean kokoista vanhaa hirttä, jonka Saunamestari kävi ystävällisesti tarkastamassa ja noutamassa. Suuri kiitos tästä!


Näiden kukkimista odotellessa

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

Eikö jokaisen vuoden päätteeksi kuulu katsoa taaksepäin ja muistella kulunutta vuotta? Jos vuonna 2015 tuvan uudistukset olivat pieniä ja kaikki energia kului saunarakennuksen parissa, niin kuluvana vuonna 2016 kaikki energia puolestaan meni tuvan kunnostamiseen, tarkalleen ottaen katon remontointiin.

Keväällä ja alkukesästä oli vielä mahdollista viettää aikaa tuvalla rentoutumisen merkeissä, mutta kun kattoremontti vihdoin alkoi, niin sitä sitten tehtiin kaikki kesän viikonloput. Kattoremontti olisi edennyt huomattavasti nopeammin ja leppoisammin mikäli käytettävissä olisi ollut kesälomaa, jolloin hommaan olisi voinut keskittyä useamman päivän putkeen. Nyt suuri osa ajasta meni tavaroiden esiin ottamiseen ja pois pakkaamiseen sekä pressujen poistoon ja asettamiseen. Kesäsateet olivat jatkuvasti kiusana – varsinkin kun niitä ei ennusteissa ollut. Kaikesta huolimatta urakasta selvittiin pienillä vahingoilla (yksi rikkoutunut ikkunalasi ja muutaman kerran menetetyt hermot) ja lopputulokseen voi olla oikein tyytyväinen.



Katto valmistui syksyllä, joten ennen talvea edessä oli vain mökin talvikuntoon laitto. Tällä kertaa normirutiinien lisäksi urakkaan kuului ulommaisten ikkunan pokien irrotus. Ulommat ikkunat lähtivät talven ajaksi ikkunaentisöijälle. Talven ajan tupaa suojaavat sisempien ikkunoiden lisäksi vanerilevyt. Kaunista.

Aika yksipuoleinen oli tämä vuosi remonttien suhteen. Yksi iso, mutta tärkeä urakka takana. Ensi vuonna on sitten luvassa uudet kujeet.

Tunnelmallista vuoden vaihdetta!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskuinen maalauspäivä

Kostean kesän jälkeen syyskuu yllätti lämpimällä sunnuntaipäivällä, joka tietenkin piti käyttää heti maalaushommiin. Yhden päivän aikana urakoin koko talon tien puoleisen seinään punamultamaalia uuden kerroksen.

Alalista rapsutettu ja hiottu puhtaaksi

Eniten osumaa saaneen alalistan rapsuttelin ensin puhtaaksi vanhasta maalista ja sammaleesta, jonka jälkeen hioin siitä kevyesti harmaantunutta puuta pois. Koko lista pitäisi vaihtaa uuteen, mutta en ole vielä tutustunut miten se käytännössä onnistuu (ja onnistuuko se ilman, että vuorilaudoitusta irrottaa).

Oikeanpuolimmainen osuus seinästä maalattu, eron huomaa tästä kuvata lähinnä alalistasta

Seinän maalipinta oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta nyt se ainakin on priimakunnossa ja kestää paremmin tulevan talven tuiskut. Päätyseinä on ottanut hieman enemmän osumaa vuosien varrella ja siellä ei pelkkä maalaus riitä, muutamia rimoja tarvitsee vaihtaa uusiin.

Work in progress

Valmista tuli

Nyt kestää taas muutaman talven ja kesän paremmin


Maalaamattoman päädyn ja maalatun seinän eron huomaa. Kunnostamattomasta päätyseinästä täytyy vaihtaa muutamia ulkovuorauksen rimojakin, erityisesti ikkunan alta.
Ikkunoiden ulkopokat lähtevät talven ajaksi entisöitäväksi ja keväällä saan asentaa ne paikoilleen entistä ehompina. Tämä tarkoittaa myös karmien entisöintiä, joka jää minun vastuulleni. Ensi kesänä tuvan ilme onkin sitten huomattavasti raikkaampi, uusi maalipinta, kunnostetut ikkunat ja päällä tänä kesänä uusittu katto.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Harjannostajaiset

Katto on valmis VIHDOIN! Harjapalat saatiin paikalleen, räystäslaudat maalattua toiseen kertaan, kattotuolien tuet paikoilleen ja ötökkäverkot paikoilleen (viimeinen kovan kiroilun kera). Nyt saa syksy ja talvi tulla. Ensi kesänä sitten sangriaa nautittaessa ehkä ajan kuluksi nakutellaan vielä paikoilleen rännit ja syöksytorvet - jos siltä tuntuu.

