Menetetty kesäkuu

Todella harmillisten sattumusten takia olemme olleet koko touko-kesäkuun ilman sähköä. Meille tämä on tarkoittanut päiväkäyntejä tuvalla ja yhtä yksittäistä yötä. Mikäs siinä ilman sähköjä mökkeillessä olisi muuten, mutta kun tuohon tuvalla oleskeluun on tottunut sähköjen kera. Jääkaappi, hella ja mikro toimivat sähköllä. Meillä ei ole jemmassa kaasulla tai aurinkosähköllä toimivaa jääkaappia.. Taaperon ruokien lämmittäminen grillissä ja maidon säilyttäminen maakellarissa eivät houkuta, vaikka me aikuiset pärjäisimme grilliruoalla hyvinkin vaikka viikon ajan.

Ei kesää ilman avonaista seinää

Kuvan ottamisen jälkeen kuistin katto on siistitty roskista ja lasinsiruista

Homma on kuitenkin edennyt ja seinä korjattu. Uusi ikkuna on tilattu, mutta sen valmistumiseen menee arviolta 5 viikkoa. Nyt odotamme jännityksellä, ehtiikö sähköurakoitsija ja sähköfirman edustaja käymään tuvalla vielä ennen juhannusta. Aikataulu on tiukka ja päivät käyvät vähiin. Pelkään kovasti, että edessä on kaupunkijuhannus.

Viime kesänä istutettu lumipalloheisi kukkii kauniisti

Sipoossa törmäsin mukulakivirinteeseen. Tästä voisi ottaa ideaa rinnetontille, ei tarvitsisi nurmea leikata :D

Uusia kenkiä ja pokia - kevät on saapunut!

Kevään ensimmäinen visiitti tuvalle osui huhtikuun alulle. Purimme rinteen puoleisen seinän vuorilaudoituksen, jotta rakennusentisöijä pääsee kengittämään rakennuksen. Alimmasta hirrestä ei ole enää paljoa jäljellä, käytännössä se katoaa pölynä ilmaan. Toiseksi alimmassa hirressä oli keskellä hirttä pieni lahokohta, mutta muuten seinä näytti hyvältä. Pelkona oli, että seinästä olisi löytynyt isoja ikäviä yllätyksiä. Pieni iloinen yllätys sen sijaan oli puukolla yhteen hirteen kevyesti nimi kaiverrettu "Alpo". Täytyykin muistaa kaivertaa omat merkit jonnekin odottamaan seuraavaa löytöretkeilijää.

 

Rinteen puoleisen seinän vuorilaudat on poistettu. Ikkunoissa on edelleen levyt.

Vuorilaudat ja rimat edustivat montaa eri aikakautta. Oli lautaa ja lankkua, 22 mm paksuista ja 25 mm paksuista. 150 mm leveää ja 120 mm leveää. Rimoja oli 50 mm ja 75 mm. Kaikki sulassa sovussa sekaisin keskenään. Valitettavasti puumateriaali on kärsinyt vuosien saatossa ja materiaalista oletettua pienempi osa on käytettävissä uudelleen. Suunnitelmissa on kuitenkin hyödyntää muualla se materiaali, mitä ei kannata seinään laittaa takaisin. 

 

Osa rimoista oli hieman leveämpiä. Kuvassa parhaan kuntoisia rimoja.

Korvaushirret ostettiin tori.fi:n kautta Punkalaitumelta ja ne kuljetettiin pitstopin kautta tuvalle pääsiäisenä. Hirsien alkuperästä ei ole tietoa, mutta vanhoja ne ovat (kuten Museovirasto vaatii). Todennäköisesti jostain vanhasta riihestä tms. purettu. Kengitystyö alkaa sään salliessa heti pääsiäisen jälkeen tai viimeistään seuraavalla viikolla.

 

"Kengät" saapuivat työmaalle. Isoin hirsi päätynee muuhun käyttöön kuin seinään.

Yhdessä hirressä oli pieni läikkä tapettia - hirret eivät olekaan lähtöisin riihestä!

Kevät toi myös entisöidyt ikkunanpokat. Kerron niistä myöhemmin!

