Harvinaisia kakkakuoriaisia

Muutama päivä sitten Hämeen ELY-keskus uutisoi, että Hollolan Hämeenkoskelta on löydetty Suomen toinen isolaakasittäisesiintymä. Koska lajin nimi ei ole helpoimmasta päästä muistaa, puhun itse sujuvasti kakkakuoriaisista. Anteeksi kaikki biologit. 

Löytö oli niin merkittävä, että siitä uutisoitiin valtakunnan medioissa. Löydöstä kertovan tiedotteen mukaan isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus) on Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu kovakuoriaislaji, jonka ainoa aikaisemmin tunnettu nykyesiintymä on ollut Somerolla Häntälän notkoilla. Isolaakasittiäinen on Suomessa luokiteltu erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Naudan lantakasoissa elävä kuoriainen on ollut maassa aina vähälukuinen, mutta maatalouden muutos, erityisesti luonnonlaidunnuksen väheneminen, on johtanut lajin taantumiseen häviämisen partaalle. Luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit ovat ihanteellinen elinympäristö isolaakasittiäisen lisäksi myös sadoille muille uhanalaisille lajeille.

Ja perinnebiotoopistahan nämä harvinaiset kuoriaiset Hämeenkoskella löydettiin. Isolaakasittiäisiä löytyi Huljalan Tupalan tilan kyyttölaitumilta. Ihan huikeaa luonnonhoitotyötä! Hämeenkoskelaiset voivat olla aidosti ylpeitä tällaisesta uutisesta, joka nykyisen luontokadon aikana on harvinainen.

Kuulemma isolaakasittiäisen elinolojen turvaamiseksi on jo suunnitteilla toimenpiteitä, joilla voitaisiin tarjota kuoriaiselle mahdollisimman laaja alue sopivaa elinympäristöä, ja saada näin populaatio kasvamaan ja vahvistumaan.

Kuva: Jyrki Lehto

Kesätapahtumia: puhallinorkesterikonsertti ja taidenäyttely

Laguksen muistomerkillä järjestettiin taas kesäinen Tiirismaan puhaltajien konsertti, joka oli osa Päheet museot -teemaviikkoa. Jälleen kerran sää suosi, aurinko paistoi ja yleisö nautti. Kahviossa oli tarjolla herkullisia leivonnaisia!

Kävimme myös Seuralassa taidenäyttelyssä. Maalausten lisäksi esillä oli Miikkuartin suunnittelemia kankaita. Ostin tuvalle ihanan lintuaiheisen keittiöpyyhkeen ja jäin haaveilemaan lehtikuvioisesta kylpyviitasta. 

Juhannusmorsian ja muita ihania mekkoja

Seuralassa on esillä ihana Juhannusmorsian-näyttely. Yleisön pyynnöstä näyttely on vielä kaksi päivää auki, ke 22.6. ja to 23.6. - kannattaa käydä katsomassa.

Mekot edustivat eri aikakausia ja eri tyylejä

Tuo pieni lattialla oleva valkoinen mekko kenkineen on oma häämekkoni. Ostin sen aikoinaan New Yorkin Macy's tavaratalon alennusmyynnistä (kuinka romanttista :D)

Tämä oli mekoista oma suosikkini, muistaakseni se oli vuodelta 1908.

Joukossa oli myös morsiustytön mekko. Vuoden 1970 hääpuku oli niin ajaton, että sen voisi pistää heittämällä päälle vielä vuonna 2022.

Samalla kun käy ihastelemassa hääpukuja, voi piipahtaa kesäkahvilassa, jossa ainakin viime viikolla oli tarjolla taivaallisen hyvää puolukkapiirakkaa. Ei oltu sokerin eikä voin määrässä säästelty ja lopputulos oli suussasulava.

Putulan talouskaupan tarjontaa

Paikallisessa kotiseutumuseossa tuli tänä kesänä piipahdettua muutamakin kerta. Yksi kiehtovimmista museokokoelman osista on Putulan talouskaupan esineistö. Tuttujen ja tuntemattomampien kulutustavaroiden vanhat tuotemerkit ja sympaattiset pakkaukset ihastuttavat minua joka kerta.

Valikoima värejä

 

Tupakkatuotteita

 

Erikoisbensiiniä savukkeensytyttäjiin ja tahrojen poistoon :D

Museon ylläpito on kunnan vastuulla, mutta käytännössä avoinnapidosta ja opastuksista taitavat vastata vapaaehtoiset. Nämä paikallishistoriasta kiinnostuneet kävelevät tietopankit ovat mitä loistavimpia oppaita. Ehkä parin vuoden kuluttua meidän juniorikin jaksaa paremmin kuunnella!

Lämmintä leipää

Saimme heinäkuussa yllätysvieraan, kun eräs ihana kyläläinen piipahti tuvallemme ja toi meille lämmintä leipää tervetuliaisiksi. Hämäläiseen tapaan toki hieman myöhässä, mutta olimme aivan ymmyrkäisen otettuja tästä ihanasta eleestä. Ja leipä oli suunnattoman herkullista!

