Vastoinkäymisten siivittämät mökkikauden avajaiset

Olen piipahtanut tuvalla ainoastaan pari kertaa viemässä tavaroita koko kevään aikana. Vihdon säiden lämmetessä tarpeeksi ja aikataulujen joustaessa piti luvassa olla ensimmäinen viikonloppu mökillä. To-do -lista oli pitkä, keskittyen toki puutarhahommiin. Tämän kesän remontit ovat niin suuria, ettei niitä yksin viikonloppuna voi tehdä.

Saavuttuani tuvalle lastasin ruokia jääkaappiin, kunnes kamarin puolelta kuului kova pamaus ja helinää. Sekä minä että koira säikähdettiin toden teolla ikkunaa, joka päätti tehdä itsemurhan. Siivosin lasinsirpaleet, joita oli paljon ja laajalla alueella pitkin lattiaa.

Itsetuhoinen sisäikkuan

Seuraavaksi ajattelin lämmittää puuhellaa, jotta saisin tupaa hieman lämpimämmäksi. Tähän aikaan vuodesta sisällä on kylmempi kuin ulkona. Puuhella ei vetänyt ollenkaan - ei sitten niin ollenkaan, vaikka pellit olivat apposen ammollaan. Erinäisten ovi-kiinni, ovi-auki, ikkuna-kiinni, ikkuna-auki toimenpiteiden jälkeen talo oli jo täynnä savua. Siirryimme koiran kanssa ulos hetkeksi raikkaaseen ilmaan, mutta tilanne ei hetkessä helpottanut. Kyse ei ollut pienestä tuprauttelusta, vaan koko talo oli valkoisenharmaana savusta, siis todella täynnä savua. Vielä muutama viikko sitten hellaa pystyi lämmittämään normaalisti. Voiko joku onneton naakka olla pesinyt tässä välissä piippuun?

Linnakallion tuvan uusi ominaishaju "savusauna" oli niin voimakas, että päätin jo tässä vaiheessa mökkeilyreissun jäävän yksipäiväiseksi. Ajattelin ennen kotiutumista hoitaa puutarha-askareet pois alta. Epäonni ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän, sillä ruohonleikkuri ei käynnistynyt. Ei missään asennossa eikä millään ryyppymäärällä (ei koneen eikä käyttäjän). Nurmikko jääköön reheväksi, kunnes joku minua voimakkaampi saa koneen käyntiin tai ostan uuden.

Tunnollisesti palvellut ruohonleikkuri ei ollut yhteistyökykyinen

Antaa ruohon kasvaa

Tuuletellessani tupaa päätin tarttua ainoaan järkevään toimeen, puutarhakalusteiden käsittelyyn. Tuolit ja pöytä saivat Valtti-käsittelyn ja kestävät nyt toivottavasti taas hieman pidempään Suomen epäkiitollisessa ilmastossa.

Maalauspiste

On siellä pöytälevynkin alla harkot, jalat oli irrotettu jo valmiiksi kuljetusta varten

Kaikesta vastoinkäymisestä turhautuneena pakkasin koiran ja tavarat takaisin autoon ja ajelin kotiin päiväreissun jälkeen, edes saunaa en viitsinyt lämmittää. Ehkä ensi kerralla on parempi tuuri, tällaista tämä vanhan talon pelastaminen toisinaan on kun arkiaskareetkin tuntuvat hankalilta - saati sitten isommat rempat :)

Tulevan kesän to-do -listaa

Talvitauko remppatyömaalta ei tarkoita taukoa remontoinnin suunnittelusta. Viime kesänä suurimmat urakat osuivat saunarakennukseen ja pihaan, tulevana kesänä saa oikein valita pitkältä listalta kivoimmat hommat..

Tuvan katon uusiminen
Tuvan vanha huopakatto on rakennettu pärekaton päälle ja se vetelee viimeisiään. Vuosi sitten piipunvierustaa paikattiin hieman ja sen avulla katto kestänee tarvittaessa vielä yhden ylimääräisen vuoden. Uuden katon rakentaminen tarkoittaa vanhan huopa- sekä pärekattojen purkamista ja kattotuolien lisäämistä. Tällä hetkellä kattotuoleja on kovin harvakseltaan. Uusi katto on tarkoitus tehdä myös huovasta. Katon uusimiseen liittyy kuitenkin..