Syysvalmisteluja

Läheisestä rautakaupasta toimitettiin mm. tilaamani kaivonrenkaat eilen. Kävin maksamassa ostokset ja samalla puuhastelemassa hieman syysvalmisteluja Virallisen valokuvaajan kanssa.

Käytin viimeisen punamultamaalin rippeen päätyseinän päätykolmion maalaamiseen. Nyt riittää kylillä puhuttavaa kun en edes koko seinää maalannut kerralla! Maalia nyt sattui olemaan juuri sen verran jäljellä enkä haluaisi sellaista määrää tuoda kaupunkiasuntoni verkkokellariin talvisäilytykseen. Koskee myös muita mökillä olevia maaleja - tiedossa on siis lukuisia epämääräisiä maalaushetkiä.

Värieroa ei edes erota kuvasta. Ehkä naapurit eivät saakaan aihetta juoruilla.

Virallinen valokuvaaja keskittyi ikkunoiden kittaukseen. Hätäapukittaukseen siis. Varsinainen ikkunoiden kunnostusprojekti on tiedossa ensi kesänä. Tikkurilan vanhan ajan ikkunakitti ei oikein toiminut toiveiden mukaan, mutta ainakin muutama pahin paikka tuli korjattua tulevaa talvea varten.

Tikkurilan vanhan ajan ikkunakitti

Kesäinen mysteeripuu oli tuottanut hedelmää. Valitettavasti kaikkein tuottoisin puu sijaitsee tulevan saunan kohdalla, joten suuria luumuhilloja tuskin on tulossa lähivuosinakaan, jollen onnistu siirtämään puuta hengissä jonnekin muualle.

Syksyn satoa

Tuvan rinteen puoleinen seinä on ottanut vuosien aikana reilusti osumaa maasta, kosteudesta, lumesta. Jossain vaiheessa edessä on toisen puolen vuorilautojen uusiminen ja talon kengitys. Osa seinästä kuitenkin on ehkä osittain vielä pelastettavissa hätäaputoimenpitein. Lähtökohtana maa (ja erilaiset kasvit) osuu vuorilautoihin. Ruohot yms. kitkettiin pois maalaamisen yhteydessä ja ryhdyin nyt kaivamaan maata pois aivan seinän vierestä. Jotain operaatiota on aikaisemmin tehty, sillä seinän vierustalla oli paljon kiviä maan seassa. Kaivettuani pienen kolosen seinän alle otin kännykällä kuvan ja salama paljasti hienon pohjaratkaisun. Hirsi suoraan maassa. Oikealta reunalta se oli täysin laho, mutta vasemmasta päästä vielä kohtuullisen näköinen. Tämä on kai sitä maapenkkaperustaa. Talon toisella puolella, rinteen alapuolella, on kivijalka. Tällä puolella rakennusta ei siis ole ilmeisesti minkäänlaista kivijalkaa, ainoastaan rakennuksen kulmien kohdalla kivet.

Maalaamista varten seinän vierusta kitkettiin kasvillisuudesta.

Maan seassa oli runsaasti pieniä kiviä, joka hankaloitti lapioimista.

Kännykän salama paljasti perustan. Hirsihän se siellä suoraan maata vasten.

Maata kaivettu hieman pois ja pikkukiviä aseteltu paikoilleen.

Perjantai-iltana aikataulu ei antanut myöden kovin suurelle operaatiolle, joten tämä projekti jatkuu vielä seuraavillakin kerroilla. Tarkoituksena on kaivaa maata rinteen puoleiselta seinustalta pois hätäapuna tulevaa talvea varten. Kaivuutöiden seassa maasta löytyi mielenkiintoinen esine. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää kun saan parempia valokuvia.

Sähköinen tunnelma!

Kevätflunssa siirsi remppaa muutamalla päivällä eteenpäin, mutta äitienpäivän vietin jälleen tuvalla ahkeroiden. Viime viikolla olivat ahkeroineet myös omat sähkörenkini, jotka olivat toteuttaneet kaikki keittiön sähkötyöt loppuun. Sähkörenkien pomo (sähköisäntä?) soitteli muutamaan otteeseen ja varmisteli vielä ohjeistuksia - ja samalla ehdotti muutamia muutoksia. Ammattilainen kun osasi tarttua moniin yksityiskohtiin ja korjata suunnitelman heikkoudet pois.

