Kahden päivän keittiöremontin aloitus takana. Erittäin ahkerina remonttiorjina (kuten he itse itseään kutsuivat) olivat rakkaat ystäväni, valokuvaaja ja tapetinrepijä. Kahdessa päivässä saatiin hurjan paljon aikaan ja remontti on nyt virallisesti aloitettu.
Remontin aluksi keittiö tyhjennettiin huonekaluista ja kodinkoneista. Hankalimmaksi siirrettäväksi ei osoittautunut jumalattoman kokoinen jääkaappi eikä seinään kiinni nakutettu astikaappi vaan kevyt puinen sohva. Todella kevyt, mutta todella tiukkaan koloon tungettu. Tarkalleen ottaen niin tiukkaan, että sohva ei yksinkertaisesti mahtunut sieltä pois. Ovenkarmi otti vastaan, sillä tuolin, seinän ja savupiipun välissä ei ollut edes senttiä tyhjää tilaa ja ainoa tapa saada sohva pois oli vetää se suoraan ulos hieman nostettuna (sillä alhaalla vastaan ottivat noin puoli senttiä savupiipusta ulos tulevat luukut). Ovenkarmi oli niin järeää tekoa, että sitä ei haluttu tässä vaiheessa remonttia irrottaa. Sohvaa yritettiin ketkutella kaikissa mahdollisissa asennoissa ja jopa ovenkarmin ylitse, mutta lopulta sohva piti hajottaa, jotta se saatiin vääntämällä pois kolosestaan. Sohva on kuitenkin tarkoitus vielä saada aktiivikäyttöön ja toisena remppapäivänä tapetinrepijä käsittelikin sohvaa maalipesulla, hioi ja maalasi pohjamaalilla. Sohvasta tulee valkoinen - ja hieno!
Tyhjentämisen jälkeen keittiön vaaleanharmaa paneelikatto maalipestiin ja maalattiin valkoisella täyshimmeällä Tikkurilan kattomaalilla, varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan lauantain aikana. Katto siistityi heti ja homma oli yllättävän helppo tällä kolmen hengen tiimillä. Katto maalattiin, vaikka vanhassa ei ollut varsinaisesti vikaa, maalaamisella ennakoitiin muun remontin etenemistä. Katon maalaaminen tässä vaiheessa on huomattavasti helpompaa kun huone on tyhjänä, vanhalla muovimatolla ei ole väliä ja seinäpinnatkin menevät vielä vaihtoon. Jos huoneesta olisi uudistettu kaikki muut pinnat, olisi vanha sisäkatto saattanut niiden rinnalla näyttääkin jo nuhjuiselta.Varsinaisen kamarin kanssa täytyy toimia samoin!
Keittiön muovimatot eivät ole lattiassa millään kiinni, joten niiden alle kurkkaaminen on helppoa - sen sijaan vanerilevyt niiden alla olivat tiukkaan naulattuja. Sohvan alta (joka sijaitsee mahdollisen kosteusongelmaseinän puolella) irrotimme yhden levyn. Alta paljastui koolaus, villat ja maapohja sekä pientä sälää - puupaloja, puruja, lasinsiruja. Ei aarteita. Onnekseni maa oli kuivaa, todella kuivaa. Ulkona sen sijaan on todella vetinen ja märkä keli ja koko pihamaa on kuin suo. Jos talon alla olisi jossain kosteutta, olisi tämä nimenomaan se suunta ja paikka (rinnepiha viettää juuri tätä seinää vasten). Vaikka muovimaton ja vanerilevyn alta ei paljastunutkaan hienoa vanhaa lautalattiaa (pettymys), huokaisin suuresti helpotuksesta nähdessäni, kuinka rutikuiva talon alusta oli (helpotuksen huokaus). Talossa ei ole siis rossipohjaa vaan kivijalka ja multapenkka.
Toisena remonttipäivänä vieraanamme kävi piippukorjauksen asiantuntija ja purimme myös keittiön seinää, mutta niistä kirjoitan myöhemmin erikseen. Kiitokset remppa-apulaisille, olitte mahtavia!
