Ostin syksyllä innostuksissani ison pakkauksen sekalaisia kukkasipuleita verkkokaupasta.
Sadan kukkasipulin joukkoon kuului tulppaaneita, hyasintteja, narsisseja, krookuksia ja isohelmililoja. Googlettelin eri lajikkeiden nimiä ja yritin löytämieni tietojen ja kuvien perusteella arpoa kukkia väriteemoittain pitkin pihaa. Aikamoista arpapeliä!
Kukkia istutin eri puolille pihaa erilaisiin paikkoihin, joten hyvällä tuurilla myyrät ja muut herkuttelijat eivät ihan kaikkia sipuleita talven aikana onnistu herkuttelemaan. Keväällä näen, montako kukkasipulia selvisi talvesta, pitäkää peukkuja!
Naapurin puutarhassa kasvaa kaikenlaisia herkkuja välillä jopa yli oman tarpeen ja saimme alkusyksystä yhden heidän monista valtavista kurpitsoistaan! Tästä riittikin materiaalia kaikenlaiseen kurpitsaherkkuun.
Valmistin kurpitsasta mm. kurpitsapikkelssiä. Käytin Hellapoliisin reseptiä, joka toimi hyvin ja lopputulos oli maukas (vaikka onnistuin keittämään kurpitsat ehkä hieman liian pehmeiksi). Kasvissosekeittoa valmistui myös iso kattilallinen, resepti oli bongattu Valion sivuilta. Samettisen herkullinen ja terveellinen lopputulos. Lisäksi tein runsaan määrän kurpitsahilloa ihan omalla reseptillä. Ystävämme sai myös kurpitsaa kasvissosekeittoa varten, sillä loppuvaiheessa pakastimeen ei olisi enää mahtunut yhtään purkkia tai purnukkaa.
Paikallisessa kotiseutumuseossa tuli tänä kesänä piipahdettua muutamakin kerta. Yksi kiehtovimmista museokokoelman osista on Putulan talouskaupan esineistö. Tuttujen ja tuntemattomampien kulutustavaroiden vanhat tuotemerkit ja sympaattiset pakkaukset ihastuttavat minua joka kerta.
Valikoima värejä
Tupakkatuotteita
Erikoisbensiiniä savukkeensytyttäjiin ja tahrojen poistoon :D
Museon ylläpito on kunnan vastuulla, mutta käytännössä avoinnapidosta ja opastuksista taitavat vastata vapaaehtoiset. Nämä paikallishistoriasta kiinnostuneet kävelevät tietopankit ovat mitä loistavimpia oppaita. Ehkä parin vuoden kuluttua meidän juniorikin jaksaa paremmin kuunnella!
Saimme heinäkuussa yllätysvieraan, kun eräs ihana kyläläinen piipahti tuvallemme ja toi meille lämmintä leipää tervetuliaisiksi. Hämäläiseen tapaan toki hieman myöhässä, mutta olimme aivan ymmyrkäisen otettuja tästä ihanasta eleestä. Ja leipä oli suunnattoman herkullista!
Voi kunpa korona-aika pian hellittäisi ja pääsisimme kyseisen rouvankin kanssa jutustamaan kunnolla ja kuulemaan tarinoita kylältä vuosien varrelta.
Ei meille koskaan postia tai mainoksia tule, mutta kyllähän postilaatikko kuuluu olla. Aunen vanha muovinen postilaatikko oli menettänyt kirkkaimmat värinsä auringon uv-säteissä, joten oli aika uusia postilaatikko. Tarjonta on suppea ja vanhaan taloon sopivia laatikoita vielä vähemmän. Olisin muuten ostanut kotimaisen puisen, punamultatalolaatikon, mutta niiden säänkestävyys on kuulemma heikko. Tuunasin valkoisen metallisen laatikon taloon sopivaksi hyväntuulisilla leppäkerttutarroilla. Postia odotellessa.
