maanantai 1. toukokuuta 2017

Entisöityjen ikkunoiden asentaminen takaisin paikoilleen

Hieman ennen vappua suuntasimme tuvalle intoa puhkuen. Mukaan oli pakattu entisöidyt ikkunanpokat sekä tarpeet mökkiyöpymistä varten.

Irroitimme ensimmäisestä ikkunasta levyt ja kävimme urakan kimppuun. Kengityksen yhteydessä koko talon runko oli liikahtanut useita senttejä ja jo ennestään kierot seinät ja ikkuna-aukot ovat entistä vinompia, erityisesti tämän seinän kohdalta. Ensimmäisen ikkuna-aukon kanssa taisteltiin melko pitkään, karmia veistettiin mm. kirveellä, puukolla ja hiomakoneella. Vihdoin pokat saatiin paikoilleen, mutta keskilista on pahasti vinossa eikä peitä ikkunoiden väliä. Tai oikeastaan se on varmasti suorassa, mutta kaikki muu on vinossa. Kesän hommalistalle tuli lisää siis listan irrottaminen ja uudestaan kiinnittäminen sekä vaadittavat paikkamaalaukset.

Karmit ja pokat ovat nyt aivan eri paria, mutta työjärjestys osoittautui oikeaksi. Jos olisin talven aikana entisöinyt jo karmit ja nyt niitä olisi noin kovalla kädellä muokattu olisi harmittanut huomattavan paljon. Nyt pokat on helpompi irrottaa ja laittaa takaisin paikoilleen kun karmeja alkaa työstämään.

Korjatut päätyikkunan pokat paikoillaan - karmit kunnostetaan seuraavaksi. Aavistuksen eri paria.


Toisen ikkuna-aukon kohdalla törmäsimme uudenlaiseen ongelmaan. Toinen poka ei istunut lainkaan. Runsas karmin muokkaus ja ärräpäät eivät auttaneet. Lopulta tarkempi tutkiskelu paljasti, että vasemman- ja oikeanpuoleiset pokat olivat vaihtaneet paikkaa entisöintivaiheessa, myös siis saranat ja haat. Sen jälkeen huomasimmekin, että kahdessa pokassa ikkunan kiinnityshaat ja tuulihaat olivat väärällä puolella. Miten siis väärällä puolella? Kiinnityshaan pitäisi olla keskellä ikkunaa ja tuulihaan saranan puolella - no ne olivat juuri toistepäin. Laitoimme ikkuna-aukkoon parhaiten sopivan pokan ja pakkasimme kaksi pokaa takaisin autoon. Ne palaavat ikkunaentisöijälle, jolla on parhaat välineet ja osaaminen hakojen irrottamiseen ja uudelleen kiinnittämiseen oikeille paikoille. Ikkunatyöstön aikana taivaalta alkoi hiljalleen sadella lumihiutaleita...

Toinen ikkuna. Vas. alapoka kuuluu oikeasti kolmosikkunaan, mutta tämän yhdistelmän sai kiinni.
Koska kolmannen ikkunan työstäminen jäi tällä kertaa tekemättä, siirryimme pihatöihin ja varsinaiseen risusavottaan. Karsimme reilulla kädellä naapurin puolellekin levinneitä syreenejä ja koristevattuja. Tämä vaihe puuhastelusta tehtiin jo keskellä lumimyrskyä. Lunta tuli vaakasuoraan ja vappusää alkoi uhkaavasti vaikuttaa talvisemmalta kuin edellinen joulu. Piha-ahkeroinnin jälkeen painelimme autolla kohti kotia ja purimme avaamattomat laukkumme takaisin kaappeihin. Päiväreissu riittikin tällä kertaa.

Kotona laitoin tilaukseen karmien entisöintiä varten Ottossonin pellavaöljymaalia (kittvitt-sävyä, jota käytetty pokissakin), pellavaöljyä ja muuta rekvisiittaa. Kävimme kotona moninaisia keskusteluja pihan muokkaamisesta, kesäkeittiön rakentamisesta, pengerryksistä ja nuotiopaikasta.