Oven oikealla puolella valokatkaisin ja alhaalla pistoke, molemmat mustia. Kattolampulle paikka ja valkoinen johto. Details!

Uusvanha valokatkaisin, eikä johtoja missään. Taitavia nuo sähkörengit!

Kaikki pistokkeet ja katkaisijat olivat oikeilla paikoilla ja työnjälki todella siistiä. Patteri oli myös kiinnitetty ikkunaseinälle pysyvästi sekä sähköjohto jalkalistan päälle. Kiinnitin ikkunan ympärille karmilaudat sekä verholaudan ja maalasin ne. Seuraavaksi voikin jo kiinnittää verhot - ja pestä sen ikkunan.

Patteri on kiinni seinässä, ei enää ylimääräisiä levyjä välissä.

Ikkunan karmilaudat ja verholauta paikoillaan ja maalattuna.

Suurimmat sähkötyöt oli tehty kuitenkin keittiönurkkauksessa, jonka työstämistä jatkoin. Pistokkeita oli ilmestynyt keskelle alas (jääkaappia varten), välitilaan (keittiökoneita varten), vasempaan kaappiin (mikroa varten) ja oikeaan kaappiin (liesituuletinta varten). Myös hella on nyt sähköissä. Ihmettelin jälleen sähkörenkien työn erinomaista jälkeä. Olin odottanut runsaita määriä näkyviä johtoja pintavetoina, mutta kaikki sähkötyöt on tehty erityisen hienovaraisesti. Seuraavaksi jäänkin jännittämään kuinka hienovarainen lasku postiluukusta kolahtaa. Työn jäljen ja asiakaspalvelun perusteella voin lämpimästi suositella Sähkörenkien palveluita myös muille Päijät-Hämeessä.

Etsi kuvasta aikaisemmin mainitut 5 tehtyä sähkötyötä.

Hellan ja jääkaapin paikoilleen asettelussa tärkein aputyöväline oli vatupassi. Lattian pahimmat vinoudet kun ovat juuri tuolla keittiönurkkauksessa. Onneksi hellassa on säädettävät jalat. Jääkaapin toisen reunan alle puolestaan sujahti ohut lista, joka tasasi tilanteen.

Pientä vinoutta havaittavissa.

Kiinnitin keittiön kaappeihin ovet ja hyllyt. Molemmissa reunakaapeissa taiteilin hyllylevyistä palan pois, jotta se istui sähköjohdon kanssa mukavasti. Kaapisto on nyt vetimiä vailla valmis.

Ovet paikoillaan.

Kaapit valmiina. Seuraavaksihan niitä voi ruveta täyttämään.

Ehdin myös kasata alakaappien rungot, mutta koska en ostanut vielä jalkoja ja sokkelia, niin niitä en voinut asentaan paikoilleen. Pienet mittaukset olivat paikoillaan, joten seuraavalla kerralla alakaapit voi jo asentaa paikoilleen ja työtason, jos se ehtii käydä noutamassa kaupasta. Toiseen alakaapeista työstin reiän takaseinään jääkaapin pistoketta varten.

Alakaappien rungot valmiina.

Tartuin ystäväni tapetinrepijän työmaahan eli puusohvaan ja maalasin sen Tikkurilan Empire -maalilla. Aikaisemminhan runko oli maalattu kertaalleen valkoisella pohjamaalilla.

Huonekalumaalia pinnassa

Vielä viimeisenä ennen lähtöä päätin maalata yhden kamarin huoneen seinistä valkoisella maalilla. Jotta tuvassa voisi viettää edes muutaman rennomman päivän kesän aikana, jää kamarin remontointi kokonaisuudessaan tulevaisuuteen. Tänä kesänä siellä tepastellaan muovimatolla, mutta ensiapuna pahasti kellastuneet tapetit maalataan valkoiseksi.

Urakka vaiheessa

Urakka valmis. Kuvien laadusta huomaa, että kuvat on ottanut hätäinen emäntä, ei virallinen valokuvaaja.

