sunnuntai 19. elokuuta 2018

Valmista tuli, osa 3 - kuisti

Kesän 2018 to-do-listalla ei edes ollut kuistia, mutta kuten aina, tämäkin projekti kasvoi itsestään. Kun kerran sisäkaton joutui laittamaan uusiksi niin miksei sitten samalla koko kuistin sisustaa. Ajatuksissa on ollut kakkoseteisen kunnostaminen, mutta näin vaan ykköseteinen eli kuisti tuli tehtyä ensin.

Lähtötilanne Virallisen Valokuvaajan ikuistamana vuonna 2013
Kuisti on toiminut varsinaisena romuvarastona remontin ajan. Maalipurkit, sementtisäkit ja muu roju on ollut helppo säilyttää tässä läpikulkutilassa. Pahvikatto on aina ollut kuprulla ja yhden seinän pinkopahvi kuprulla, lautaseinän rakosista on aina paistanut valo läpi.

Pinkopahvin poistaminen paljasti hirsipaneelisen seinän, jossa oli vielä aavistus keltamultamaalia jäljellä
Kuistin katon uusimisen myötä päätettiin uudeksi sisäkattomateriaaliksi paneeli, kuten keittiössä ja kamarissakin on. Paneelin hankkiminen rautakaupasta edellytti luonnollisesti peräkärryajelua ja samalla vaivallahan kaupasta pystyi hankkimaan materiaalia myös seiniä varten. Saunamestari toimi oivallisena apuna kun mennessä vietiin jätepuuta kaatopaikalle ja paluumatkalla tuotiin paneelia. Valitettavasti Lahden Byggmaxin hyllyssä ei ollut tarpeeksi talouspaneelia (0,79 € / metri), mutta ostetulla määrällä päästiin alkuun ja katto saatiin laitettua.

Paneelit laitettu kattoon ja seinän paelointia aloitettu
Projekti eteni niin mukavasti, että seuraavana päivänä paneeleiden metsästystä jatkettiin. Lammin Rautanetista löytyi myös talouspaneelia (0,79 € / metri) ja vielä Byggmaxin paneeleita sopivammassa pituudessa. Saunamestarin kanssa hurauttelimme jälleen ostoksille ja seinämateriaalit olivat lopulta myös tuvalla.

Koolauksiin Isäntä käytti kattoprojektista jääneitä lankkuja. Sen sijaan, että rautakaupasta olisi ostettu valmiiksi oikeaa kokoa, käytettiin pois nurkissa turhaan pyörinyttä materiaalia ja sahattiin se oikeaan leveyteen. Tästä työläästä, mutta taloudellisesta vaihtoehdosta kuuluu suuri kiitos Isännälle.

Seinät paneloitu
Halusin jättää pinkopahvin alta paljastuneen hirsipaneelin esille sellaisenaan ja kertoa seinän avulla hieman tuvan historiaa. Maalasin hirsipaneelin (kahteen kertaan) Uulan keltamultaisella keittomultamaalilla (3 litran pönikkä Vantaan Byggmaxista 33 €). Tupa on aikoinaan ollut keltainen ja tämä seinä on hyvä muisto siitä.

Seinä maalattu, oven päällä oleva lauta odottaa vielä päätöstä kohtalostaan
Kuistin katto ja paneelit maalattiin valkoiseksi. Lattia jätettiin kuluneen rosoisen siniseksi. Maalitahrat jäivät vielä poistamatta, jos niitä nyt edes pois saakaan. Ehkä lattiakin vielä joskus saa uuden maalikerroksen, mutta juuri nyt se on täydellinen tuollaisenaan!

Ihanan raikasta
Isäntä ja Svärfar nikkaroivat yhdessä sisäpuolelle uudet ikkunanpokat. Aikaisemmin ikkunat ovat olleet sisäpuolelta kiinni ainoastaan sojottavilla nauloilla. Nyt tehtiin hieman pysyvämmät ratkaisut.

Ikkunat paikoillaan, ei enää levyjä!


