Päheet museot Hämeenkoskella ja purkuhommia osa 5

Hämeessä vietetään Päheet museot -teemaviikkoa ja Hämeenkosken kotiseutumuseolla avautui uusi pioneeriteemainen näyttely. Avajaisten yhteydessä Hämeenkosken mieskuoro lauloi museon piha-alueella tuskaisan helteen helliessä yleisöä.

Meillä loman ensimmäisestä viikonlopusta nautittiin kuoromusiikin ohella mm. uimarannalla sekä grillaamalla herkkuja. Sunnuntaina pistettiin taas tuulemaan purkutyömaalla ja käytännössä purettiin koko autotalli. Jostain syystä viimeinen kuva jäi taas ottamatta.

Viimeisen kuvan jälken vielä koko tuo entinen välikatto purettiin ja lankut + laudat pinottiin syrjään. Nyt on suurin osa tiilistäkin jo purettu, eli on aika uusia purkutavarakirppiksen ilmoitus.

Koski

Hämeenkoskella on nimensä mukaisesti ihana koski. Se ei virtaa täysin vapaana, sillä jäljellä on vielä ihmisen tekemiä rakennelmia ajoilta, jolloin kosken virrasta hyötyi useampi mylly. Historiakuvia tuolta ajalta on nähtävillä Kosken kohinoiden sivuilla. Kävin kuvaamassa koskea juhannuksena. Sää oli hieman liian aurinkoinen, jotta kuvista olisi tullut toivotunlaisia, mutta onneksi koskea voi käydä kuvaamassa helposti uudestaan vaikka kuinka monta kertaa. Jos siis työleiriltä ehtii.

Värikkäitä juhannusvieraita

Juhannusta 22 vietettiin ennätyshelteessä. Lämpötila oli hyvinkin 30 astetta koko juhannuksen ajan, joten kovin kummoisia aktiviteetteja ei siinä lämmössä jaksanut. Jäätelöä tuli syötyä ja grilliruokaa herkuteltua.

Juhannusruusu kukki täydelliseen aikaan

Juhannusaattona pihapiirissämme oli vieraina närhipoikue. Tätä pientä pesuetta ei voinut olla huomaamatta. Ne pyrähtelivät puusta toiseen, maasta puuhun ja koko ajan tätä liikehdintää säesti erittäin kovaääninen äännehdintä. Huvittaa lintuoppaan kuvaus: "Laulu on hiljaista ja kuuluu vain lähelle. Laulua kuulee harvoin, lähinnä alkukeväällä.". Laulua se toki ei ollutkaan, poikaset vain kerjäsivät ruokaa ja lensivät emon (tai isukin / molempien) perässä erittäin vaativasti. Yhteensä lintuja oli 5 tai 6. Koskaan eivät kaikki ihan samassa paikassa olleet, joten ihan varma en määrästä ole. 

Wikipedian mukaan: Närhi voi rakentaa pesänsä myös rakennuksen seinustalle tai kalliojyrkänteen hyllylle.

Mahtaako tämä poikue olla kotoisin Linnakallion joltain "hyllyltä"?

Välillä linnut pyrähtivät naapurin puolelle, mutta palasivat aina meidän pihalle. Juhannuspäivänä vieraat olivat kadonneet muille apajille eikä näitä ihanan värikkäitä lintuja enää ollut. Onneksi sain ihailla niitä koko juhannusaaton ajan!

Valitettavasti kuvat eivät ole kummoisia, sillä juuri juhannuksena olin jättänyt ns. lintuputkeni eli telezoomin kotiin ja käytössä oli ainoastaan laajakulmaobjektiivi.

Purkutyömaan tarkastus käynnissä

Purkutyömaalla ei kovin paljon tapahtunut helteestä (ja juhannusrentoutumisesta johtuen). Asuinhuoneen muovimatto poistettiin sekä sen alla ollut ohut levy, lattialaudat ja lasivilla sekä purueristeet. Jossain välissä rakennusta on siis remontoitu ja painuneen purun päälle oli lisätty lasivillaa. Juhannuksen aikana kaupaksi menivät myös kaksi ikkunaa. Seuraavaksi täytyy laittaa myyntiin Porin Matti.