Terassi-, nuotiopaikka- ja kesäkeittiösuunnitelmia.

Palaillaan siihen liikahtaneeseen runkoon myöhemmin.. kammarin nurkassa on ihan useamman sentin aukko, josta voi katsoa ihania lasivilloja ja muita roippeita. Siitä aukosta ei tule sisään pelkästään hiiret ja myyrät, mutta myös rotat ja muut isommatkin eläimet. Ainakin mun painajaisissa.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Uusia kenkiä ja pokia - kevät on saapunut!

Kevään ensimmäinen visiitti tuvalle osui huhtikuun alulle. Purimme rinteen puoleisen seinän vuorilaudoituksen, jotta rakennusentisöijä pääsee kengittämään rakennuksen. Alimmasta hirrestä ei ole enää paljoa jäljellä, käytännössä se katoaa pölynä ilmaan. Toiseksi alimmassa hirressä oli keskellä hirttä pieni lahokohta, mutta muuten seinä näytti hyvältä. Pelkona oli, että seinästä olisi löytynyt isoja ikäviä yllätyksiä. Pieni iloinen yllätys sen sijaan oli puukolla yhteen hirteen kevyesti nimi kaiverrettu "Alpo". Täytyykin muistaa kaivertaa omat merkit jonnekin odottamaan seuraavaa löytöretkeilijää.
 
Rinteen puoleisen seinän vuorilaudat on poistettu. Ikkunoissa on edelleen levyt.

Vuorilaudat ja rimat edustivat montaa eri aikakautta. Oli lautaa ja lankkua, 22 mm paksuista ja 25 mm paksuista. 150 mm leveää ja 120 mm leveää. Rimoja oli 50 mm ja 75 mm. Kaikki sulassa sovussa sekaisin keskenään. Valitettavasti puumateriaali on kärsinyt vuosien saatossa ja materiaalista oletettua pienempi osa on käytettävissä uudelleen. Suunnitelmissa on kuitenkin hyödyntää muualla se materiaali, mitä ei kannata seinään laittaa takaisin. 
 

Osa rimoista oli hieman leveämpiä. Kuvassa parhaan kuntoisia rimoja.

Korvaushirret ostettiin tori.fi:n kautta Punkalaitumelta ja ne kuljetettiin pitstopin kautta tuvalle pääsiäisenä. Hirsien alkuperästä ei ole tietoa, mutta vanhoja ne ovat (kuten Museovirasto vaatii). Todennäköisesti jostain vanhasta riihestä tms. purettu. Kengitystyö alkaa sään salliessa heti pääsiäisen jälkeen tai viimeistään seuraavalla viikolla.
 
"Kengät" saapuivat työmaalle. Isoin hirsi päätynee muuhun käyttöön kuin seinään.

Yhdessä hirressä oli pieni läikkä tapettia - hirret eivät olekaan lähtöisin riihestä!

Kevät toi myös entisöidyt ikkunanpokat. Kerron niistä myöhemmin!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Priorisoitu to-do -lista vuodelle 2017

Lupailin kovasti kattoremontin keskellä, että ensi kesänä ei sitten mitään yhtä isoa tehdä. No, isoa ja isoa. Jos asiat etenevät suunnitelmien mukaan, tulee hirsityöammattilainen kengittämään keväällä rinteen puoleisen seinän. Tämä tarkoittaa, että meidän pitää sitä ennen irrottaa noin 12 metrin matkalta ulkovuorilaudoitus sekä rimat – ja tietenkin kengittämisen jälkeen laittaa ulkovuorilaudoitus paikoilleen. Tarkoituksena on uusia osa laudoista ja rimoista – kuitenkin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen. Unohtamatta tietenkään, että seinä vaatii sen jälkeen maalauksen.