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat kattotalkoisiin tavalla tai toisella!






torstai 1. syyskuuta 2016

Kompromisseja

Elämä on täynnä kompromisseja ja niin on vanhan rakennuksen kunnostaminenkin.

Tavoitteena minulla ei ole koskaan ollut palauttaa tupaa alkuperäiseen asuunsa. Käytännössähän alkuperäisyys tarkottaisi muun muassa pärekattoa, sähköjen poistamista, vesi- ja viemäriliittymän poistamista sekä uudisosien (jotka on rakennettu 1900 vuonna) poistamista. En ole myöskään sisustaessa pyrkinyt alkuperäiseen asuun. Tuvan sisustuksessa on käytetty rinnakkain moderneja huonekaluja ja vanhoja aarteita, eri vuosikymmeniä kerrostaen.

Linnakallion tupa on vapaa-ajan asunto, ei kotiseutumuseo.

Tästä huolimatta olen alusta alkaen halunnut kunnioittaa rakennuksen historiaa ja sen menneitä vuosia. Jokaisella vuosikymmenellä se on kokenut erilaisia vaiheita, asukkaita ja käyttötarkoituksia. On helppoa romantisoida 1800-luvun loppupuolen yksinkertaista maalaiselämää, mutta yhtä lailla tuvan historiaa ovat sotavuodet, seitsemänkymmentäluvun retroilu sekä yhdeksänkymmentäluvun hullutukset ja nyt menossa oleva PokemonGo -villitys.

Olen pyrkinyt rakennusta remontoidessa tekemään mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Lastulevy ja muovimatto (80-luvun muisto) vaihtuivat puulattiaan, vesi- ja viemäriliittymän toin ainoastaan saunarakennukseen en tupaan (vesivahingot ja -vuodot ehkäistäkseni) ja ikkunat päätin entisöidä en vaihtaa uusiin (kiitos siitä, että työn tekee laadukkaasti ammattilainen, kuuluu Museovirastolle, jolta sain hommaan harkinnanvaraista avustusta). Hirsien välistä kaivoin pois vanhat rätit sekä muut sekalaiset tilkkeet ja laitoin niiden tilalle pellavarivettä. Muovia on pyritty vaihtamaan puuhun tai paperiin. 

Keittiön oviaukko ennen: muovitapetti ja muovimatto, jälkeen: muovitapetit poistettu ja puulattia tehty.

Kattoremonttia harkitessani suurin huoleni oli rakennuksen kunto ja sen säilyvyys. Vanha huopakatto oli vuotanut muutamasta kohdasta ja huopa oli todella murtuvaa (kun nostin laudan katolle ja se nojasi huopaan, rikkoi se huopaan reiän samantien). Budjetti ei kuitenkaan mahdollistanut ammattilaisen palkkaamista katon tekemiseksi eivätkä omat taidot riittäneet rimahuopakaton tekemiseen. Päädyin palahuopakattoon. Se ei varmasti edusta mitään rakennuksen historian aikakausista, se edustaa ainoastaan 2010-lukua. Eihän rimahuopakattokaan olisi ollut alkuperäinen ja ajatuskin pärekaton rakentamisesta (ja pärekatollisen rakentamisen omistamisesta) saa aikaan vatsahaavan. Palahuopakattoratkaisu ei myöskään ole Museoviraston suositusten mukainen. Uskon silti korjatun katon olevan parempi ratkaisu kuin vuotava katto. Kompromissi. Tupa säilyy ehjän katon alla, vaikka valittu kattomateriaali ei kaikkien mielestä paras mahdollinen olekaan.

