Kokemuksia ikkunoiden entisöintikurssilta

 

Osallistuin Virallisen valokuvaajan kanssa viime viikonloppuna ikkunoiden entisöintikurssille. Päivän kurssi maksoi 115 euroa, ja sen aikana ehdimme käydä läpi todella runsaasti teoriaa ja käytäntöä. Varsinaista teorialuentoa ei ollut, mutta kaikki eri vaiheet käytiin läpi myös teoriapuolen kautta – miksi jotain tehdään ja mihin sillä pyritään. Jokainen vaihe näytettiin selkeästi ja kaikki kurssilla olijat pääsivät niitä harjoittelemaan. Parasta oppiahan oli toki se kun sai itse kokeilla ja ammattilainen antoi vieressä parhaita mahdollisia vinkkejä onnistumiseen. Moneen eri vaiheeseen annettiin erilaisia toimintatapavaihtoehtoja riippuen niin entisöitävästä ikkunasta sekä käytettävistä työkaluista. Jollain toisella kurssilla oppi olisi varmasti ollut hieman toisenlainen, kyse on kuitenkin käsityöstä, jota jokainen tekee hieman omalla tavallaan.

 

Päivän aikana valkeni, että ikkunaentisöinti on välineurheilua. On muun muassa kuumailmapuhaltimia ja kuumailmapuhaltimia. Parilla erilaisella töhöttimellä olen vuosien varrella työskennellyt, mutta verstaalla käytössämme ollut puhallin oli ihan eri luokkaa ja maali lähti pokasta kuin itsestään. Samoin skrapat olivat teräviä kuin partaterät ja jokaiseen työvaiheeseen oli tarjolla parhaat mahdolliset työvälineet – näin se pitäisikin toimia. Valitettavasti omassa työkalupakissa ei toistaiseksi ole mäyränkarvoista tehtyjä siveltimiä ja infrapunalämmittimiä, joten ihan tanssien ei tulisi kunnostus sujumaan jos siihen ryhtyisin.

Kurssin yksi tärkeimmistä elementeistä ovat muut oppilaat, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Jos joku on kovin taitava tai tumpelo, innokas kysyjä tai kaikki muut ovat tuppisuita, vaikuttaa se päivän etenemiseen ja oman harjoittelumahdollisuuden määrään. Meidän kurssipäivänämme oli kohtuullisen hyvä tuuri, aikalailla tasapuolisesti kaikki saivat harjoitella, mitä nyt joillain oli vähän enemmän intoa ja välillä piti muiden pyytää omaa vuoroa. Tyhmiä kysymyksiä esitettiin päivän aikana pitkä liuta ja kaikkiin saatiin vastaus. Oppimisfiilis oli kivan rento ja vertaistukea oli tarjolla. Kukaan ei katsonut oudosti huonokuntoisten ikkunoiden pelastajia. Kaikki olimme samassa veneessä.

Vasemmalla hiomatonta "toivoton tapaus"-ikkunan pokaa, oikealla hiottuna pelastettua laatukamaa. Ulkonäkö saattaa hämätä.

 

Päivän aikana oppia tuli aivan järjetön määrä ja iltapäivästä päässä pyöri parikymmentä uutta asiaa. Onneksi etupenkin tyttönä tein tietenkin muistiinpanoja heti alusta alkaen, joten ihan kaikki oppi ei kadonnut toisesta korvasta ulos vaan voin rauhassa yrittää perehtyä jälkikäteen omiin muistiinpanoihini. Ja mihin näitä oppeja aion käyttää? No siihen kesähuoneen ikkunaan, jota ei edes ihan helposti irroteta. Muut ikkunat (tarkalleen ottaen ulkopokat) ovat näillä näkymin menossa entisöitäväksi ulkopuolelta ammattilaiselle, sillä sain tänä vuonna Museoviraston harkinnanvaraista avustusta juurikin ikkunoiden entisöintiin. Tästä huolimatta kurssi oli hauska ja hyödyllinen - suosittelen lämpimästi jos ikkunoita meinaa omatoimisesti ruveta kunnostelemaan.