Muuten ensi vuoden to-do lista näyttää tältä:
  • Ikkunoiden karmit pitäisi kunnostaa (eli poistaa maalit, maalata uudestaan ja vaihtaa yksi liian huonoon kuntoon mennyt puuosa) sekä asettaa entisöidyt ikkunat paikoilleen.
  • Pikkueteisen katto pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen. Sehän on vain pari metriä kanttiinsa.. helppo nakki verrattuna viime kesän urakkaan.
  • Rännit ja syöksytorvet pitäisi hankkia (auts! rahanmenoa) ja kiinnittää paikoilleen.
  • Peltisepältä pitäisi tilata uuteen savupiippuun pellit ympärille (auts! lisää rahanmenoa).
  • Terassin / kesäkeittiön rakentaminen (Omalle listalleni tämä ei nouse, mutta isäntä luultavasti nostaa oman to-do -listansa kärkeen)
  • Aidan rakentaminen, jotta koira voisi kirmata pihassa vapaasti.
  • Pari vuotta sitten kunnostetun keittiön puuttuvat listat pitäisi laittaa paikoilleen… yeah right!

Kaikki vanhoja rakennuksia remontoineet tietävät, että aina ei asiat kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja usein se remonttisormi saattaa kutitella ihan toisella tavalla vähemmän hyödyllisten asioiden suhteen. Noiden pakollisten (listan 4 ensimmäistä kohtaa) jälkeen omassa mielessä polttelisi ainakin:

  • Kakkoseteisen kunnostaminen eli vanhan kaappirakennelman purkaminen, seinämateriaalien uudelleen laittaminen, muovimaton poistaminen ja alta paljastuneen lattian käsittely. 
  • Kakkoseteisen ja keittiön välisen oven vaihtaminen (mistä löytää sopiva vanhempi ovi?) tai maalaaminen.
  • Kamarin katon maalaaminen, nykyisten seinämateriaalien purkaminen ja uusien laittaminen, muovimaton ja lastulevyn poistaminen lattiasta ja uuden puulattian rakentaminen + maalaaminen, takan hankkiminen… okei siirretään tämä suosiolla jonnekin tulevaisuuteen.
Jos nyt aloittaisi kuitenkin tuolta listan kärjestä keväällä. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen yksi murhe on ratkaistu: korvaushirsi kengittämistä varten on hankittu! Punkalaitumelta löytyi oikean kokoista vanhaa hirttä, jonka Saunamestari kävi ystävällisesti tarkastamassa ja noutamassa. Suuri kiitos tästä!


Näiden kukkimista odotellessa

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

Eikö jokaisen vuoden päätteeksi kuulu katsoa taaksepäin ja muistella kulunutta vuotta? Jos vuonna 2015 tuvan uudistukset olivat pieniä ja kaikki energia kului saunarakennuksen parissa, niin kuluvana vuonna 2016 kaikki energia puolestaan meni tuvan kunnostamiseen, tarkalleen ottaen katon remontointiin.

Keväällä ja alkukesästä oli vielä mahdollista viettää aikaa tuvalla rentoutumisen merkeissä, mutta kun kattoremontti vihdoin alkoi, niin sitä sitten tehtiin kaikki kesän viikonloput. Kattoremontti olisi edennyt huomattavasti nopeammin ja leppoisammin mikäli käytettävissä olisi ollut kesälomaa, jolloin hommaan olisi voinut keskittyä useamman päivän putkeen. Nyt suuri osa ajasta meni tavaroiden esiin ottamiseen ja pois pakkaamiseen sekä pressujen poistoon ja asettamiseen. Kesäsateet olivat jatkuvasti kiusana – varsinkin kun niitä ei ennusteissa ollut. Kaikesta huolimatta urakasta selvittiin pienillä vahingoilla (yksi rikkoutunut ikkunalasi ja muutaman kerran menetetyt hermot) ja lopputulokseen voi olla oikein tyytyväinen.



Katto valmistui syksyllä, joten ennen talvea edessä oli vain mökin talvikuntoon laitto. Tällä kertaa normirutiinien lisäksi urakkaan kuului ulommaisten ikkunan pokien irrotus. Ulommat ikkunat lähtivät talven ajaksi ikkunaentisöijälle. Talven ajan tupaa suojaavat sisempien ikkunoiden lisäksi vanerilevyt. Kaunista.