Tänä kesänä olen poikkeuksellisesti ensimmäisen kerran tehnyt jotain puutarhan kaunistamiseksi. Lähtökohta on karu, luonnonmukainen, villi. Kauniisti ajateltuna voisi puutarhaa kuvailla "boheemiksi luonnontilaiseksi", mutta tosiasiassa kyseessä on huomiotta jäänyt osa, kaikkien remonttien jalkoihin jäänyt piha.
Matka perille on pitkä, mutta inspiraatiota ja haavekuvia täytyy olla. Tässä muutama esimerkki inspiraationi lähteistä.
Etsi ja löydä Rasmus Nalle -kirjan puutarhajuhlat
The Bachelor Australia, ruutukaappaukset
Unelmieni puutarhassa on runsaasti kukkia, koristeita, valoja, lyhtyjä, tunnelmaa. Myydäänköhän näitä puutarhavaloja sesongin jälkeen alennuksella kuten joulukoristeita joulun jälkeen? :D
Jalkapallon EM-kisojen kunniaksi meidänkin pihalla otettiin harjoitusmatsia kun veljekset potkiskelivat palloa keskenään. Pienempi sai hieman vaadittua tasoitusta rinnetontin auttamana. Pienemmän pelaajan riemun kiljahduksista päätellen hauskaa oli.
Sain myös ihanalta mökkinaapurilta raparperiä. Tein siitä ison kattilallisen raparperikiisseliä, joka on mitä ihanin kesäinen jälkiruoka herkullisen kermavaahdon kera!
Tänä vuonna päädyin ostamaan Fiskarsin Xact -rikkaruohonpoistajan. Ehdin jo saada parina viikonloppuna kämmeneen rakkulan perinteisen voikukkapiikin käytöstä, kaivaessani keltaisia vihollisiani pois.
Luin muutamia arvosteluja tuotteesta ja suurin murheeni etukäteen oli laitteen kestävyys, sillä yllättävän monilla alaosan muoviosat ovat rikkoutuneet hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Kestävyysasiaan en pysty vielä ottamaan kantaa, sillä rikkaruohonpoistaja on ollut käytössäni vasta noin kuukauden (palaan asiaan, jos muoviosat rikkoutuvat!).
Sen sijaan muuten olen laitetta ehtinyt käyttää ja nimenomaan voikukkien poistoon ja pitänyt siitä kovasti.
Saalis ja saalistaja
Laite on helppokäyttöinen ja sillä tosiaan saa voikukat (ja muut suorajuuriset kasvit) pois nurmikolta helposti. Hiekka/sorapohjaan tätä ei voi käyttää. Olen itse noin 175 cm pitkä ja minulle rikkaruohonpoistaja on hieman liian pieni/lyhyt, ollakseen täysin ergonominen - sitä käyttäessä ei voi olla täysin selkä suorassa. Mutta parannus voikukkaraudan käyttöön verrattuna on huikea, eikä tämän käyttö ole siltikään aiheuttanut selkäkipua.
Muutama aukko siellä sun täällä
Laite kiskasee mukanaan reilun klöntin multaa ja jättää siis pienen
kolosen nurmikkoon. Viitseliäs puutarhuri heiluttelisi irtonaiset mullat
takaisin koloon, mutta jos viheralueella on enemmän voikukkia kuin
nurmea, ei sellaiseen hienouteen ole aikaa ja energiaa. Kyllä niihin kuoppiin jotain
täytettä päätyy. Seuraava ruohonleikkuukerta ne jo peittää ainakin
visuaalisesti. Parhaiten voikukat ja muut rikkaruohot lähtevät irti hieman kosteasta maasta, eli sateen jälkeen.
Laite maksoi K-raudassa noin 40 €. Suosittelen jos pihanurtsilta haluaa voikukkia poistaa.
Pst. Älkää turhaan huolehtiko pihan pörriäisistä. Niille on tarjolla runsaasti kukkia muuten, vaikka voikukkia tontilta poistankin.
Kevään koleilla keleillä saimme vihdoin vanhan rouvan suostumaan yhteistyöhön ja tupa lämpisi puulla. Jo pian kesäkuussa säät lämpenivät ja helle valtasi tienoot.