Yksi tärkeistä periaatteistani on ollut pyrkiä välttämään peruuttamattomia toimenpiteitä konservoinnin perusperiaatteiden mukaan. Vanhan huopakaton ja pärekaton jouduimme purkamaan pois ja materiaalit hävittämään. Se oli peruuttamatonta, mutta terveydellisistä ja rakennusteknisistä syistä välttämätöntä. Uuden palahuovan alla on alushuopa ja raakapontti. Huovat voi vaikka ensi kesänä poistaa ja tilalle laittaa peltikaton tai rimahuopakaton (pärekaton alla tuskin kuuluu olla raakaponttia). Meidän sitä ei ole tarkoitus tehdä, mutta sen voisimme tehdä.

Vanhan katon purku

Tämä on aihe, josta jokaisella vanhan talon remontoijalla on mielipide. Yksi maalaa valkoiseksi hirsiseinän ja asentaa kuistille porealtaan, toinen käyttää lattian käsittelyyn lipeää ja takoo rautanaulat itse. Facebookin Pelastetaan vanhat talot -palsta muistuttaa välillä pahintakin Suomi24- tai Vauva -foorumia aiheen tiimoilta. Meillä jokaisella on omat tapamme ja omat periaatteemme.

Kuten Mikael Aminoff Eeva-lehden haastattelussa sanoi neuvoneensa tytärtään sukutilan hoitamisesta "Jokainen hoitaa tätä tilaa kykyjensä ja ajan vaatimusten mukaisesti. Emme me Arjan (kartanon emännän) kanssa ole tehneet sitä, mitä edellinen sukupolvi teki, eikä sinun tarvitse tehdä asioita niin kuin me olemme tehneet. Jokainen sukupolvi tekee asiat omalla tavallaan."

torstai 25. elokuuta 2016

Kokemuksia ikkunoiden entisöintikurssilta

 
Osallistuin Virallisen valokuvaajan kanssa viime viikonloppuna ikkunoiden entisöintikurssille. Päivän kurssi maksoi 115 euroa, ja sen aikana ehdimme käydä läpi todella runsaasti teoriaa ja käytäntöä. Varsinaista teorialuentoa ei ollut, mutta kaikki eri vaiheet käytiin läpi myös teoriapuolen kautta – miksi jotain tehdään ja mihin sillä pyritään. Jokainen vaihe näytettiin selkeästi ja kaikki kurssilla olijat pääsivät niitä harjoittelemaan. Parasta oppiahan oli toki se kun sai itse kokeilla ja ammattilainen antoi vieressä parhaita mahdollisia vinkkejä onnistumiseen. Moneen eri vaiheeseen annettiin erilaisia toimintatapavaihtoehtoja riippuen niin entisöitävästä ikkunasta sekä käytettävistä työkaluista. Jollain toisella kurssilla oppi olisi varmasti ollut hieman toisenlainen, kyse on kuitenkin käsityöstä, jota jokainen tekee hieman omalla tavallaan.

 




Päivän aikana valkeni, että ikkunaentisöinti on välineurheilua. On muun muassa kuumailmapuhaltimia ja kuumailmapuhaltimia. Parilla erilaisella töhöttimellä olen vuosien varrella työskennellyt, mutta verstaalla käytössämme ollut puhallin oli ihan eri luokkaa ja maali lähti pokasta kuin itsestään. Samoin skrapat olivat teräviä kuin partaterät ja jokaiseen työvaiheeseen oli tarjolla parhaat mahdolliset työvälineet – näin se pitäisikin toimia. Valitettavasti omassa työkalupakissa ei toistaiseksi ole mäyränkarvoista tehtyjä siveltimiä ja infrapunalämmittimiä, joten ihan tanssien ei tulisi kunnostus sujumaan jos siihen ryhtyisin.






Kurssin yksi tärkeimmistä elementeistä ovat muut oppilaat, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Jos joku on kovin taitava tai tumpelo, innokas kysyjä tai kaikki muut ovat tuppisuita, vaikuttaa se päivän etenemiseen ja oman harjoittelumahdollisuuden määrään. Meidän kurssipäivänämme oli kohtuullisen hyvä tuuri, aikalailla tasapuolisesti kaikki saivat harjoitella, mitä nyt joillain oli vähän enemmän intoa ja välillä piti muiden pyytää omaa vuoroa. Tyhmiä kysymyksiä esitettiin päivän aikana pitkä liuta ja kaikkiin saatiin vastaus. Oppimisfiilis oli kivan rento ja vertaistukea oli tarjolla. Kukaan ei katsonut oudosti huonokuntoisten ikkunoiden pelastajia. Kaikki olimme samassa veneessä.

