NIMB (not in my brickhouse)

Arkielämässä olen hyvin suvaitsevainen. Mökillä suvaitsevaisuutta on huomattavasti vähemmän ja varsinkin yhteiselo luonnon kanssa ei tältä kaupunkilaistytöltä tahdo luonnistua. Listin surutta kaikki sisälle eksyneet ötökät ja olen yrittänyt hävittää myös monia pihalla majoittuvia itikoita. NIMB - Not in my backyard -ajattelu on voimissaan kun on kyse kusimuurahaisista eli keltiäisistä. Niiden kanssa en aio pihapiiriä jakaa. Viime kesänä jo aloitin taistelun ja se jatkuu tänä kesänä. Tavalliset muurahaiset saavat pihallani asua rauhassa, mutta nuo ikävät polttiaiset eivät. Uudet myrkyt on hankittu, sota on julistettu!

Toinen NIMB -eläin on kimalainen, joka on pesiytynyt jonnekin tuvan alapohjaan tai lautavuoraukseen. En vielä tiedä tarkalleen minne, mutta sota on julistettu. Liiteri vielä on hyväksytty paikka pesimiseen, mutta ei tupa.

Kuppi kääntyi kuitenkin lopullisesti nurin, kun näin omin silmin tiilitalossa myyrän. Eikä mikään pikkumyyrä vaan jumalattoman iso, rotan kokoinen vesimyyrä. Not in my brickhouse! Viime kesänä nurmikolla olleet multakasat kertoivat jo myyrän läsnäolosta, mutta se ei minua haitannut. Alivuokralaista en kuitenkaan edes tiilitaloon halua. Vesimyyrät muuten syövät kasvien juuria - eivät ilmeisestikään jättitatarien juuria, sillä niitä riittää. Hankin loukun. Ison ja julman näköisen, toistaiseksi en ole saanut saalista.

Viime kesänä aloittelin jo sotaa kasvipuolella jättitatareita vastaan. Sota jatkuu ja käytössä on sinnikkyyden lisäksi myrkyt. Toinen lähtölistalla oleva on nokkonen. Nyt yritän myös saada nurmikkoa näkyviin nitistämällä sammaleen. Ehkä vähempi sammal olisi myös parempi kusimuurahaisongelman kannalta. Raportoin myöhemmin, miten Nurmikon Sammalsyöjä ja Baition muurahaisrae toimivat.

Tästä verenhimoisesta tekstistä huolimatta, antaa (lähes) kaikkien kukkien kukkia!

Osa arsenaalista. Myyränloukku oli niin julma, ettei päässyt kuvaan