Kierrätysperiaatteen mukaisesti ne maalattiin kotoa tuodulla maalilla, sekoittamalla kahta eri sävyä. Ikkunoihin kiinnitettiin Ompelumestarin tekemät verhot, kangas Eurokankaan supertarjouksesta (5 €  metri > eli 0,5 m = 2,50 €!!). Vanha lipasto maalattiin kotoa löytyneellä mintunvihreällä maalin lopulla.

Isäntä asensi paikoilleen myös lattia- ja kattolistat (harvinaista, yleensähän ne jäävät vuosiksi asentamatta). Eli valmista tuli, nyt vaan sisustamaan!


Valmista! Pahoittelut hieman pimeästä kuvasta.


Kuistin sisäpuolen uudistuksen (pl. ulkokatto ja ikkunoiden kunnostus) hinnaksi tuli siis:

Paneelit kattoon ja seiniin 62,57 €+ 49,30 €
Lattia- ja kattolistat 22,67 €
Ikkunan pokien materiaali 34,50 €
Maali (keltamultamaali) 32,90 €
Maali (valkoinen/ikkunan pokat/lipasto) - 0 € hankittu aiemmin
Verhokoukut 4,90 € (näistä riittääkin sitten loppueläksi)
Verhokangas 2,5 €
Sähköjohdon kiinnitysnipsut 2 € (näistä riittää muihinkin projekteihin)

Yhteensä siis 211,34 €


maanantai 6. elokuuta 2018

Valmista tuli, osa 2 - kuistin katto

Kaksi vuotta sitten siirtelimme katolla pressua edestakaisin sateiden mukaan sekä poltimme päreitä - poltimme PALJON päreitä. Jätimme tuolloin kuistin katon korjaamatta ja koska viime kesä meni mm. ulkovuorilaudoituksen ja ikkunoiden parissa niin palasimme eteisen katon pariin vasta tänä kesänä.

Lähtötilanne: vanha huopakatto, jossa aikaisemmat tukilaudat kiinni. Ikkunat vielä laittamatta.


Perinteiseen purkuhommaan kuului pari kerrosta huopaa (kaatopaikalle - check!), hurja määrä päreitä (poltettu - check!), vanhaa lautamateriaalia (kaatopaikalle - check!) sekä rullamitan kanssa ihmettelyä. Isäntä ei ole vieläkään hyväksynyt, että tässä tuvassa ei ole suoria seiniä, kulmia eikä tasaisia mittoja. Myöskään kuistin katto ei yllättänyt. Se oli sekä vino, että kapeneva. Remontissa vinous korjattiin, mutta aavistuksen kapeneva malli jäi.


Kattotuoleihin käytettiin kattoremontista ylijäänyttä puumateriaalia, jota Saunamestari tilusiltaan meille lahjoitti. Varsinaiseen kattoo käytettiin kierrätyslautoja (mm. vanhoja ulkovuorilautoja) sekä ihan kaupan hyllyltä haettua ohutta filmivaneria. Alushuopaa oli jäljellä vielä riittävästi edellisestä kattoprojektista, palahuopia sekä peltilistoja piti käydä hakemassa kaupasta hieman lisää.

Laudat alle harvakseltaan, päälle levy ja huovat


Tämän verran jäi vajaaksi kattohuovat

Valmista siis tuli lopulta ja tällä kertaa myös katon sekä seinän liitoskohta on tehty huolella. Sekä alushuopa että varsinainen huopa nousevat seinää pitkin ylös ja liitoskohtaa suojaa vielä pelti.

Kuistin katto: valmis!
Viimeisessä kuvassa näkyy jo paikoilleen asennettu ikkunakin. Nuo ikkunan karmilaudat, ne ovatkin oma juttunsa. Vanhojen lautojen uusiokäyttö oli hyvä idea, kunnes ne laitettiin paikoilleen kunnostettujen ikkunan ja uuden katon viereen. Niinpä taas syntyi jatkoprojekti numero 235 - vielähän en ole maininnut, että kuistin katon uusimisen myötä myös kuistin sisäkatto piti tehdä uusiksi. Siinä samallahan uusii helposti myös seinät, eikö totta? Tästä projektista lisää myöhemmin.

