Pitkäaikaisten projektien eteneminen

Kesän 2018 to-do -lista on jo hyvällä mallilla. Eteisen kattoon tehtiin uusi katon runko ja päälle uusiokäytettiin vanhoja vuorilautoja. Tähän vaiheeseen projekti jäi tällä kertaa, kenties seuraavalla kerralla jo saadaan levy (ja huovat) paikoilleen.

Vahtikoira vahtii, että hommat etenee

Käytin paljon aikaa puutarhahommissa miehen ahertaessa kattohommissa. Viherpeukaloni on edelleen kateissa, mutta jaksan silti yrittää. Tässä pientä päivitystä ikuisuusprojekteista pitkäaikaisista projekteista.

Myyrä
Linnakallion pihalla asusteli ennen myyrä tai useampia. Vuosia siten piha oli täynnä multakasoja ja juoksipa iso, pulska myyrä kerran silmieni edessä jopa tiilirakennuksessa. Kunnallistekniikkaan liityvät maanrakennustyöt ja pihalla aktiivisempi oleskelu ovat häätäneet myyrän kavereineen. Voitto emännälle!

Kimalaiset
Kaipa niillä on pesä taas jossain pihapiirissä, mutta ei ainakaan tuvan nurkalla. Tuvan ullakolle virkkasin valeampiaspesän, jottei sinne muuttaisikaan enää alivuokralaisia - ei ampiaisia eikä kimalaisia. Lasketaankohan tämä voitoksi jos vaan en ole pesiä löytänyt? Lasketaan. Voitto emännälle!

Sammal
Jos sammalta oli ennen paljon on sitä nyt vieläkin enemmän. Tänään kuitenkin kylvin taas nurmikon sammakonsyöjää sekä kalkkia. Häviö emännälle.

Myyrästä, kimalaisista ja sammaleesta voit lukea aikaisemman kirjoituksen täältä!

Jättitatar
Taistelustani jättitataria vastaan olen kirjoittanut useampaan otteeseen. Tuvan edellinen asukas oli tuota vahingolliseksi vieraskasviksi nykyisin luokiteltavaa kasvia istuttanut pihaan eikä siitä ollutkaan ihan helppo päästä eroon."Isojen tatarten hävittäminen voi olla työlästä. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Katkaistut varret voidaan jättää maatumaan kasvuston päälle." (Lähde: vieraslajit.fi) Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia hävityskeinoja myrkyistä kiehuvaan veteen. Edelleen poistan säännöllisin väliajoin muutamia pieniä alkuja, mutta tilanne on jo hallinnassa suurimmalti osin. Lähes voitto emännälle!

Jättitatarista voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Kusiaiset
Inhokkiötökät eli kusiaiset vaivaavat pihamaata edelleen. Viime kesän kattoremontin myötä pihassa olleet lautatapulit auttoivat paikallistamaan muutaman ison pesän, jotka sain ilmeisesti tuhottua. Tänään voikukkia nyppiessäni kuitenkin bongailin noita ilkimyksiä vielä saunamökin edustalla ja grillipaikan läheisyydessä. Koska selviä merkkejä pesistä ei tällä kertaa löytynyt, en ryhtynyt myrkytyspuuhiin. Aion sen kuitenkin vielä tehdä tämän kesän aikana. Häviö emännälle (mutta muutama taistelu jo voitettu)!

Kusiaisista voit lukea täältä!

Voikukat
Uusin arkkivihollinen pihalla on  voikukat. Kuuma ja kuiva alkukesä oli kuivattanut (sen vähäisenkin) nurmikon, onneksi myös osan sammaleesta. Sen sijaan voikukat olivat voimissaan ja ne olivat levittäytyneet tontille ennennäkemättömissä määrin. Konttailin viikonlopun aikana piiitkät tovit niitä kiskomassa irti. Ainakin neljä ämpärillistä niitä kannoin lopulta kompostiin. Paljon sinne vielä jäi, sillä maitohappojen takia hoosiannaa huutaneet reidet ja selkä eivät antaneet myötä pidempään jumppaukseen. Häviö (toistaiseksi) emännälle! I'll be back..

Lasketaanko tämä nurmikoksi jos kuuma alkukesä on nitistänyt kaiken ruohon ja ainoa vihreä on voikukkaa (tai ratamoa)?

Syreeniaita
Suuri haaveeni syreeniaidasta on edennyt taas monen vihreän lehden verran. Aika kaukana näkösuojasta ollaan edelleen, kuten kuva osoittaa, mutta jotain edistystä on sentään tapahtunut. Vertailun vuoksi vanhoja kuvia.

Syreenit kesällä 2018

Syreenit kesällä 2016 tai 2015

Ennen ruohonleikkurin käyntiä.. jättitatarit ovat vielä vallanneet tonttia ja syreeneitä ei edes meinaa nähdä.

Bonuskuvana vielä ikkuna, joka viime vuonna oli ikkunaentisöijällä - ja johon vaihdettiin lasi.. Kivikö lie lentänyt trimmeristä tai ruohonleikkurista, mutta nyt on lasissa komia reikä. Se on paikattu jeesusteipillä ja niin se saa toistaiseksi olla. Välillä pitää vaan huokaista syvään ja jatkaa eteenpäin.

Harmittaako? No kyllä.