Vasemmalla hiomatonta "toivoton tapaus"-ikkunan pokaa, oikealla hiottuna pelastettua laatukamaa. Ulkonäkö saattaa hämätä.




Päivän aikana oppia tuli aivan järjetön määrä ja iltapäivästä päässä pyöri parikymmentä uutta asiaa. Onneksi etupenkin tyttönä tein tietenkin muistiinpanoja heti alusta alkaen, joten ihan kaikki oppi ei kadonnut toisesta korvasta ulos vaan voin rauhassa yrittää perehtyä jälkikäteen omiin muistiinpanoihini. Ja mihin näitä oppeja aion käyttää? No siihen kesähuoneen ikkunaan, jota ei edes ihan helposti irroteta. Muut ikkunat (tarkalleen ottaen ulkopokat) ovat näillä näkymin menossa entisöitäväksi ulkopuolelta ammattilaiselle, sillä sain tänä vuonna Museoviraston harkinnanvaraista avustusta juurikin ikkunoiden entisöintiin. Tästä huolimatta kurssi oli hauska ja hyödyllinen - suosittelen lämpimästi jos ikkunoita meinaa omatoimisesti ruveta kunnostelemaan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Sirpaleet tuovat onnea

Tästä jatkettiin perjantaina

Tähän päädyttiin perjantain jälkeen
 Kesäloma rullaa mukavan nopeasti eteenpäin, kovin paljon ei ole joutilasta aikaa ole ollut. Harrastukset ovat jo alkaneet ja ne tuovat säännöllisesti kotiin, mutta muu liikenevä aika on mennyt tuvalla. Viime viikonloppu oli varsinainen tehoviikonloppu. Ahkeroitiin pitkää päivää ja fyysistä työtä, pieni lepotauko tekee nyt terää.

Perjantaina oli vuorossa pihan puoleisen katon palahuovan asennus niin pitkälle kun sen pystyi asentamaan. Reunoihin jäi pienet alueet asentamatta, samoin ihan katon harjaosuus. Koska toinen puoli katosta oli vielä tässä vaiheessa purkamatta, ei tippalistoja voinut asentaa koko reunan matkalle ja sen takia myös palahuopaa ei laitettu vielä loppuun asti.

Lauantain lähtökohta

Lauantain työmaa

Lauantain lopputulos
 Lauantaina tehtiin pitkä päivä purkamisen parissa. Isäntä purki kattoa ja emännän hommaksi jäi loputtomalta tuntunut raivaus, jätteen lajittelu ja muut avustavat tehtävät. Pitkän päivän jälkeen katon tien puoli saatiin lopulta purettua ja kattomateriaali lajiteltua.

Pihan puoleinen jätekasa puuta ja huopaa. Puukasasta on viety jo osa kaatopaikalle.

Tien puoleinen jätekasa puuta ja huopaa.
Puun ja huovan lisäksi katolta tuli myös tällä kertaa järjetön määrä pärettä, päreroskaa, päremuhjua ja kaikkea muuta päreen olomuotoa.

Emännän työmaa ennen

Emännän työmaa jälkeen
Sunnuntaina oli vuorossa kattotuolien kiinnitys yläreunoista. Kirves, taltta, moottorisaha ja moni muu työkalu oli tarpeen, sillä edelleenkään tuvassa ei ole yhtään suoraa seinää, lankkua eikä kulmaa. Kaikki pitää veistää sopivaksi ja soveltaa matkan varrella.

Kattotuolit paikoillaan

Ja jos vanhoihin sanontoihin on uskomista, meille on luvassa paljon onnea, sillä tänä viikonloppuna työmaalla nähtiin ja kuultiin iloisesti heliseviä lasisirpaleita kun katon purkamisen yhteydessä eräs lankku lävisti kamarin ulomman ikkunan. Keravan Pikalasi saa taas tekemistä.