Aika yksipuoleinen oli tämä vuosi remonttien suhteen. Yksi iso, mutta tärkeä urakka takana. Ensi vuonna on sitten luvassa uudet kujeet.

Tunnelmallista vuoden vaihdetta!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskuinen maalauspäivä

Kostean kesän jälkeen syyskuu yllätti lämpimällä sunnuntaipäivällä, joka tietenkin piti käyttää heti maalaushommiin. Yhden päivän aikana urakoin koko talon tien puoleisen seinään punamultamaalia uuden kerroksen.

Alalista rapsutettu ja hiottu puhtaaksi

Eniten osumaa saaneen alalistan rapsuttelin ensin puhtaaksi vanhasta maalista ja sammaleesta, jonka jälkeen hioin siitä kevyesti harmaantunutta puuta pois. Koko lista pitäisi vaihtaa uuteen, mutta en ole vielä tutustunut miten se käytännössä onnistuu (ja onnistuuko se ilman, että vuorilaudoitusta irrottaa).

Oikeanpuolimmainen osuus seinästä maalattu, eron huomaa tästä kuvata lähinnä alalistasta

Seinän maalipinta oli kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta nyt se ainakin on priimakunnossa ja kestää paremmin tulevan talven tuiskut. Päätyseinä on ottanut hieman enemmän osumaa vuosien varrella ja siellä ei pelkkä maalaus riitä, muutamia rimoja tarvitsee vaihtaa uusiin.

Work in progress

Valmista tuli

Nyt kestää taas muutaman talven ja kesän paremmin


Maalaamattoman päädyn ja maalatun seinän eron huomaa. Kunnostamattomasta päätyseinästä täytyy vaihtaa muutamia ulkovuorauksen rimojakin, erityisesti ikkunan alta.
Ikkunoiden ulkopokat lähtevät talven ajaksi entisöitäväksi ja keväällä saan asentaa ne paikoilleen entistä ehompina. Tämä tarkoittaa myös karmien entisöintiä, joka jää minun vastuulleni. Ensi kesänä tuvan ilme onkin sitten huomattavasti raikkaampi, uusi maalipinta, kunnostetut ikkunat ja päällä tänä kesänä uusittu katto.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Harjannostajaiset

Katto on valmis VIHDOIN! Harjapalat saatiin paikalleen, räystäslaudat maalattua toiseen kertaan, kattotuolien tuet paikoilleen ja ötökkäverkot paikoilleen (viimeinen kovan kiroilun kera). Nyt saa syksy ja talvi tulla. Ensi kesänä sitten sangriaa nautittaessa ehkä ajan kuluksi nakutellaan vielä paikoilleen rännit ja syöksytorvet - jos siltä tuntuu.

Kiitos kaikille, jotka osallistuivat kattotalkoisiin tavalla tai toisella!






torstai 1. syyskuuta 2016

Kompromisseja

Elämä on täynnä kompromisseja ja niin on vanhan rakennuksen kunnostaminenkin.

Tavoitteena minulla ei ole koskaan ollut palauttaa tupaa alkuperäiseen asuunsa. Käytännössähän alkuperäisyys tarkottaisi muun muassa pärekattoa, sähköjen poistamista, vesi- ja viemäriliittymän poistamista sekä uudisosien (jotka on rakennettu 1900 vuonna) poistamista. En ole myöskään sisustaessa pyrkinyt alkuperäiseen asuun. Tuvan sisustuksessa on käytetty rinnakkain moderneja huonekaluja ja vanhoja aarteita, eri vuosikymmeniä kerrostaen.

Linnakallion tupa on vapaa-ajan asunto, ei kotiseutumuseo.

Tästä huolimatta olen alusta alkaen halunnut kunnioittaa rakennuksen historiaa ja sen menneitä vuosia. Jokaisella vuosikymmenellä se on kokenut erilaisia vaiheita, asukkaita ja käyttötarkoituksia. On helppoa romantisoida 1800-luvun loppupuolen yksinkertaista maalaiselämää, mutta yhtä lailla tuvan historiaa ovat sotavuodet, seitsemänkymmentäluvun retroilu sekä yhdeksänkymmentäluvun hullutukset ja nyt menossa oleva PokemonGo -villitys.

