Purkuhommia osa 7 - grande finale

Ensimmäisen isomman tiililastin lähdettyä purettiin loput seinät ja tehtiin uusi kasa, josta tuli vielä ensimmäistäkin isompi. Koska kuvissa mittakaava vääristyi ja kuoppa näyttää vain polvenkorkuiselta, pistin miehen mittatikuksi kuviin.

Muutaman päivän tiilikasaa ihailtuamme se siitä lopulta katosi. Nyt jäljellä on vain iso kuoppa.

Kuoppa saa nyt hetken aikaa olla sellaisenaan ohikulkijoita ihastuttamassa, sillä purku-urakka oli melkoinen rutistus. Se on tarkoitus jossain vaiheessa täyttää ja samalla muokata loputonta rinnetonttia hieman. Mutta se ei ole tämän kesäloman juttu enää. Nyt nautitaan hetki viimeisistä vapaapäivistä ja mm. tulevista VPK:n markkinoista!

Talon purkaminen "käsin" oli raskasta ja aikaa vievää - kaivinkoneella se olisi mennyt hetkessä, mutta materiaalien kierrätys oli huomattavasti helpompaa tällä hitaammalla tyylillä. Eri lajit oli helpompi lajitella tarkemmin ja viedä niille kuuluviin lajittelupisteisiin. Kaivinkoneella aikapaine olisi ollut huomattava ja tontille olisi pitänyt hankkia useita lavoja, joista olisi kuljetuksineen tullut huomattavat lisäkustannukset.

Purkuhommia osa 6

Kuten jo aikaisemmin varoitin - tänä kesänä ei muita päivityksiä taidakaan tulla kuin purkuun liittyviä. Tilanne näytti kuta kuinkin tältä (ensimmäinen kuva) kun vieraaksi saapuivat vanhempani. Isäni oli jo aikaisemmin halunnut tulla mukaan talkooavuksi ja nyt siihen oli mahdollisuus. Hän oli kyllä mahdottoman innokas purkamaan, eikä meinannut malttaa edes pitää taukoja.

Saunan katto oli pakko romahduttaa sisään ja purkaa sitä kautta

Kun autotalli oli suunnilleen purettu puuosista, oli vuorossa viimeisen osion eli pukuhuoneen ja saunan puuosien (ml. katto) purku. Työleiriapulaisen kanssa keskityttiin puuosien purkuun ja lajitteluun. Iso kiitos purkuavusta!

Vihdoin KAIKKI puumateriaali oli purettu ja lajiteltu pois kuljetettavaksi. Jotta työmaalle saatiin lisää tilaa, vietiin vieraiden lähdettyä kuormia pois, kunnes kaikki puu oli poissa. Käytiin myös yksi keikka heittämässä sekajätettä sorttiasemalle ja harmittelin jälleen kerran laskua - kuutio sekajätettä maksaa 30 €. Kotipuolen lajitteluasemalla se maksaa vain 10 €. Meillä on kaikki jäte lajiteltu todella tarkkaan, joten sekajätettä tuli minimaalisen vähän. Suurin osa oli tällä kertaa lasivillaa ja sekalaisia sattumia - sekä yläkerrassa olleet muovimatot.

Jäljellä työmaalla on enää vain tiiltä ja laastia. Ja sitähän riittää. Onneksi tiilille on löytynyt useita uusiokäyttäjiä, joten ne jatkavat elämäänsä muissa käyttötarkoituksissa tämän jälkeen, mm. kasvihuoneen lattiana, kukkapenkin reunuksina sekä lukuisissa muissa kohteissa. Tiilien kantoapuna tässä vaiheessa purkutyötä oli appiukko, joka oli yksi tärkeä käsipari lisää tässä joksenkin raskaassa hommassa!