Valmista tuli, osa 1 - päätyseinä

Elokuu on jo alkanut ja hurjat helteet vaihtuivat yllättäen tuulisen viileään säähän. Helteistä nautittiin Linnakallion tuvalla tänä kesänä erityisen paljon, vieraitakin oli tavallista enemmän. Tuvan vetovoimaa lisäsi kuusi kuukautta täyttänyt Naperomme, jota sukulaiset tulivat mielellään katsomaan. Samalla saimme nauttia ylimääräisten käsiparien tuomasta luksuksesta, joka mahdollisti hurjan määrän remonttia tänäkin kesänä.

Päätyseinä jäi kengityksen ja ikkunan kunnostuksen jäljiltä keskeneräiseksi. Tänä kesänä useat apukädet kuitenkin mahdollistivat myös sen valmistumisen. Ikkunankarmit saivat lisäkerroksen Ottossonin pellavaöljymaalia (sävy: kittvit) ja ikkunan päällä oleva lauta päällystettiin pellillä. Koska pelti nousee osittain seinää vasten ja jää rimojen taakse, piti puolet pellistä maalata punaiseksi. Onneksi varastossa oli jäljellä vielä saunamökin punaista maalia (vaikkakin huonokuntoista), sillä normaali punamultamaali ei olisi tietenkään peltiin tarttunut.

Pellin maalaus ja oikean puolen valkoisten päätylautojen vaihto kesken

Seinän ulkovuorilaudotus on nyt myös kokonaan uusittu ja kaikki laudat sekä rimat ovat samankokoisia ja punamultamaalilla maalattuja. Oikean puoleisen päädyn valkoisia lautoja vaihdettiin ja lisäksi Svärfarin ansiosta alareunan hapero puinen tippalista vaihdettiin. Tilalle tuli uusi tippalista puusta sekä pelti.

Oh wait, tuliko valmista sittenkään?

Kuten kaikki tuvan projektit, myös tämä sai oman jatko-osansa. Seinustan kivet piti asetella vain nätisti takaisin ja poistaa kengistyksen jäljiltä kivien väliin pudonneet moskat. Isäntä kuitenkaan ei hyväksynyt näin ylimalkaista suunnitelmaa ja niin alkoi hikinen homma kuokan ja lapion kanssa. Nyt on kallistukset kunnossa, vatupassia käytetty ja taas uusi projekti käynnissä. Kivet palaavat kyllä paikoilleen, mutta kuulemma tähän on tulossa joku nurmikon ja kivet/mahdollisen sepelin erottava ratkaisu. Tiedä häntä, ideat ovat vielä osittain salaisia. Mutta jatkoprojektista huolimatta julistan päätyseinän valmiiksi!

Kunhan kivet saadaan paikoilleen, laitan ennen ja jälkeen kuvat aivan lähtötilanteesta ja lopputuloksesta!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pitkäaikaisten projektien eteneminen

Kesän 2018 to-do -lista on jo hyvällä mallilla. Eteisen kattoon tehtiin uusi katon runko ja päälle uusiokäytettiin vanhoja vuorilautoja. Tähän vaiheeseen projekti jäi tällä kertaa, kenties seuraavalla kerralla jo saadaan levy (ja huovat) paikoilleen.

Vahtikoira vahtii, että hommat etenee


Käytin paljon aikaa puutarhahommissa miehen ahertaessa kattohommissa. Viherpeukaloni on edelleen kateissa, mutta jaksan silti yrittää. Tässä pientä päivitystä ikuisuusprojekteista pitkäaikaisista projekteista.

Myyrä
Linnakallion pihalla asusteli ennen myyrä tai useampia. Vuosia siten piha oli täynnä multakasoja ja juoksipa iso, pulska myyrä kerran silmieni edessä jopa tiilirakennuksessa. Kunnallistekniikkaan liityvät maanrakennustyöt ja pihalla aktiivisempi oleskelu ovat häätäneet myyrän kavereineen. Voitto emännälle!