Kesän ensimmäiset purilaiset maistuvat aina parhaimmilta!
Suora hyppy kolean kevään lämmityskuvista kesän värikkyyteen. Satsasin tänä vuonna kesäkukkiin, joita ostin kotimme vieressä sijaitsevalta puutarhalta. Mitään kukista ymmärtämättä valitsin niitä värien mukaan: kirkkaanpunaisia, keltaisia ja valkoisia.
Yksi monista ostoskerroista
Kuvaajan moka! Taustalla on nimittäin iso ruukku, johon istutin yrttien siemeniä, enkä halunnut pelkän "multaruukun" näkyvän kuvassa. Lopputuloksessa kukat eivät näy kunnolla.
Tavoitteenani oli peittää paljun vieressä sijaitseva kaivon kansi kukkaruukuilla tyyliin "enemmän on enemmän". Liian pieniin ruukkuihin istutetut suikeroalpit (etualalla) kärsivät jo hieman hellesäästä ja kuivuudesta, mutta toivottavasti ne ehtivät vielä kukkia tämän kesän aikana.
Pian saamme taas viettää tuvalla enemmän aikaa, kun työkiireet helpottavat. Sitä ennen vielä täytyy tallentaa blogiin hieman rästissä olevia aiheita. Monta juttua on edennyt, vaikka olen niistä unohtanutkin kirjoittaa.
Pitkän ja lumisen talven jälkeen ensimmäiset käynnit tuvalle ovat olleet nopeita päiväkäyntejä. Lounasta on syöty kylmästä väristen terassilla ja mökkiä on siivottu talven jäljiltä (tänä talvena hiiret olivat riehuneet onneksi vähemmän kuin edellisenä talvena). Keväällä on parasta tehdä raivaustöitä ulkona. Koristevattua on leikattu alas, pajukkoa karsittu ja kaivoin tontin reunoilta vanhoja aarteita (eli kivien koloista vanhaa kaatopaikkakamaa, mm. pelti- ja lasipurkkeja) pois. Onneksi nykyään saa metallia ja lasia kierrättää helposti eikä tarvitse enää luontoon niitä piilottaa.
Nämä tiilet kaivoin tonttimme rajalta. Yritän tarjota niitä Facebookin purkutavarakirppiksellä josko joku haluaisi niistä puutarhaansa jotain väkertää. Samoin takana olevat mukulakivet ovat meille ylimääräisiä.
Ostin keväällä kaksi erilaista linnunpönttöä. Kotimme lähistöllä pientä puotia pitävä mies oli tehnyt sympaattisia linnunpönttöjä ja Tokmannilta tarttui mukaan ihana Muumitalo. Luonnonmukaisempi pönttö kiinnitettiin puuhun saunan lähettyville ja Muumitalo kiinnitettiin viime kesänä korjatun varaston päätyyn. Samalla paikalla oli aikaisemmin tavallinen linnunpönttö ja siellä asukkaita. Toivottavasti tämä räikeän värinen pönttö kelpaa myös jollekin kodiksi.
Talven jäljiltä piha on ankea, harmaankeltainen. Tänä kesänä suunnitelmissamme on vain laittaa pihaa kuntoon. Siis vain pihaa! Mutta siinä kyllä riittää työtä. Maanrakennustöitä, puiden kaatamista, aidan valmiiksi rakentaminen ja vaikka mitä. Lisäksi aion istuttaa kukkia ennätysmäärän!
Tämä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissamme, mutta ilmeisesti tiilirakennuksen purkaminen tänä kesänä tai viimeistään tulevana syksynä on välttämättömyys. Vinohan se on aina ollut. Mutta nyt se on jo todellinen turvallisuusriski. Aikaisemmat kirjoitukset: Mitä tehdä tiilirakennukselle? ja Mitä tehdä tiilirakennukselle? osa 2
Tästä lähtee jo tiilet irti. Varmasti pienellä nykäisyllä tuo koko seinä putoaisi.