Uurastin tuvalla aamusta iltaan remonttihommissa. Kaiken edellä mainitun ohella ehdin myös käydä mittailemassa ja valokuvaamassa pihaa sekä puuceetä. Huomenna lähtee rakennuslupahakemus ja ensi viikolla on tarkoitus viettää joku ilta koneella pihasaunaan liittyviä asioita pohtien. Hyvää äitienpäivää omalle äidille sinne Vesilahden suuntaan!

Hyvää äitienpäivää!

Ikkunalautoja

Vietin talvista vapaapäivää mökkirempan parissa, apunani saunamestari ja ompelijamestari. Mökkitunnelma oli taattu kun päivä alkoi moottorisahan kauniilla äänellä. Muutamassa minuutissa vanha sähkötolppa oli kaadettu ja pätkitty. Eipähän ole enää vaaraksi kenellekään.

Sähkötolppa kaadettu

Tänään koitti odotettu päivä kun Taloon.com verkkopalvelusta tilatut lattialaudat saapuivat tuvalle. Pientä vääntöä oli Taloon.comin asiakaspalvelun kanssa siitä, voidaanko toimituspäivä sopia vai ei, mutta lopulta se onneksi onnistui. Olisi ollut kovin ikävä säilyttää erikoiskuivaa lattialautaa ulkona. Toimitus tuli ajallaan ja näppärä kuljetusmies nosti lautakuorman pihaan.

Laudat olivat juuri sen pituisia, etteivät ne taipuneet sisään eteisestä. Niinpä kamarin päätyikkuna piti irroittaa/avata ja laudat tuoda sisään sitä kautta.

Ikkuna toimii paremmin kuin ovi, toisinaan

Yhteistyöllä ne saatiin sisälle kasattua ja nyt ne odottelevat lämpöpatterin vieressä lattiamaakarin saapumista tuvalle.

Laudat odottamassa vuoroaan

Päivän työlistalle kuului myös riveen laittaminen hirsien väliin sekä keittiön kaappirunkojen kokoaminen.

Saunamestari kokoamassa kaapin runkoa

 

Riveen laittamisessa paras tekniikka tuntui olevan seuraava: muotoile riveestä pitkulainen soiro, jota hieman kierrät, lastalla (tai riveraudalla jos sellainen on) työnnä rivettä sen ylä- ja alareunoista niin tiukkaan kun hirsien väliin saat. Neulahuovutusta muistuttavalla tökkimistavalla riveen tuntui saavan paikoilleen melko tiukasti. Riveen laittamiseen ei löytynyt kovin selkeitä toimintaohjeita netistä, joten piti hieman harjoitella. Roseborgista ostamani putsattu puuvillarive osoittautui todella toimivaksi ja helpoksi käsitellä. Suosittelen.

Ompelijamestari tilkitsemässä hirsiseinää

Siistiltä näyttää kun jokaisessa raossa on samaa materiaalia

Rive siitä!

Roseborgista Ruotsinpyhtäältä tilaamani aarteet saapuivat tänään. Hieman hämmentävästä pakkauslaatikosta huolimatta sisältö oli perinnekorjaamiseen sopivia materiaaleja: rivettä, pellavanauhaa ja ympäristöystävällistä liisterijauhoa. Tilasin puhdistettua pellavarivettä, joka on huomattavasti siistimpää ja kuulemma vähemmän pölisevää kuin perinteinen rive.

Roseborg - Up & go

Rive siitä! 5 kg puhdistettua rivettä ja pellavanauhaa.

Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Viimeiset selluvillat on vihdoin asennettu lattiaan. Seuraavaksi sähkömiehet voivat käydä paikalla ja sitten pitäisikin jo rakentaa lattia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Emäntä työn touhussa.

Viikonloppu alkoi kipsilevyjen saapumisella, olin tilannut ne naapurikylän rautakauppiaalta kotiinkuljetukselta. Toimitus tuli minuutilleen sovittuun aikaan ja saimme ystävällisesti vielä kantoapua. Maksun kävin suorittamassa kaupalla ja samalla kuulin taas muutaman hauskan tarinan tuvan edellisestä asukkaasta (esittely tulossa).