Kimalaiset
Kaipa niillä on pesä taas jossain pihapiirissä, mutta ei ainakaan tuvan nurkalla. Tuvan ullakolle virkkasin valeampiaspesän, jottei sinne muuttaisikaan enää alivuokralaisia - ei ampiaisia eikä kimalaisia. Lasketaankohan tämä voitoksi jos vaan en ole pesiä löytänyt? Lasketaan. Voitto emännälle!

Sammal
Jos sammalta oli ennen paljon on sitä nyt vieläkin enemmän. Tänään kuitenkin kylvin taas nurmikon sammakonsyöjää sekä kalkkia. Häviö emännälle.

Myyrästä, kimalaisista ja sammaleesta voit lukea aikaisemman kirjoituksen täältä!

Jättitatar
Taistelustani jättitataria vastaan olen kirjoittanut useampaan otteeseen. Tuvan edellinen asukas oli tuota vahingolliseksi vieraskasviksi nykyisin luokiteltavaa kasvia istuttanut pihaan eikä siitä ollutkaan ihan helppo päästä eroon."Isojen tatarten hävittäminen voi olla työlästä. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Katkaistut varret voidaan jättää maatumaan kasvuston päälle." (Lähde: vieraslajit.fi) Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia hävityskeinoja myrkyistä kiehuvaan veteen. Edelleen poistan säännöllisin väliajoin muutamia pieniä alkuja, mutta tilanne on jo hallinnassa suurimmalti osin. Lähes voitto emännälle!

Jättitatarista voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Kusiaiset
Inhokkiötökät eli kusiaiset vaivaavat pihamaata edelleen. Viime kesän kattoremontin myötä pihassa olleet lautatapulit auttoivat paikallistamaan muutaman ison pesän, jotka sain ilmeisesti tuhottua. Tänään voikukkia nyppiessäni kuitenkin bongailin noita ilkimyksiä vielä saunamökin edustalla ja grillipaikan läheisyydessä. Koska selviä merkkejä pesistä ei tällä kertaa löytynyt, en ryhtynyt myrkytyspuuhiin. Aion sen kuitenkin vielä tehdä tämän kesän aikana. Häviö emännälle (mutta muutama taistelu jo voitettu)!

Kusiaisista voit lukea täältä!

Voikukat
Uusin arkkivihollinen pihalla on  voikukat. Kuuma ja kuiva alkukesä oli kuivattanut (sen vähäisenkin) nurmikon, onneksi myös osan sammaleesta. Sen sijaan voikukat olivat voimissaan ja ne olivat levittäytyneet tontille ennennäkemättömissä määrin. Konttailin viikonlopun aikana piiitkät tovit niitä kiskomassa irti. Ainakin neljä ämpärillistä niitä kannoin lopulta kompostiin. Paljon sinne vielä jäi, sillä maitohappojen takia hoosiannaa huutaneet reidet ja selkä eivät antaneet myötä pidempään jumppaukseen. Häviö (toistaiseksi) emännälle! I'll be back..

Lasketaanko tämä nurmikoksi jos kuuma alkukesä on nitistänyt kaiken ruohon ja ainoa vihreä on voikukkaa (tai ratamoa)?

Syreeniaita
Suuri haaveeni syreeniaidasta on edennyt taas monen vihreän lehden verran. Aika kaukana näkösuojasta ollaan edelleen, kuten kuva osoittaa, mutta jotain edistystä on sentään tapahtunut. Vertailun vuoksi vanhoja kuvia.

Syreenit kesällä 2018

Syreenit kesällä 2016 tai 2015

Ennen ruohonleikkurin käyntiä.. jättitatarit ovat vielä vallanneet tonttia ja syreeneitä ei edes meinaa nähdä.