Sirpaleet tuovat onnea

Tästä jatkettiin perjantaina

Tähän päädyttiin perjantain jälkeen

 Kesäloma rullaa mukavan nopeasti eteenpäin, kovin paljon ei ole joutilasta aikaa ole ollut. Harrastukset ovat jo alkaneet ja ne tuovat säännöllisesti kotiin, mutta muu liikenevä aika on mennyt tuvalla. Viime viikonloppu oli varsinainen tehoviikonloppu. Ahkeroitiin pitkää päivää ja fyysistä työtä, pieni lepotauko tekee nyt terää.

Perjantaina oli vuorossa pihan puoleisen katon palahuovan asennus niin pitkälle kun sen pystyi asentamaan. Reunoihin jäi pienet alueet asentamatta, samoin ihan katon harjaosuus. Koska toinen puoli katosta oli vielä tässä vaiheessa purkamatta, ei tippalistoja voinut asentaa koko reunan matkalle ja sen takia myös palahuopaa ei laitettu vielä loppuun asti.

Lauantain lähtökohta

Lauantain työmaa

Lauantain lopputulos

 Lauantaina tehtiin pitkä päivä purkamisen parissa. Isäntä purki kattoa ja emännän hommaksi jäi loputtomalta tuntunut raivaus, jätteen lajittelu ja muut avustavat tehtävät. Pitkän päivän jälkeen katon tien puoli saatiin lopulta purettua ja kattomateriaali lajiteltua.

Pihan puoleinen jätekasa puuta ja huopaa. Puukasasta on viety jo osa kaatopaikalle.

Tien puoleinen jätekasa puuta ja huopaa.

Puun ja huovan lisäksi katolta tuli myös tällä kertaa järjetön määrä pärettä, päreroskaa, päremuhjua ja kaikkea muuta päreen olomuotoa.

Emännän työmaa ennen

Emännän työmaa jälkeen

Sunnuntaina oli vuorossa kattotuolien kiinnitys yläreunoista. Kirves, taltta, moottorisaha ja moni muu työkalu oli tarpeen, sillä edelleenkään tuvassa ei ole yhtään suoraa seinää, lankkua eikä kulmaa. Kaikki pitää veistää sopivaksi ja soveltaa matkan varrella.

Kattotuolit paikoillaan

Ja jos vanhoihin sanontoihin on uskomista, meille on luvassa paljon onnea, sillä tänä viikonloppuna työmaalla nähtiin ja kuultiin iloisesti heliseviä lasisirpaleita kun katon purkamisen yhteydessä eräs lankku lävisti kamarin ulomman ikkunan. Keravan Pikalasi saa taas tekemistä.

Raakapontti, alushuopa, palahuopa

Kattoremontti on edennyt vauhdilla. Apuna remppatyömaalla oli yhtenä viikonloppuna Virallinen valokuvaaja, joka erikoistui tällä kertaa myös lukkosepän hommiin. Jos Abloy-lukon kieleke jää jumiin lukkopesän sisään, voi tilanteen pelastaa ruuvilla ja pikaliimalla. Tarkemmat ohjeet saa pyydettäessä ;)

Isäntä kävi jo pari viikkoa sitten kiinnittämässä kattotuolien alareunat, mallaamassa tulevia räystäslautoja ja aloitti samalla raakapontin kiinnityksen. Raakapontti tilattiin Byggmaxista kotiinkuljetuksella ja noin puolivälissä kattoremppaa voi sanoa, että lautojen laatu on ollut erinomaista. Ei vinoja, vääriä, lohjenneita eikä muitakaan huonoja. Ainoastaan muutaman laudan päässä ollut pientä tummumista.

Kattotuolit kiinnitettynä paikoilleen, välissä näkyy vielä vanhat kattotuolit. Räystäslaudat malleina.

Raakapontin kiinnitys on käynyt nopean näppärästi muutaman remonttikäsiparin voimin. Yksi kiinnittää lautoja katolla ja toinen nostelee niitä sinne samaa tahtia. Jopa pelätyt piipunympärykset menivät todella kätevästi. Myös päistään pontatut raakapontit ovat todella taloudellisia, sillä hukkapaloja ei juurikaan tule. Tällä katon puoliskolla on tainnut tulla muutama metrin hukkapalapätkä, jotka nekin johtuivat piipuista.

Raakapontit hohkaavat uutuuttaan.

Raakapontit noin 35 m2:n alueelle asennettiin viikonlopun aikana.

Samaan aikaan kun uutta aluskatetta lyötiin kiinni katolla, oli pihalle viritetty maalauspiste, jolla ahkeroi erityisesti Virallinen valokuvaaja. Räystäslaudat käsiteltiin ensin Tikkurilan pohjusteella ja seuraavana päivänä maalattiin Tikkurilan Teho öljymaalilla. Räystäsmaalaus jatkui vielä seuraavana viikonloppuna. Yhteensä 10 kappaletta noin 4,5 metrin lautoja käsiteltiin pohjusteella ja maalattiin kertaalleen öljymaalilla. Lisäksi toisen puolen räystäslaudat maalattiin vielä toiseen kertaan paikoilleen asennettuna, toinen puoli odottaa vielä vuoroaan. Lautojen käsittelyyn meni pohjustetta ja maalia molempia 2,7 litraa.

Räystäät maalauspisteellä

Alushuopaa asennetaan

Räystäslaudat, tippalistat, räystäskaistat ja ensimmäiset palahuovat paikoillaan

Kesäinen sade kruunasi päivän

Alushuovan kiinnityksessä ei esiintynyt pieniä kupruja suurempia haasteita. Alushuopa hakattiin ohjeiden mukaisesti kiinni huopanauhoilla ja sen jälkeen alkoikin tippalistojen, räystäskaistojen ja räystäslautojen kiinnitys. Palahuopien kiinnittäminen katon yläosaan vaatii jo hieman enemmän tekijältään kun hommaa ei voi jatkaa enää tikapuilta käsin. Ensi viikonlopun murhe. Projekti jatkukoon.

Loppuun kuva lukkosepän hommiin perehtyneestä remppaorjasta ja haasteellisesta ovesta

Itsetehdyt kattotuolit

Kamarin puolen piippu muurattiin uudelleen, kun nyt kerran katto on revitty auki. Joskus tulevaisuudessa voi sitten hankkia pienen sievän takan lämpöä ja tunnelmaa tuomaan. 

Piippua muurataan

Loput rääppeet katon puolikkaasta purettiin ja katolle alettiin nostaa 50x125 lankkuja. Kurkihirsi oli sopivan mutkikkaan eläväinen ja kattotuolien tasaaminen vaati aavistuksen verran nikkarointia.

Katon rääppeitä purkamassa

Ensimmäinen lankku nousemassa katolle

Sunnuntain huono sää hidasti työn etenemistä ja suurimmat energiat käytettiin lähinnä pressujen virittämiseen. Kattotuolit on nyt kiinnitetty ja tasattu yläreunasta, alareunan puolella sama homma on edessä seuraavaksi.

Pihalla on edelleen ollut "ikuinen liekki" eli katolta purettua puutavaraa on poltettu pois sinnikkäästi.

Lämmin kiitos saunamestarille ja ompelijamestarille puulahjoituksesta!

Puolet katosta purettu

Kattoremontti jatkui purkutöillä. Lauantaina säät suosivat. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma. Työ eteni edellisen viikonlopun tapaan purkamalla, lajittelemalla ja polttamalla. Tällä kertaa päreet paloivat vielä koko sunnuntain, kunnes kunnon ukkoskuuro teki hommasta lopun.

Keskellä rakennusta huopa oli päästänyt kosteutta läpi ja paikoin huovan alla ollut pahvi oli jopa ihan märkä. Päreet olivat kuitenkin pitäneet kosteuden pois välikatolta ja ne olivat pääosin edelleen kuivia, pahimmissa paikoissa päreet olivat hieman nihkeitä. Eli kattoremonttia ei tehty ainakaan yhtään liian aikaisin.

Jätimme tarkoituksella piipun ympärille noin puolen metrin verran kattoa purkamatta, sillä piipunympärys olisi ollut todella vaikea pressuttaa millään tapaa tiiviisti. Puretaan piipunympärys sitten kun päästään kattotuoleja asentamaan.

Vanha piipun paikka oli peitetty luukulla.

Keskellä kattoa huopa oli päästänyt kosteutta läpi. Alla oleva pahvi oli osittain jopa märkää.

Mökkimme "ikuinen tuli" ikuistettu kuvaan

Pressut päällä. Sangria ansaittu.

Viikonloppuna paloi päreet!

Lämpimän kesäsään siivittämä aloitimme kattoremontin purkuhommilla. Kuvasarja kertonee homman etenemisestä.

Vanha huopa osittain irti, huovan alla oli aluspahvi. Vasemman reunan huteran näköiset tikapuut olivat lähinnä roudausta varten kun maasta käsin piti ojentaa jotain työkalua.

Päreet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Ne olivat tiukasti kiinni ja suurimmaksi osaksi kuivia. Ainoastaan puretun alueen oikeassa reunassa oli vähän kosteutta.

Purkutyön edetessä syttyi pihalle lähes ikuinen liekki kun päreet paloivat.

Tässä vaiheessa purkutyö helpottui huomattavasti kun sitä pystyi tehdä vintiltä käsin.

Muutama viimeinen lauta reunassa enää jäljellä. Aika hurjat kattotuolien välit olleet aikoinaan.

Työmaa peitetty kevytpressuilla seuraavaan kertaan asti.

Lauantaina siis paloi päreet. Viitisen jätesäkillistä päreitä.

Ensi viikonloppuna toivottavasti päästään jatkamaan säiden puolesta.

Kattoremontti lähenee

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Puoliksi suunniteltu, hyvin tehty?

Kattoremontti lähenee ja suunnitelmat etenevät pienin askelin. Hankinnat ovat vasta alkutekijöissään ja projektin suuruus hieman kauhistuttaa. Alusta asti selkeää on ollut vain kattomateriaali, musta huopa. Myös tiili- ja peltikattovaihtoehtoja on yritetty esittää, mutta koen huopakaton olevan ainoa oikea mahdollisuus tähän tupaan.

Toinen pitkällisten pähkäilyjen jälkeen tehty valinta on tehdä uudelle katolle pohja raakapontista. Se on nyt tilattu ja puumateriaalin pitäisi saapua loppuviikosta.
Vaihtoehtoja pohjamateriaalille olivat vanerilevy (nopeampi asentaa, mutta tuplasti kalliimpi) ja raakalauta (ilmainen onnenkantamoisen johdosta, mutta elämisen riskin ja vaihtelevan laadun takia hylätty). Vanhan katon päälle uuden rakentaminen ei ole tässä tapauksessa mahdollista.

Raakapontin päälle tulee ehkä aluskermi. Asia päättämättä. Kattovalmistajat tottakai sitä suosittelevat, eihän huopakattoa voi rakentaa ilman aluskermiä. Sen sijaan moni rakentaja kokee aluskermin olevan vain turhaa varmistelua ja ylimääräinen kuluerä.

Hankintalistalla on palahuovan, aluskermin ja huopanaulojen lisäksi tietenkin räystäs- ja harjalevyjä, tippapeltejä jne. Puumateriaalia saadaan sukulaisilta, joten ihan kaikkia lankkuja ei tarvitse ostaa. Kunnon rakennuspressu toivottavasti saadaan lainaan isännän työpaikalta, jolloin ei tarvitsisi tuuliarkoja kevytpeitteitä yrittää käyttää. Mutta sillä mennään, mitä on käytettävissä.

Kun materiaalit on hankittu, on tiedossa ensimmäisenä vanhan katon purku. Huopakaton alla on sitäkin iäkkäämpi pärekatto, joten luvassa on paljon huoparoskaa sekä paljon poltettavaa / kaatopaikalle vietävää puumateriaalia. Katon purkuvaiheen yhteydessä on tarkoitus muurauttaa vanha katkaistu savupiippu uudestaan, jotta joskus tulevaisuudessa kamarin puolen hormiin voi liittää tunnelmaa ja lämpöä tuovan takan.

Viikonloppuna tarkoitus jatkaa hankintoja - palaan asian edetessä!