Keittiönurkkauksen levyttäminen oli alkuun hieman haastavaa, sillä täysin epäsäännöllinen hirsiseinä tuntui taistelevan vastaan tarkoista mitoista huolimatta. Lopulta alin levypala oli paikoillaan, mutta toiseen reunaan jäikin kummallinen vino rako. Tietenkin olisi voinut tarkistaa koolauksen suoruuden jo aikaisemmin ennen tätä havaintoa, mutta se tuli tarkistettua tässä vaiheessa. Ajatuksena oli, että levy olisi ollut koolauksen päällä. Reunimmainen lattiakoolaus ei olekaan ihan suora, ei edes lähellekään. Levy saatiin tämän havainnon jälkeen paikoilleen ja sen alle jäi hauska vino rako. Koolausten vinous tietenkin tulee aiheuttamaan pieniä lisähaasteita lattian tekemiseen. Kuten mainitsin, helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäinen levy paikallaan, mutta jotain on pielessä - huomaa rako oikealla. Tässä vaiheessa vasta syyllinen (vino koolaus) paljastui. Levy ei ole kiinnitetty vaan nojaa tuoliin.

Pientä modifikaatiota levyn reunaan.

Loput levyt saatiin paikalle ensimmäistä helpommin. Kärsineeseen hirsiseinään liisteröimme fiiliksen vuoksi palan tammikuun Hesaria sekä remppaajien nimet, on sitten seuraavilla remppaajilla yllätys luvassa. Koko keittiönurkkaus on nyt levytetty ja kuten tuvan tunnelmaan kuuluu, eivät levyt ole täysin suorassa - eiväthän alkuperäiset seinäkoolauksetkaan niiden alla olleet. Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Valmis keittiönurkkaus, ei rakoa enää reunoissa. Sen sijaan lattiakoolauksen ja alimman levyn välissä on taiteellinen rako.

Vanha patteri irrotettiin uskaliaasti ikkunaseinästä, tosin varmuuden vuoksi otettiin tuvasta sähköt pois irroituksen ajaksi. Patteri oli kiinni nauloilla, joista ainoastaan kaksi olivat kannattelevia. Patterin irroituksen jälkeen seinä esiliisteröitiin perinteisellä vehnätärkkelysliisterillä. Makulatuuripaperit tapetoitiin seinään ilman suurempia ongelmia ja huoneen ilme muuttui kertaheitolla valoisammaksi. Tapetointi virallisen valokuvaajan kanssa sujui niin näpsäkkäästi, että voisimme seuraavaksi viikkailla lakanoita silmät kiinni yhdessä. Siinä se vasta on oiva kaveri!

Huokolevy piti esiliisteröidä.

Emäntä sutii liisteriä.

 

Reunojen siistimistä. Valokuvaaja halusi ikuistaa työn ja astui hetkeksi taka-alalle, muuten tiimityö oli tiivistä.

Valmis ikkunaseinä, makulatuuripaperi paikoillaan.

Pölyäviä lattiahommia

Eilinen hirsiseinän pesu onnistui oikein mallikkaasti, vaikka muutamaan kohtaan sanomalehden palasia jäikin. Sain tänään otettua kuvan kuivasta seinästä, joten muutos on helppo nähdä. Olen jälleen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Seinä ennen pesua.

Kuivumassa, tummat kohdat ovat vielä märkiä.

Seinä kuivana seuraavana päivänä.

Pesin myös oven päällä olevat hirret, mutta seinän oikean reunan jätin pesemättä johtuen sen epätasaisuudesta. Tämä nurkka tulee myös peittymään tulevan keittiön alle, joten varsinkin oikeaan ylänurkkaan jäi ajan tummentumaa seuraavaa remontoijaa kummastuttamaan.

Jatkoin lattian kanssa siitä mihin jäin eilen. Poistin loput villat ja muut roskat, lisäsin rimat ja aloitin ilmansulkupaperin kiinnittämisen. Kankean paperin pyörittely oli yllättävän haastavaa ja lopputulos ei ollut ihan joulupaketin näköinen. Ihan koko tupaan en ehtinyt paperia laittaa, mutta paljosta ei jäänyt vajaaksi.

Villat poistettu, roskat jäljellä.

Erittäin pölyävä siistimisoperaatio suoritettu.

Rimat paikoillaan.

Ilmansulkupaperi paikoillaan, reunat vielä siistimättä.

Ai että oliko pölisevää se siistiminen? Ilman hengityssuojainta ei olisi pitkälle pötkinyt.