Tiiliä kasattu lähtövalmiiksi mahdollisimman lähelle tietä

Ensimmäinen iso kuorma lähtenyt ja työmaa näyttää (hetkellisesti) lähes tyhjältä :D

Purkuhommia osa 4

Jatkuuhan tämä purkuprojektikin. Ei ole maaliviiva vielä edes näkyvissä. Kaksi ikkunaa onnistuttiin poistamaan tiilirakennuksesta ehjänä ja ne on molemmat myynnissä tori.fissä. Isompi on mitoiltaan (karmeineen) 137 x 89 x 14 ja pienempi (karmeineen) 81 x 50 x 17.

Viikonloppuna saatiin purettua viimeiset puuosat kakkoskerroksesta sekä lapioitua purueristettä pois kolme peräkärryllistä. Purua lienee vielä lattian keskiosassa, mutta suurin osa on jo poissa. Myös Porin Matti irrotettiin onnistuneesti ja piippuakin purettiin hieman taas lisää.

Tiilistä on tosiaan ilmoitus tori.fissä ja purkutavarakirppiksellä. Yksi setti niitä onkin jo noudettu, mutta vielä riittää. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ja kerron mielelläni lisää.

Tuunattu postilaatikko

Ei meille koskaan postia tai mainoksia tule, mutta kyllähän postilaatikko kuuluu olla. Aunen vanha muovinen postilaatikko oli menettänyt kirkkaimmat värinsä auringon uv-säteissä, joten oli aika uusia postilaatikko. Tarjonta on suppea ja vanhaan taloon sopivia laatikoita vielä vähemmän. Olisin muuten ostanut kotimaisen puisen, punamultatalolaatikon, mutta niiden säänkestävyys on kuulemma heikko. Tuunasin valkoisen metallisen laatikon taloon sopivaksi hyväntuulisilla leppäkerttutarroilla. Postia odotellessa.

 

 

Enemmän on enemmän -puutarhahaaveita

Tänä kesänä olen poikkeuksellisesti ensimmäisen kerran tehnyt jotain puutarhan kaunistamiseksi. Lähtökohta on karu, luonnonmukainen, villi. Kauniisti ajateltuna voisi puutarhaa kuvailla "boheemiksi luonnontilaiseksi", mutta tosiasiassa kyseessä on huomiotta jäänyt osa, kaikkien remonttien jalkoihin jäänyt piha.

Matka perille on pitkä, mutta inspiraatiota ja haavekuvia täytyy olla. Tässä muutama esimerkki inspiraationi lähteistä.

Etsi ja löydä Rasmus Nalle -kirjan puutarhajuhlat

 

The Bachelor Australia, ruutukaappaukset

Unelmieni puutarhassa on runsaasti kukkia, koristeita, valoja, lyhtyjä, tunnelmaa. Myydäänköhän näitä puutarhavaloja sesongin jälkeen alennuksella kuten joulukoristeita joulun jälkeen? :D

 

 

 

Jalkapalloa ja raparperikiisseliä

Jalkapallon EM-kisojen kunniaksi meidänkin pihalla otettiin harjoitusmatsia kun veljekset potkiskelivat palloa keskenään. Pienempi sai hieman vaadittua tasoitusta rinnetontin auttamana. Pienemmän pelaajan riemun kiljahduksista päätellen hauskaa oli.

Sain myös ihanalta mökkinaapurilta raparperiä. Tein siitä ison kattilallisen raparperikiisseliä, joka on mitä ihanin kesäinen jälkiruoka herkullisen kermavaahdon kera!

Testissä oli Valion ohje raparperikiisseliin, jossa veden sijaan pohjana on omenamehua.

Kokemuksia Fiskarsin Xact -rikkaruohonpoistajasta

Tänä vuonna päädyin ostamaan Fiskarsin Xact -rikkaruohonpoistajan. Ehdin jo saada parina viikonloppuna kämmeneen rakkulan perinteisen voikukkapiikin käytöstä, kaivaessani keltaisia vihollisiani pois.

