keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

The One That Got Away

Ennen tupaa oli toinenkin rakkaus, mutta se jäi ikuisten haaveiden listalle. The one that got away - se, joka pääsi karkuun.

Olimme Virallisen valokuvaajan kanssa eräällä mökinkatsontareissulla Heinolassa. Rakennus oli huomattavasti tupaa isompi, mutta vähintään yhtä mielenkiintoisella tavalla remontoitu. Talon kellariin ei päässyt, sillä portaiden kohdalla ammotti tyhjä aukko, eteisen komeroon oli rakennuttu vesivessa, joka sittemmin oli poistettu käytöstä. Jokaisen nurkan takaa ilmestyi toinen toistaan mielenkiintoisempia remonttiratkaisuja. Tarjous jäi tästä kohteesta tekemättä, mutta päätimme ajaa kotiin Hämeenlinnan kautta, siellä kun oli toinen kiinnostava mökki myynnissä.

Matkalla Heinolasta Hämeenlinnaan, jossain Vääksyn tienoilla, emäntä näki The Onen. Nopea vilkaisu takapeiliin, ei autoja takana, tiukka jarrutus 80 nopeudesta ja totaalinen pysähdys keskelle tietä. Virallinen valokuvaaja ehti hädin tuskin ymmärtää mistä oli kyse. Pieni peruutus ja ulos autosta. Tien varrella silmiin osui nimittäin todella kaunis, kutsuva autiotalo. Muutaman minuutin hämmästelyn jälkeen molemmille oli tullut selväksi, että talo on tosiaan autio, joten lähdimme varovasti kävelemään sen pihalle. Upea hirsinen rakennus täynnä historiaa oli jätetty täysin oman onnensa nojaan. Kaikki ikkunat oli rikottu, mutta lasinsiruja ei ollut missään. Tuuli puhalsi lehtiä sisälle, mutta samalla kuivasi sinne päässeen sadeveden.

Rakennuksessa oli alakerrassa kolme huonetta, iso leivinuuni, kaunis pönttöuuni sekä eteinen, josta oli pääsy yläkerran ullakolle. Pihalla nökötti pieni pihasauna, huomattavan uutta tuotantoa (kenties 80-luvulta), muuten piha oli täysin villiintynyt vuosien mittaan. Rakennuksesta huokui vanhat tarinat, eletyt vuodet ja arvokas historia. Siinäpä sitä olisi projektia kerrakseen, mutta miten sen omistajaan saisi yhteyden? Jätin lähimmän naapurin postilaatikkoon yhteydenottopyynnön, josko tietäisivät rakennuksen omistajan.

Koko loppumatkan ja Hämeenlinna-reissun ajan puhe oli pelkästään Vääksyn talossa, The Onessa. Virallinen valokuvaaja selvitti karttatietopalvelun avulla The Onen kiinteistötunnuksen ja allekirjoittanut maanmittauslaitokselta sen omistajat, joista toisen puhelinnumero oli helposti saatavilla. Puhelinsoitto vanhemmalle herrasmiehelle meni lähes tulkoon näin:

- Hei, soittelin omistamastanne kiinteistöstä Vääksyssä.
- Ei se ole minun, se on minun veljen, ei se myy.
- Onko teillä tarkoitus itsellänne vielä kunnostaa tuo hieno rakennus?
- Se on minun veljen nykyään eikä se myy.

En koskaan ottanut toiseen veljeen yhteyttä ja The One jatkaa elämänsä viimeisiä vuosia täysin säiden armoilla. Edelleen sydäntä raastaa kun katsoo kuvaa siitä, jokin tuossa rakennuksessa vetää minua puoleensa edelleen.

The One That Got Away

Muisteloihin sopivaa tunnelmamusiikkia:
https://www.youtube.com/watch?v=ekduN2N0eTY

1 kommentti:

  1. Tarina on kyllä ihana - edelleen, vaikka olen sen jo aiemmin kuullutkin. Vähän vastaavaan törmäsin täällä http://ostermyranaurinko.blogspot.fi/2014/07/suosikkitaloni.html
    Kyseinen blogi koukutti muutenkin lukemaan kaikki postaukset ja talon tarinan alusta alkaen.

    VastaaPoista