Olen pyrkinyt rakennusta remontoidessa tekemään mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Lastulevy ja muovimatto (80-luvun muisto) vaihtuivat puulattiaan, vesi- ja viemäriliittymän toin ainoastaan saunarakennukseen en tupaan (vesivahingot ja -vuodot ehkäistäkseni) ja ikkunat päätin entisöidä en vaihtaa uusiin (kiitos siitä, että työn tekee laadukkaasti ammattilainen, kuuluu Museovirastolle, jolta sain hommaan harkinnanvaraista avustusta). Hirsien välistä kaivoin pois vanhat rätit sekä muut sekalaiset tilkkeet ja laitoin niiden tilalle pellavarivettä. Muovia on pyritty vaihtamaan puuhun tai paperiin. 

Keittiön oviaukko ennen: muovitapetti ja muovimatto, jälkeen: muovitapetit poistettu ja puulattia tehty.

Kattoremonttia harkitessani suurin huoleni oli rakennuksen kunto ja sen säilyvyys. Vanha huopakatto oli vuotanut muutamasta kohdasta ja huopa oli todella murtuvaa (kun nostin laudan katolle ja se nojasi huopaan, rikkoi se huopaan reiän samantien). Budjetti ei kuitenkaan mahdollistanut ammattilaisen palkkaamista katon tekemiseksi eivätkä omat taidot riittäneet rimahuopakaton tekemiseen. Päädyin palahuopakattoon. Se ei varmasti edusta mitään rakennuksen historian aikakausista, se edustaa ainoastaan 2010-lukua. Eihän rimahuopakattokaan olisi ollut alkuperäinen ja ajatuskin pärekaton rakentamisesta (ja pärekatollisen rakentamisen omistamisesta) saa aikaan vatsahaavan. Palahuopakattoratkaisu ei myöskään ole Museoviraston suositusten mukainen. Uskon silti korjatun katon olevan parempi ratkaisu kuin vuotava katto. Kompromissi. Tupa säilyy ehjän katon alla, vaikka valittu kattomateriaali ei kaikkien mielestä paras mahdollinen olekaan.

Yksi tärkeistä periaatteistani on ollut pyrkiä välttämään peruuttamattomia toimenpiteitä konservoinnin perusperiaatteiden mukaan. Vanhan huopakaton ja pärekaton jouduimme purkamaan pois ja materiaalit hävittämään. Se oli peruuttamatonta, mutta terveydellisistä ja rakennusteknisistä syistä välttämätöntä. Uuden palahuovan alla on alushuopa ja raakapontti. Huovat voi vaikka ensi kesänä poistaa ja tilalle laittaa peltikaton tai rimahuopakaton (pärekaton alla tuskin kuuluu olla raakaponttia). Meidän sitä ei ole tarkoitus tehdä, mutta sen voisimme tehdä.

Vanhan katon purku

Tämä on aihe, josta jokaisella vanhan talon remontoijalla on mielipide. Yksi maalaa valkoiseksi hirsiseinän ja asentaa kuistille porealtaan, toinen käyttää lattian käsittelyyn lipeää ja takoo rautanaulat itse. Facebookin Pelastetaan vanhat talot -palsta muistuttaa välillä pahintakin Suomi24- tai Vauva -foorumia aiheen tiimoilta. Meillä jokaisella on omat tapamme ja omat periaatteemme.

Kuten Mikael Aminoff Eeva-lehden haastattelussa sanoi neuvoneensa tytärtään sukutilan hoitamisesta "Jokainen hoitaa tätä tilaa kykyjensä ja ajan vaatimusten mukaisesti. Emme me Arjan (kartanon emännän) kanssa ole tehneet sitä, mitä edellinen sukupolvi teki, eikä sinun tarvitse tehdä asioita niin kuin me olemme tehneet. Jokainen sukupolvi tekee asiat omalla tavallaan."