Voi kunpa korona-aika pian hellittäisi ja pääsisimme kyseisen rouvankin kanssa jutustamaan kunnolla ja kuulemaan tarinoita kylältä vuosien varrelta.

Villa Onnianni

Olen seurannut muutamia blogeja jo vuosia, Villa Idur on yksi ehdottomista suosikeistani. Blogi keskittyy saaristossa sijaitsevan vanhan kalastajatilan entisöintiin. 

Viimeisin varsinainen muodonmuutos asenteella "Pelastetaan vanhat talot" on tapahtunut Villa Idurin venevajalle. Suuren suuri ihailu tätä projektia kohtaan, ei varmasti kovin moni olisi vastaavaan ryhtynyt. Villa Idurin väeltä pitäisi saada hieman sparrausta tiilirakennuksen pelastamiseen, sillä se on tähän mennessä tuntunut aivan mahdottomalta tehtävältä. Ei pitäisi tuntua enää noiden kuvien jälkeen!

 

Kuva: ruutukaappaus Villa Idur -blogista

Toinen suosikkiblogeistani on hyvin eri aiheinen, Oli ennen onnianni. Nykyään Amerikassa asuva suomalainen Anni kirjoittaa elämästään hauskalla tavalla. Olen seurannut Annin ja hänen miehensä elämänvaiheita jo ajoilta, jolloin blogi oli toisenniminen, osoite oli tuolloin sounot.blogspot (vieläkin välillä sen vahingossa näppäilen). Ilokseni uusimmassa postauksessa Anni on innostunut tekemään tarjouksen mökistä Kansasissa. Pidetään peukkuja, että tarjous hyväksytään. Vaikka mökki ei ihan historiallisen vanha ole, lienee luvassa hauskoja remonttipostauksia lähitulevaisuudessa.

Kuva: Oliennenonnianni.com

Inspiraatiokierros

Kutsuin itseni kylään Nummi-Pusulaan perjantaina ja sain ihailla ystäväni "pelastetaan vanhat talot" -projektia, joka on vielä pelastamisen alkuvaiheessa. Upea iso pihapiiri, jossa järjetön määrä marjapensaita. Rakennuksessa itsessään paljon alkuperäistä pintaa, vaikka luonnollisesti vuosien kerrostumiakin on korjauspuolella näkyvissä. Siitä talosta tulee vielä upea, olen nähnyt saman henkilön aikaisemman pelastusprojektin lopputuloksen! Olin niin innoissani vierailusta, etten muistanut ottaa kuvia kuin nämä muutamat.

Kunnon portaat! Näissä on tunnelmaa

Kuistin ikkunat ovat ihastuttavan muotoiset

Jatkoin kierrostani seuraavaan kyläpaikkaan, jossa naapurin maatalon kissa tuli kyläilemään ja ihastuin siihen koko sydämestäni. Pikkukissa oli seurallinen kuin mikä ja olisin voinut adoptoida sen siltä istumalta mukaani <3

Mun uusi kaveri

Tämä projekti mulla on vielä täysin aloittamatta tuvalla. Rehua kasvaa jos jonkinlaista aivan kivijalassa kiinni. Hyvä muistutus, että tämäkin projekti pitää aloittaa jossain vaiheessa.

Sama värimaailma about, joka on tulossa pihasaunaani

Ajelin toisesta kyläpaikasta omalle mökilleni varsinaista maaseutureittiä ja nappasin matkalla muutaman tunnelmakuvan. Hellesäässä, auringonpaisteessa ajellessani fiilistelin hetken jopa Iskelmä-radiota, kunnes biisivalinnat kävivät asteen liian oudoiksi ja palasin tutuimmille radioaalloille.

Idyllinen kyläkauppa

Sireeniaita, jonka pituus oli varmaan parisataa metriä ja korkeus myös päätä huimaava. Parkkikiekko heijastuu hienosti.

Olisikohan tämä city ollut Karkkila?

Vanha paloasema olisi myynnissä. Siinä kenties mielenkiintoinen pelastuskohde jollekin?

Tuvalla jatkuivat maalaustalkoot. Kadonnut maalipurkki löytyi. Nyt niitä on kaksi. Kuinka arvattavaa, onneksi tällaisella ei-sävytetyllä maalilla on palautusoikeus. Sunnuntain sadesää yllätti ja mökkeily jäi sikseen. Parempia kesäsäitä odotellessa.

Kadonnut maalipurkki ja sen tilalle ostettu uusi maalipurkki.

Muutama yksityiskohta pihasaunasta ehti saada valkoisen värin pintaansa.

Tunnistatko esineen?