Savupiipun uudelleen muuraus
Kamarin puolella oleva tulisija on aikoinaan purettu pois, hormin aukot muurattu sisältä umpeen ja piippu katkaistu välikatolle. Täytyisi kutsua ammattilainen paikalle katsomaan, arvioimaan tilanne ja antamaan kustannusarvio - saako hormit vielä käyttökuntoon ja piipun muurattua uudestaan katon uusimisen yhteydessä. Tämä antaisi mahdollisuuden tuoda kamarin puolelle pienen tulisijan - takan tai Porin Matin. Tulisija toisi syksyyn lisää käyttöaikaa mökille. Tokihan kamariakin pitäisi..

Välikatolta. Oikealla näkyy katkaistu savupiippu.

Kamarin kunnostus
Kamari on käyttökunnossa niillä pienillä kosmeettisilla toimenpiteillä, mitä sinne on tehty. Seinissä olevat tapetit on maalattu (kellertävästä valkoiseksi) ja lattian muovimatto peitetty räsymatoilla. Tunnelmahan on aito mökkitunnelma, eikä tietenkään sovi lainkaan tuvan arvolle. Koska kamarin seinien ja lattian kunnostus olisi ISO ja kallis projekti, jää se todennäköisesti odottamaan vielä tulevia vuosia. Sen sijaan..

Kamarin vanha hormi

Kakkoseteisen kunnostus
Niin kutsuttu kakkoseteinen on toiminut koko ajan remppavarastona ja kuraeteisenä. Nyt kun laudan palaset ja maalipurkit ovat poissa, voisi sen hiljalleen kunnostaa. Ainakin osittain. Kakkoseteisessä pitäisi poistaa lattiasta muovimatto (ja toivoa sen alta paljastuvan lankkulattia, mitä ei kamarissa ole tiedossa), poistaa seinistä huonokuntoiset pinkopahvit ja purkaa molempien päätyjen komerot. Toisen reunan komero piilottaa taakseen portaat kesähuoneeseen ja toisen päädyn komeroissa on niiden kunnosta päätellen säilytetty ruumista. Tai niitä on käytetty johonkin muuhun epäilyttävään. Käyntiä/eristävää luukkua kesähuoneeseen tuskin saa ensi kesänä tehtyä, mutta jos kakkoseteisen lattian ja seinät saisi kunnostettua, olisi huomattavasti mukavampi tulla mökkiin sisään.

Kakkoseteisen epäilyttävät komerot

Kakkoseteisen käynti kesähuoneeseen vieville portaille

Pihan grillialue ja kesäkeittiö
Vanhan navetan paikalle, saunan ja puuliiterin väliin on tarkoitus rakentaa jonkinlainen grillauspaikka / terassi / kesäkeittiö. Ja mitä todennäköisimmin ensi kesänä toteutuu ensimmäisenä listan viimeinen ja tärkein kohta, eli kesäkeittiö.



Kaikki kuvat ovat virallisen valokuvaajan ottamia kuvia ajalta, jolloin mökki ei tainnut olla edes vielä omistuksessani, vaan olimme sitä katsomassa.

Talvilevolla

Alkuperäinen blogikirjoitukseni oli jäänyt vahingossa luonnoksiin julkaisemattomaksi, joten se tulee julki nyt vähän myöhässä - ja lyhennettynä.

Linnakallion tupa laitettiin tänä vuonna talvilevolle melko aikaisin, syyskuun lopulla. Kylmillään olevasta mökistä katkaistiin sähköt, vesi, kaikki ruoka ja muu mahdollisesti jäätyvä tarpeisto tuotiin kotiin. Kaikki liikkuvat sähkölaitteet (eli levysoitin ja akkuporakone) muuttivat myös kaupunkiasuntoon talveksi. Kun mökki varustuksineen on yksinkertainen, on se talvilevolle asettaminen myös helppoa.