Remontin aluksi keittiö tyhjennettiin huonekaluista ja kodinkoneista. Hankalimmaksi siirrettäväksi ei osoittautunut jumalattoman kokoinen jääkaappi eikä seinään kiinni nakutettu astikaappi vaan kevyt puinen sohva. Todella kevyt, mutta todella tiukkaan koloon tungettu. Tarkalleen ottaen niin tiukkaan, että sohva ei yksinkertaisesti mahtunut sieltä pois. Ovenkarmi otti vastaan, sillä tuolin, seinän ja savupiipun välissä ei ollut edes senttiä tyhjää tilaa ja ainoa tapa saada sohva pois oli vetää se suoraan ulos hieman nostettuna (sillä alhaalla vastaan ottivat noin puoli senttiä savupiipusta ulos tulevat luukut). Ovenkarmi oli niin järeää tekoa, että sitä ei haluttu tässä vaiheessa remonttia irrottaa. Sohvaa yritettiin ketkutella kaikissa mahdollisissa asennoissa ja jopa ovenkarmin ylitse, mutta lopulta sohva piti hajottaa, jotta se saatiin vääntämällä pois kolosestaan. Sohva on kuitenkin tarkoitus vielä saada aktiivikäyttöön ja toisena remppapäivänä tapetinrepijä käsittelikin sohvaa maalipesulla, hioi ja maalasi pohjamaalilla. Sohvasta tulee valkoinen - ja hieno!
 |
| Tämän puusohvan siirtäminen oli varsinainen pulmatehtävä. Suureksi mysteeriksi jäi, miten sohva on aikoinaan paikoilleen saatu. Vahvin veikkauksemme on, että koko tupa on rakennettu sohvan ympärille ;) |
 |
| Sohva on jo osissa, mutta ei siltikään mahdu kolostaan pois! Eikä sitä tosiaan ole pitkään aikaan siitä siirretty, sen verran hieno haamukuva on jo seinäänkin painunut. |
Tyhjentämisen jälkeen keittiön vaaleanharmaa paneelikatto maalipestiin ja maalattiin valkoisella täyshimmeällä Tikkurilan kattomaalilla, varmuuden vuoksi vielä kahteen kertaan lauantain aikana. Katto siistityi heti ja homma oli yllättävän helppo tällä kolmen hengen tiimillä. Katto maalattiin, vaikka vanhassa ei ollut varsinaisesti vikaa, maalaamisella ennakoitiin muun remontin etenemistä. Katon maalaaminen tässä vaiheessa on huomattavasti helpompaa kun huone on tyhjänä, vanhalla muovimatolla ei ole väliä ja seinäpinnatkin menevät vielä vaihtoon. Jos huoneesta olisi uudistettu kaikki muut pinnat, olisi vanha sisäkatto saattanut niiden rinnalla näyttääkin jo nuhjuiselta.Varsinaisen kamarin kanssa täytyy toimia samoin!
Keittiön muovimatot eivät ole lattiassa millään kiinni, joten niiden alle kurkkaaminen on helppoa - sen sijaan vanerilevyt niiden alla olivat tiukkaan naulattuja. Sohvan alta (joka sijaitsee mahdollisen kosteusongelmaseinän puolella) irrotimme yhden levyn. Alta paljastui koolaus, villat ja maapohja sekä pientä sälää - puupaloja, puruja, lasinsiruja. Ei aarteita. Onnekseni maa oli kuivaa, todella kuivaa. Ulkona sen sijaan on todella vetinen ja märkä keli ja koko pihamaa on kuin suo. Jos talon alla olisi jossain kosteutta, olisi tämä nimenomaan se suunta ja paikka (rinnepiha viettää juuri tätä seinää vasten). Vaikka muovimaton ja vanerilevyn alta ei paljastunutkaan hienoa vanhaa lautalattiaa (pettymys), huokaisin suuresti helpotuksesta nähdessäni, kuinka rutikuiva talon alusta oli (helpotuksen huokaus). Talossa ei ole siis rossipohjaa vaan kivijalka ja multapenkka.
Toisena remonttipäivänä vieraanamme kävi piippukorjauksen asiantuntija ja purimme myös keittiön seinää, mutta niistä kirjoitan myöhemmin erikseen. Kiitokset remppa-apulaisille, olitte mahtavia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti