torstai 25. kesäkuuta 2020

Vekkula vaja

Meidän vekkulan vajan projekti on edennyt hurjaa vauhtia, vaikken ole ehtinyt asiasta blogiin kirjoittamaankaan. Kattohan valmistui jo noin kuukausi sitten ja vajan tyhjentäminen tavarasta ja uskomattomasta määrästä epämääräistä mujua oli vuorossa sen jälkeen.

Suunnitelma muuttui hieman lennosta kun huussin paikka vaihtui rakennuksen oikeasta reunasta vasempaan reunaan. Syy tähän oli sama kuin kaikkeen tämän projektin haasteeseen. Rakennuksen hirsirunko on rakennettu alunperin iloisesti vinoon. Rakennuksen etureuna on melkein parikymmentä senttiä alempana kuin takareuna (ja vasen takakulma noin kymmenen senttiä alempana kuin oikea takakulma). Jos rakennuksessa olisi ollut aiemmin lattia, olisi se ollut kuin Vekkulan vino huone. Vinoa runko ei voi kuitenkaan tunkkaamalla oikaista, sillä rakennus on tosiaan rakennettu vinoon - kaikki pystyt tukipalkit osoittavat kohtuullisen "suoraan" taivasta kohti - tai no, niin suoraan kun ne tällaisissa rakennuksissa nyt koskaan ovat. Takaseinä on siis esim. etuseinää matalampi. Nyt siis uudet koolaukset pitää tehdä vatupassin kanssa suoraan, vaikka välillä meinaa tasapaino pettää.

Etuseinän purkamisen jälkeen liiterin tyhjentäminen oli hieman helpompaa ja miellyttävämpää


Tuuletus toimii


Ajatuksena oli purkaa ensin kolme seinää - molemmat pitkät seinät ja vas. päätyseinä. Mutta saimme yllättäviä alivuokralaisia mustarastaan rakentaessa pesän liiterin päätyyn, joten vas. päätyseinä jäi paikoilleen. Rakensimme surutta etuseinää, sisäkoolauksia ja jopa väliseinää sisälle, vaikka järjestys oli hullunkurinen ja mustarastas hautoi samaan aikaan pesässään. Rakennustyömaan aiheuttamasta metelistä huolimatta emme tarjonneet alennusta vuokralaisillemme, mutta ei nakutus tuntunut heitä haittaavan.

Tästä kuvasta näkee hieman, kuinka vinossa rakennuksen runko on suhteessa koolauksiin



Vihdoin juhannuksen aatonattona (viime vuonna samana päivänä saimme sähköt takaisin tuvalle!!) pienet alivuokralaisemme muuttivat pois. Neljä nuorta mustarastasta jätti tutun ja turvallisen pesän ja me pääsimme jatkamaan remontointia myös päätyseinän parissa.


Etuseinä ehti valmistua ennen kuin pääsimme päädyn pariin

Juuri ennen juhannusta päätyseinä saatiin purettua


Seinä paikoillaan ja maalattuna
Päätyseinän ikkuna oli myös vauhdista keksitty idea. Olin etsinyt rakennukseen sopiviai pieniä ikkunoita mm. torista ja purkutavarakirppikseltä, mutta sopivia ei tullut vastaan. Viime hetkellä päätin hyödyntää tuvan vanhan ikkunan tuomaan luonnonvaloa huussiin. Vaihdoin hieman kittejä, maalasin pokan ja lisäsin kalvon yksityisyyttä tuomaan (muuten valtaistuimelta on suora näkymä mm. meidän terassille).

Sisäkuvia en juurikaan muistanut ottaa, mutta sisällä valtaistuimelle vievät portaat ovat valmiit, samoin lattia ja väliseinä. Tästä on taas hyvä jatkaa projektia! Loppuun vielä muutama kuva meidän vanhoista ja uusista alivuokralaisista. Maapesässä viihtyvät uudet alivuokralaiset on vielä tarkemmin tunnistamatta. Pajulinnuiksi heitä on epäilty, mutta munat olivat punaruskeita/kirjavia (ja pajulinnun munat ilmeisesti valkoiset/täplikkäät), joten varmuutta ei ole. Nyt näkyy jo munien sijaan pieniä nokkia.


Jotain siellä pesässä on

Hieman myöhemmin pienet nälkäiset nokat

Tyhjän pesän syndrooma, meidän nuorukaiset ovat lähteneet maailmalle


Uudet alivuokralaiset huutavat ruoan perään


Tässä kuvassa mamselli vielä hautoo muniaan. Keskellä kuvaa bongattavissa silmä.