Muutama päivä sitten Hämeen ELY-keskus uutisoi, että Hollolan Hämeenkoskelta on löydetty Suomen toinen isolaakasittäisesiintymä. Koska lajin nimi ei ole helpoimmasta päästä muistaa, puhun itse sujuvasti kakkakuoriaisista. Anteeksi kaikki biologit.
Löytö oli niin merkittävä, että siitä uutisoitiin valtakunnan medioissa. Löydöstä kertovan tiedotteen mukaan isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus) on Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu kovakuoriaislaji, jonka ainoa aikaisemmin tunnettu nykyesiintymä on ollut Somerolla Häntälän notkoilla. Isolaakasittiäinen on Suomessa luokiteltu erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Naudan lantakasoissa elävä kuoriainen on ollut maassa aina vähälukuinen, mutta maatalouden muutos, erityisesti luonnonlaidunnuksen väheneminen, on johtanut lajin taantumiseen häviämisen partaalle. Luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit ovat ihanteellinen elinympäristö isolaakasittiäisen lisäksi myös sadoille muille uhanalaisille lajeille.
Ja perinnebiotoopistahan nämä harvinaiset kuoriaiset Hämeenkoskella löydettiin. Isolaakasittiäisiä löytyi Huljalan Tupalan tilan kyyttölaitumilta. Ihan huikeaa luonnonhoitotyötä! Hämeenkoskelaiset voivat olla aidosti ylpeitä tällaisesta uutisesta, joka nykyisen luontokadon aikana on harvinainen.
Kuulemma isolaakasittiäisen elinolojen turvaamiseksi on jo suunnitteilla toimenpiteitä, joilla voitaisiin tarjota kuoriaiselle mahdollisimman laaja alue sopivaa elinympäristöä, ja saada näin populaatio kasvamaan ja vahvistumaan.