Luin muutamia arvosteluja tuotteesta ja suurin murheeni etukäteen oli laitteen kestävyys, sillä yllättävän monilla alaosan muoviosat ovat rikkoutuneet hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Kestävyysasiaan en pysty vielä ottamaan kantaa, sillä rikkaruohonpoistaja on ollut käytössäni vasta noin kuukauden (palaan asiaan, jos muoviosat rikkoutuvat!).

Sen sijaan muuten olen laitetta ehtinyt käyttää ja nimenomaan voikukkien poistoon ja pitänyt siitä kovasti.

Saalis ja saalistaja

Laite on helppokäyttöinen ja sillä tosiaan saa voikukat (ja muut suorajuuriset kasvit) pois nurmikolta helposti. Hiekka/sorapohjaan tätä ei voi käyttää. Olen itse noin 175 cm pitkä ja minulle rikkaruohonpoistaja on hieman liian pieni/lyhyt, ollakseen täysin ergonominen - sitä käyttäessä ei voi olla täysin selkä suorassa. Mutta parannus voikukkaraudan käyttöön verrattuna on huikea, eikä tämän käyttö ole siltikään aiheuttanut selkäkipua.

Muutama aukko siellä sun täällä

Laite kiskasee mukanaan reilun klöntin multaa ja jättää siis pienen kolosen nurmikkoon. Viitseliäs puutarhuri heiluttelisi irtonaiset mullat takaisin koloon, mutta jos viheralueella on enemmän voikukkia kuin nurmea, ei sellaiseen hienouteen ole aikaa ja energiaa. Kyllä niihin kuoppiin jotain täytettä päätyy. Seuraava ruohonleikkuukerta ne jo peittää ainakin visuaalisesti. Parhaiten voikukat ja muut rikkaruohot lähtevät irti hieman kosteasta maasta, eli sateen jälkeen.

Laite maksoi K-raudassa noin 40 €. Suosittelen jos pihanurtsilta haluaa voikukkia poistaa.

 

Pst. Älkää turhaan huolehtiko pihan pörriäisistä. Niille on tarjolla runsaasti kukkia muuten, vaikka voikukkia tontilta poistankin.

Alkukesän aikaansaannokset

Kevään koleilla keleillä saimme vihdoin vanhan rouvan suostumaan yhteistyöhön ja tupa lämpisi puulla. Jo pian kesäkuussa säät lämpenivät ja helle valtasi tienoot.

Kesän ensimmäiset purilaiset maistuvat aina parhaimmilta!

Suora hyppy kolean kevään lämmityskuvista kesän värikkyyteen. Satsasin tänä vuonna kesäkukkiin, joita ostin kotimme vieressä sijaitsevalta puutarhalta. Mitään kukista ymmärtämättä valitsin niitä värien mukaan: kirkkaanpunaisia, keltaisia ja valkoisia.

 

Yksi monista ostoskerroista

Kuvaajan moka! Taustalla on nimittäin iso ruukku, johon istutin yrttien siemeniä, enkä halunnut pelkän "multaruukun" näkyvän kuvassa. Lopputuloksessa kukat eivät näy kunnolla.

Tavoitteenani oli peittää paljun vieressä sijaitseva kaivon kansi kukkaruukuilla tyyliin "enemmän on enemmän". Liian pieniin ruukkuihin istutetut suikeroalpit (etualalla) kärsivät jo hieman hellesäästä ja kuivuudesta, mutta toivottavasti ne ehtivät vielä kukkia tämän kesän aikana.

Pian saamme taas viettää tuvalla enemmän aikaa, kun työkiireet helpottavat. Sitä ennen vielä täytyy tallentaa blogiin hieman rästissä olevia aiheita. Monta juttua on edennyt, vaikka olen niistä unohtanutkin kirjoittaa.