Jälkikirjoitus

Eihän se sähköjen katkaiseminen nykypäivänä olekaan niin helppoa. Pääkytkimestä virran pois vääntäminen ei ollut paikallisen sähköyhtiön makuun. Loppuvuonna sain perinteisen kirjeen sähköyhtiöstä, että sähköt on katkaistu väärällä tavalla. Etäluettavassa mittarissa on omat jipponsa, jolla se pitää laittaa talvilevolle. Asiaa selvittääkseni soitin sähköyhtiön asiakaspalveluun ja keskustelin tovin asiasta henkilön kanssa, jolla oli ilmeisesti jäänyt aikoinaan kesken aurinkoinen asiakaspalvelu -kurssi. Joulun välipäivinä kävin näppäilemässä etämittaria (joskaan ohjeet eivät toimineet ja niistä puuttui kokonaan osuus, miten mittarin saa keväällä taas päälle). Nyt mökki saa lepäillä rauhassa kevääseen asti, silloin alkaa taas vilinä ja vilske työmaalla.

NIMB (not in my brickhouse)

Arkielämässä olen hyvin suvaitsevainen. Mökillä suvaitsevaisuutta on huomattavasti vähemmän ja varsinkin yhteiselo luonnon kanssa ei tältä kaupunkilaistytöltä tahdo luonnistua. Listin surutta kaikki sisälle eksyneet ötökät ja olen yrittänyt hävittää myös monia pihalla majoittuvia itikoita. NIMB - Not in my backyard -ajattelu on voimissaan kun on kyse kusimuurahaisista eli keltiäisistä. Niiden kanssa en aio pihapiiriä jakaa. Viime kesänä jo aloitin taistelun ja se jatkuu tänä kesänä. Tavalliset muurahaiset saavat pihallani asua rauhassa, mutta nuo ikävät polttiaiset eivät. Uudet myrkyt on hankittu, sota on julistettu!

Toinen NIMB -eläin on kimalainen, joka on pesiytynyt jonnekin tuvan alapohjaan tai lautavuoraukseen. En vielä tiedä tarkalleen minne, mutta sota on julistettu. Liiteri vielä on hyväksytty paikka pesimiseen, mutta ei tupa.

Kuppi kääntyi kuitenkin lopullisesti nurin, kun näin omin silmin tiilitalossa myyrän. Eikä mikään pikkumyyrä vaan jumalattoman iso, rotan kokoinen vesimyyrä. Not in my brickhouse! Viime kesänä nurmikolla olleet multakasat kertoivat jo myyrän läsnäolosta, mutta se ei minua haitannut. Alivuokralaista en kuitenkaan edes tiilitaloon halua. Vesimyyrät muuten syövät kasvien juuria - eivät ilmeisestikään jättitatarien juuria, sillä niitä riittää. Hankin loukun. Ison ja julman näköisen, toistaiseksi en ole saanut saalista.

Viime kesänä aloittelin jo sotaa kasvipuolella jättitatareita vastaan. Sota jatkuu ja käytössä on sinnikkyyden lisäksi myrkyt. Toinen lähtölistalla oleva on nokkonen. Nyt yritän myös saada nurmikkoa näkyviin nitistämällä sammaleen. Ehkä vähempi sammal olisi myös parempi kusimuurahaisongelman kannalta. Raportoin myöhemmin, miten Nurmikon Sammalsyöjä ja Baition muurahaisrae toimivat.

Tästä verenhimoisesta tekstistä huolimatta, antaa (lähes) kaikkien kukkien kukkia!

Osa arsenaalista. Myyränloukku oli niin julma, ettei päässyt kuvaan

Mukulakiviä sokkelin viereen

Tuvan toisella puolella on selkeä kivijalka, toinen puoli on puolestaan maavarainen. Maata ja kasvillisuutta - eli rikkaruoja - oli koko talon ympärillä niin paljon, että kivijalkaa tuskin edes näki. Halusin siistiä talon ympäryksen latomalla mukulakiviä sokkelin viereen. Kaivoin ensin maata pois ja kannoin sen jälkeen mukulakiviä paikoilleen. Vain se maavarainen puoli talosta on käsittelemättä.