Pieni-suuri arkeologinen löytö herättää mielikuvituksen liikkeelle. Paksun ruostekerroksen alla on vahvaa rautaa, selkeää muotoilua tiettyä käyttötarkoitusta varten. Olisihan se hienoa uskoa, että kyseessä on joku todella vanha esine, joka kertoo alueen historiasta. Kenties se on kuulunut tuvan ensimmäiselle asukkaalle, paikalliselle teurastajalle tai sitten jollekin verkatehtaassa työskenneelle. Vähemmän romanttinen vaihtoehto on, että kyseessä on edellisen asukkaaan, innokkaan puutarhurin Aunen vanha istutuslapio. Jos tunnistat esineen, laita ihmeessä kommenttia!

Mikä esine?

Mikä esine?

Viimeisen remppakerran työtkin näyttivät huomattavasti hehkeämmiltä Virallisen valokuvaajan kuvia katsellessa. Hieman on eri laatua nämä kuvat kuin emännän Lumialla nappaamat.

Jo olikin aika kitata ikkunoita. Ensi kesänä edessä isompi remontti.

Maalari maalasi taloa..

..punaista ja punaista

Inspiraatiota hakemassa

Välillä on hyvä laittaa remonttikamat syrjään ja hakea inspiraatiota muualta. Kesälomalla annoin itselleni luvan nauttia muista maisemista ja yritin samalla poimia ideoita talteen. Ohessa muutama kesäloman muisto.

Skansenilla silmiin osui hieno pöytä, vanhojen lankkujen metsästys alkakoon

Minimalistisuus viehättää, kenties kesähuoneessa se voisi toteutakin

Tuskin minusta majakanvartijaksi olisi, mutta pihalle pitäisi saada valoja syksyä varten

Telttakatos olisi hieno, hieman pienempi kuin tämä tosin

Design & kahvila Navetta

Pitkän reissupäivän jälkeen päädyimme yöksi mökille virallisen valokuvaajan kanssa. Hiljaista oli ja uni maittoi. Aamulla laitoimme rastasverkkoja marjapensaiden päälle ja jatkoimme matkaa kotia kohti. Poikkesimme jossain Kärkölän kohdalla kesäkahvilaan nimeltä Design & kahvila Navetta. Erikoisesta nimestä huolimatta kahvila oli sympaattinen ja design-myymälä yllättävän laaja. Kokonaisuus oli rakennettu - yllätysyllätys - vanhaan navettaan. Ehkä seuraavalla kerralla osaan jo päättää, minkä ihanan (ja kalliin) käsintehdyn korun ostan itselleni, nyt päädyin vain ihastelemaan.

Design & kahvila Navetta

Vanhoja navetan elementtejä oli otettu hauskasti osaksi kahvilan sisutusta

Vastapaistettua piirakkaa ja tee 5 euroa

Vastapaistettu mustikkapiirakka oli herkullista. Pitäisiköhän ruveta kahvilakriitikoksi? Ehdinhän tässä mökillä reissatessani käydä hyvin läpi Päijät-Hämeen kahviloita.

Toisen roska on toisen aarre

Olen myynyt mökin vanhoja huonekaluja ja tavaroita jonkin verran pois tori.fi:n kautta. Uuden omistajan ovat löytäneet jo mm. vanha astioiden kuivauskaappi, kaappipari, vitriinihylly, nojatuoli ja sohva. Myös hetekalle löytyi uusi omistaja, vaikka rautavanhusta ei ole vielä noudettukaan. Monta tavaraa pitäisi vielä laittaa myyntiin, jos vaan löytyisi aikaa.

Olen tehnyt silti itse toistaiseksi vain yhden ostoksen itse samaisesta verkkopalvelusta. Ostin tällä viikolla setin lp-levyjä, joita aion mökillä kuunnella. Samaisessa inspiraatiohetkessä ostin myös levysoittimen, mutta sen tilasin uutena. Soitin on todella halpisversio, joten kummallista laatua en odota, mutta ehkä se tähän käyttötarkoitukseen sopii.

LP-levyt olivat lojuneet edellisen omistajan nurkissa jo vuosia ilman, että hän olisi edes soitinta enää omistanut. Lunasin 120 levyä siis totaaliseen pilkkahintaan: toisen roska on toisen aarre! Levykokoelmaani kuuluu nyt uskomaton määrä hauskoja levyjä niin kotimaista kuin ulkomaista musiikkia. Tässä kokoelman helmiä:
 

Joukossa oli klassikoita...

...takuuvarmoja hittejä...

...rutkasti suomalaista musiikkia...

...sekä jännittäviä yllätyksiä.

 

Sain tällä viikolla hoidettua myös toisen roska-asian, eli liityttyä paikalliseen jätehuoltoon. Viikottaisisista soittoyrityksistä ja sähköposteista huolimatta sain vasta nyt vastauksen puheluun ja jätehuoltosopimuksen solmittua. Tilasin myös Löytötavaratalo-nimisestä verkkokaupasta kaksi jäteastiaa: kaatopaikka- ja energiajätteelle. Ostospaikan valinta oli puhtaasti taloudellinen, Löytötavaratalo tarjosi halvimmat jäteastiat.