Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Viimeiset selluvillat on vihdoin asennettu lattiaan. Seuraavaksi sähkömiehet voivat käydä paikalla ja sitten pitäisikin jo rakentaa lattia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Emäntä työn touhussa.

Viikonloppu alkoi kipsilevyjen saapumisella, olin tilannut ne naapurikylän rautakauppiaalta kotiinkuljetukselta. Toimitus tuli minuutilleen sovittuun aikaan ja saimme ystävällisesti vielä kantoapua. Maksun kävin suorittamassa kaupalla ja samalla kuulin taas muutaman hauskan tarinan tuvan edellisestä asukkaasta (esittely tulossa).

Keittiönurkkauksen levyttäminen oli alkuun hieman haastavaa, sillä täysin epäsäännöllinen hirsiseinä tuntui taistelevan vastaan tarkoista mitoista huolimatta. Lopulta alin levypala oli paikoillaan, mutta toiseen reunaan jäikin kummallinen vino rako. Tietenkin olisi voinut tarkistaa koolauksen suoruuden jo aikaisemmin ennen tätä havaintoa, mutta se tuli tarkistettua tässä vaiheessa. Ajatuksena oli, että levy olisi ollut koolauksen päällä. Reunimmainen lattiakoolaus ei olekaan ihan suora, ei edes lähellekään. Levy saatiin tämän havainnon jälkeen paikoilleen ja sen alle jäi hauska vino rako. Koolausten vinous tietenkin tulee aiheuttamaan pieniä lisähaasteita lattian tekemiseen. Kuten mainitsin, helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäinen levy paikallaan, mutta jotain on pielessä - huomaa rako oikealla. Tässä vaiheessa vasta syyllinen (vino koolaus) paljastui. Levy ei ole kiinnitetty vaan nojaa tuoliin.

Pientä modifikaatiota levyn reunaan.

Loput levyt saatiin paikalle ensimmäistä helpommin. Kärsineeseen hirsiseinään liisteröimme fiiliksen vuoksi palan tammikuun Hesaria sekä remppaajien nimet, on sitten seuraavilla remppaajilla yllätys luvassa. Koko keittiönurkkaus on nyt levytetty ja kuten tuvan tunnelmaan kuuluu, eivät levyt ole täysin suorassa - eiväthän alkuperäiset seinäkoolauksetkaan niiden alla olleet. Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Valmis keittiönurkkaus, ei rakoa enää reunoissa. Sen sijaan lattiakoolauksen ja alimman levyn välissä on taiteellinen rako.

Vanha patteri irrotettiin uskaliaasti ikkunaseinästä, tosin varmuuden vuoksi otettiin tuvasta sähköt pois irroituksen ajaksi. Patteri oli kiinni nauloilla, joista ainoastaan kaksi olivat kannattelevia. Patterin irroituksen jälkeen seinä esiliisteröitiin perinteisellä vehnätärkkelysliisterillä. Makulatuuripaperit tapetoitiin seinään ilman suurempia ongelmia ja huoneen ilme muuttui kertaheitolla valoisammaksi. Tapetointi virallisen valokuvaajan kanssa sujui niin näpsäkkäästi, että voisimme seuraavaksi viikkailla lakanoita silmät kiinni yhdessä. Siinä se vasta on oiva kaveri!

Huokolevy piti esiliisteröidä.

Emäntä sutii liisteriä.

 

Reunojen siistimistä. Valokuvaaja halusi ikuistaa työn ja astui hetkeksi taka-alalle, muuten tiimityö oli tiivistä.

Valmis ikkunaseinä, makulatuuripaperi paikoillaan.