Bonuskuvana vielä ikkuna, joka viime vuonna oli ikkunaentisöijällä - ja johon vaihdettiin lasi.. Kivikö lie lentänyt trimmeristä tai ruohonleikkurista, mutta nyt on lasissa komia reikä. Se on paikattu jeesusteipillä ja niin se saa toistaiseksi olla. Välillä pitää vaan huokaista syvään ja jatkaa eteenpäin.

Harmittaako? No kyllä.



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kuistin katon uusiminen

Viime kesäisestä kattoremontista jäi tekemättä kuistin katto. Helteisenä toukokuun sunnuntaina oli erinomainen aika aloittaa tämä projekti. Ohessa muutama kuva purkuvaiheesta, sitä pidemmälle ei tällä kertaa ehditty. Päälliosa purettu, sisäkatto vielä jäljellä.

Lähtötilanne. Katolla on edelleen viime kesältä jääneet rakennustelineen jämät.

Pari kerrosta huopaa purettu, alla päreitä.

Päreiden purkua.

Katon runko ja sisäkatto suojattu pressulla.
Tämän kesän to-do -listalta on aloitettu jo kaikki työt - voiton puolella ollaan jo toukokuussa! Päätyseinän ulkovuorilautojen uusiminen on nimittäin myös lähes valmis. Kuistin katon ja päätyseinän valmistuttua täytyy laittaa oman mielenterveyden ja jaksamisenkin vuoksi kunnon ennen ja jälkeen kuvat koko mökistä ulkoa. Saa pitkästä aikaa kaivaa arkistoista Virallisen Valokuvaajan ottamia kuvia vuosien takaa.

Lauantai meni tämän päädyn parissa.


torstai 26. huhtikuuta 2018

Kohti kesää!

Talven jälkeen sormet syyhyävät taas remonttihommiin mökille. Talvilepo on tehnyt tehtävänsä ja emäntä pursuaa taas remonttienergiaa ja -ideoita!

Ensimmäistä kertaa elämässäni yritin tehdän jonkinlaista pihasuunnitelmaa tuolle haastavalle rinnetontille. Tällainen siitä sitten tuli. Joko tilataan kaivinkone tontille?
Sehän on toteuttamista vailla valmis!
Kuten arvata voi, suunnitelma jää odottamaan toteutusta tulevaisuuteen, sillä mökillä on tärkeämpääkin tekemistä tiedossa ensi kesälle. Mutta sitä ennen ehtii hyvin suunnitella pihan huolella valmiiksi. Ideana on, että piha-alue jakautuisi tulevaisuudessa kahteen tasoon, ns. yläpihaan ja alapihaan. Nythän piha on yhtä liuskaa ylhäältä alas - ja suoraan tielle asti. Ylä- ja alapihan jakaisi pengerrys, mökin takana kaksi askelmainen ja keskemmällä pihaa yksiportainen. Yläpihan taso määrittyy saunamökin, grillausalueen ja nykyisen liiterin tasoon, alapihan tason taas määrittää mökki. Piha aidattaisiin vihdoin ja auton parkkipaikkaakin hieman kohennettaisiin. Tiilirakennus hävitetään vihdoin ja liiteri-puucee uusitaan. Pihatöiden helpottamiseksi aidan ulkopuolisella alueella ei olisi enää nurmikkoa vaan jotain maata pitkin menevää kasvia.

Hyvin todennäköisesti suunnitelma tullaan toteuttamaan monessa osassa. Vanha liiteri-puucee korvattaneen uudella varasto-puucee-rakennuksella ja sen perustuksia varten voisi muokata yläpihaa. Uuden toimivan varaston myötä tiilirakennuksenkin hävittäminen on myöhemmin helpompaa. Sen hävittämiseen ja isompiin maanmuokkaustöihin ei riitä pieni kaivuri, vaan pihalle pitää tuoda isompi kone. Ohjeita erilaisten pengerrysten ja muurien tekemiseen on muuten yllättävän vaikea löytää. Mutta onneksi on aikaa.

Pian palataan taas mökille ja jatketaan tuvan remonttia - tavoitteena tehdä loppuun parin viime vuoden projektit.