maanantai 21. elokuuta 2017

Yksi urakka taas valmis!

Kiira/Klaara-myrskyn aikana tuvalla ratkottiin ristikoita ja luettiin uutisia myrskytuhoista. Tuvalle asti myrsky ei onneksi yltänyt, viikonloppua siivitti vain normaali ukkonen rankkasateen kera. Ennen sateita talteen kerätyt marjat muutettiin mehuksi ja saunaa lämmitettiin pitkän kaavan kautta.


Aunen vanha mehumaija oli taas käytössä
Pitkittynyt seinäprojekti saatiin vihdoin valmiiksi kun viimeisimmätkin rimat lyötiin paikoilleen ja ne maalattiin punamultamaalilla. Koska rimoissa oli selkeästi sileämpi pinta, ei punamultamaali ollut niille varsinaisesti paras mahdollinen maalivalinta. Aatteellisesti muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ongelma ratkeaa maalaamalla rimat kahteen kertaan. Rinteen puoleinen ränni on myös paikoillaan, ainoastaan sadevesiputki on kaivamatta maahan. Tuvassa on nyt uusi katto, ikkunat kunnostettu, rinteen puolella alin hirsi vaihdettu ja huonot ulkovuorilaudat uusittu - nyt pitäisi kestää tulevia vuosia taas tämäkin rakennus.

Seinäurakka valmis
 
Purkumateriaalia oli sijoitettuna kasaan keskelle pihaa. Kasa on viety kaatopaikalle, mutta lopputulos on siitä huolimatta harvinaisen surkea.
Pihalla ollut purkumateriaalikasa vietiin jo muutama viikko sitten kaatopaikalle, mutta sen alta paljastunut tuho on suorastaan masentava. Kyseessä ei ole pelkästään kuollut nurmikko, vaan kuollut nurmikko-sammal-sotkukasa, joka on painunut muusta maan pinnasta ainakin viisi senttiä kuopalle. Puut eivät ole yksin voineet tehdä tuota kuoppaa, taustalla on pakko olla joko arkivihollisteni muurahaisten litistynyt pesäkompleksi tai muu orgaaninen painuminen. Talvea vasten täytyy tasata kohta uudella maalla ja kylvää nurmikonsiementä, josko ensi kesänä tätä kohtaa ei enää muistaisi.
Vahtikoira löysi uuden suosikkipaikan. Tuolilta voi katsoa ulos ja hoitaa naapurivahdin hommia.