Mukulakivet tilasin Viherpihalle-sivuston kautta. Tilasin kiviä 3,5 tonnia perjantaina ja jo maanantaina ne toimitettiin pihalleni. Sähköpostiin vastattiin myös erittäin nopeasti, joten tätä paikkaa voi palvelun puolesta suositella. Tilasin 10-15 cm kokoisia mukulakiviä, jotka olivat aavistuksen ajattelemaani suurempia. Osa kivistä oli niin isoja, että on vaikea ymmärtää miten ne millään olivat 15 cm jostain suunnasta katsottuna. Ladoin isoimmat kivet alimmaiseksi, joten tässä projektissa niistä ei ollut haittaa. Tilasin kiviä runsaasti, sillä hinnat olivat hyvin edulliset. Olin aikaisemmin etsinyt eri rautakauppojen verkkokaupoista mukulakiviä ja keskimäärin ne maksoivat siellä 130-150 € / suursäkki eli 900 kg. Rahti oli yleensä 130 € tuohon päälle. Viherpihalle-sivuston kautta tilattuina mukulakivet maksoivat kuitenkin vain 50 € / 1 000 kg irtotavarana (ei säkeissä - säkitettynä hinta oli hieman korkeampi) ja rahtikin Päijät-Hämeeseen oli vain 50 €. Näillä hinnoilla uskalsin siis tilata kiveä runsaasti, jotta varmasti riittää. Ja kyllähän se näyttää riittävän hyvinkin. Yksi pitkä seinusta enää tekemättä ja kivikasa on hädin tuskin lähtenyt pienenemään. Nyt pitää siis ideoida kaikkea muutakin näistä kivistä, sillä niitähän riittää.

Pääty kaivinkoneen jäljiltä, ennen varsinaista lapiohommaa

Pääty lapiohommien ja kivien kantamisen jälkeen

Talon pääty oli viime syksyisten maanmuokkaustöiden jäljiltä sangen räjähtänyt ja kestää tovin, että sen saa siistiksi muuenkaan. Kivijalka on tien puolella normaali, mutta rinteen puolella sitä ei enää ole. Talon nurkka on suoraan maan päällä, mitään kunnon kivijalkaa siellä ei näyttäisi enää olevan. Nurkkalaudat ovat kosteuden ja ajan vaurioittamat varsinkin alareunoista. Täytyy etsiä sopivaa korjauslautaa, josko ainakin rinteen puoleisesta nurkasta voisi korjata alareunat.

Tien puoleisella sivulla kaivettu maata pois

Tien puoleinen sivu ja pääty siistitty

Tien puoleinen sivu ja pikkueteisen reunat saaneet mukulakiviä sokkelin viereen

Kivihommia

Sammaleen ja ruohon alta paljastui liuskekiviä

Pikkueteinen

Metrin korkuisen rikkaruohoviidakko poistettu, renkaaseen ripoteltu keltasauramon ja päivänkakkaran siemeniä

Siistimpi pihapiiri

Kivihommat alkoivat kaivonrenkaan kaivamisella esiin. Siistin sen ympärystän ensimmäisenä ja istutin renkaaseen Luontoportilta saamiani (kiitos!) kukan siemeniä: keltasauramoa ja päivänkakkaraa. Ehdin lapioida myös pikkueteisen vierustan sekä asetella mukulakiviä. Kohtuullisen raskaat lapiohommat eivät päättyneet tähän vaan kaivoin esiin sammaleen ja nurmikon alta liuskekivet, jotka asettelin sisäänkäynnin eteen.

Miten jättitatarista pääsee eroon?

Tänä kesänä olen aloittanut armottoman taistelun jättitataria vastaan. Tänään pääsin vihdoin saunan vieressä olevan alueen siistimisen kimppuun. Muutama pieni tatar, helppo homma. Vai oliko?