 

Kevätsiivous

Pitkän ja lumisen talven jälkeen ensimmäiset käynnit tuvalle ovat olleet nopeita päiväkäyntejä. Lounasta on syöty kylmästä väristen terassilla ja mökkiä on siivottu talven jäljiltä (tänä talvena hiiret olivat riehuneet onneksi vähemmän kuin edellisenä talvena). Keväällä on parasta tehdä raivaustöitä ulkona. Koristevattua on leikattu alas, pajukkoa karsittu ja kaivoin tontin reunoilta vanhoja aarteita (eli kivien koloista vanhaa kaatopaikkakamaa, mm. pelti- ja lasipurkkeja) pois. Onneksi nykyään saa metallia ja lasia kierrättää helposti eikä tarvitse enää luontoon niitä piilottaa.

Nämä tiilet kaivoin tonttimme rajalta. Yritän tarjota niitä Facebookin purkutavarakirppiksellä josko joku haluaisi niistä puutarhaansa jotain väkertää. Samoin takana olevat mukulakivet ovat meille ylimääräisiä.

Ostin keväällä kaksi erilaista linnunpönttöä. Kotimme lähistöllä pientä puotia pitävä mies oli tehnyt sympaattisia linnunpönttöjä ja Tokmannilta tarttui mukaan ihana Muumitalo. Luonnonmukaisempi pönttö kiinnitettiin puuhun saunan lähettyville ja Muumitalo kiinnitettiin viime kesänä korjatun varaston päätyyn. Samalla paikalla oli aikaisemmin tavallinen linnunpönttö ja siellä asukkaita. Toivottavasti tämä räikeän värinen pönttö kelpaa myös jollekin kodiksi.

Talven jäljiltä piha on ankea, harmaankeltainen. Tänä kesänä suunnitelmissamme on vain laittaa pihaa kuntoon. Siis vain pihaa! Mutta siinä kyllä riittää työtä. Maanrakennustöitä, puiden kaatamista, aidan valmiiksi rakentaminen ja vaikka mitä. Lisäksi aion istuttaa kukkia ennätysmäärän!

Tämä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissamme, mutta ilmeisesti tiilirakennuksen purkaminen tänä kesänä tai viimeistään tulevana syksynä on välttämättömyys. Vinohan se on aina ollut. Mutta nyt se on jo todellinen turvallisuusriski. Aikaisemmat kirjoitukset: Mitä tehdä tiilirakennukselle? ja Mitä tehdä tiilirakennukselle? osa 2

 

 

Tästä lähtee jo tiilet irti. Varmasti pienellä nykäisyllä tuo koko seinä putoaisi.

Opsista. Pala seinää puuttuu jo :D

Kesämuistoja

Jätin vekkulan vajan viimeistelyvaiheen kuvat loppukesästä julkaisematta, sillä odotin sopivaa hetkeä ottaa kuvat huussista kun viimeisetkin yksityiskohdat oli paikoillaan. Ja enhän minä niitä kuvia koskaan ottanut! Parasta on tämä video, jonka jälkeen on lisätty käsienpesua varten vesisäiliö sekä taulut seinälle, eli ei ihan valmiista huussista vielä tämäkään. Mutta valmista tuli ja hieno huussi on - omasta mielestä ainakin!

Aikamoinen kesä oli taas! Ihan älyttömän paljon saatiin aikaiseksi. Isoa ja pientä. Tässä vielä muutamia muistoja kesän jutuista.

Vajan edestä siirrettiin vanha myllynkiven puolikas portaaksi terassille.

Kaiken uurastamisen keskellä myös ehdimme hieman nauttimaan kesän kauneudesta.

Kävimme ensimmäistä kertaa tällä kylällä mustikkametsällä. Aikaisempina kesinä ei ole ehtinyt.

Tässä muutama ennen ja jälkeen kuva kesän aikaansaannoksista.

Kukkaniityn ensimmäinen kesä

 

Vaja edestä ennen ja jälkeen

Vaja ennen ja jälkeen

Koronakesä oli erilainen, mutta ikimuistettava. Vietimme tuvalla aikaa enemmän kuin koskaan. Nyt on aika huilata hetki ja ruveta piakkoin taas suunnittelemaan ensi kesää. Nämä kaksi kuvaa summaavat menneen hyvin kesän.

Pitihän se kattolautoihin ikuistaa tekijöiden nimet.