Purkuhommia osa 4

Jatkuuhan tämä purkuprojektikin. Ei ole maaliviiva vielä edes näkyvissä. Kaksi ikkunaa onnistuttiin poistamaan tiilirakennuksesta ehjänä ja ne on molemmat myynnissä tori.fissä. Isompi on mitoiltaan (karmeineen) 137 x 89 x 14 ja pienempi (karmeineen) 81 x 50 x 17.

Viikonloppuna saatiin purettua viimeiset puuosat kakkoskerroksesta sekä lapioitua purueristettä pois kolme peräkärryllistä. Purua lienee vielä lattian keskiosassa, mutta suurin osa on jo poissa. Myös Porin Matti irrotettiin onnistuneesti ja piippuakin purettiin hieman taas lisää.

Tiilistä on tosiaan ilmoitus tori.fissä ja purkutavarakirppiksellä. Yksi setti niitä onkin jo noudettu, mutta vielä riittää. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ja kerron mielelläni lisää.

Juhannusmorsian ja muita ihania mekkoja

Seuralassa on esillä ihana Juhannusmorsian-näyttely. Yleisön pyynnöstä näyttely on vielä kaksi päivää auki, ke 22.6. ja to 23.6. - kannattaa käydä katsomassa.

Mekot edustivat eri aikakausia ja eri tyylejä

Tuo pieni lattialla oleva valkoinen mekko kenkineen on oma häämekkoni. Ostin sen aikoinaan New Yorkin Macy's tavaratalon alennusmyynnistä (kuinka romanttista :D)

Tämä oli mekoista oma suosikkini, muistaakseni se oli vuodelta 1908.

Joukossa oli myös morsiustytön mekko. Vuoden 1970 hääpuku oli niin ajaton, että sen voisi pistää heittämällä päälle vielä vuonna 2022.

Samalla kun käy ihastelemassa hääpukuja, voi piipahtaa kesäkahvilassa, jossa ainakin viime viikolla oli tarjolla taivaallisen hyvää puolukkapiirakkaa. Ei oltu sokerin eikä voin määrässä säästelty ja lopputulos oli suussasulava.

Purkuhommia osat 2 ja 3

Viikko sitten purkuhommat jatkui. Yllättävän tiukassa laudat, lankut ja levyt on kiinni ottaen huomioon, että toisaalta rakennus jo romahti itsestään. Tähän vaiheeseen rakennus saatiin purettua toisen purkuviikonlopun jälkeen.

Hommat jatkui tänä viikonloppuna ja lopputulokseen voi olla melkoisen tyytyväinen. Vaarallisin osuus suunnilleen ohi, edessä raskaampi osuus. Tänään laitoin myös purkutavarakirppikselle ilmoituksen tiilistä.

Seuraavaksi purkuhommien sijaan puruhommia. Palataan siihen myöhemmin!

Ehdin viime viikonloppuna myös istuttaa hieman lisää kukkaniittyä, joka on toistaiseksi vain multainen mäki. Toivottavasti myöhemmin kesällä luvassa värikäs "jälkeen"-kuva.

Syksyllä istuttamani kukkasipulit ovat päässeet jo väriloiston vaiheeseen. Pihalla kukkii ihania keltaisia ja punaisia tulppasneja, krookukset ja skillat ilahduttivat jo aiemmin. Sen sijaan hyasinteista ei ole näkynyt edes vihreää vartta. Hmph.

 

Kaatopaikkakuormia viety tähän mennessä 4, joista sekajätettä (kattohuopaa yms) kaksi settiä, yksi puuta ja yksi puuta+purua - erikseen lajiteltuna nekin. Loput puut on saatu kierrätettyä hyötykäyttöön eteenpäin (iso kiitos siitä!!).

Nyt se alkoi.. purkuhommia osa 1

Pitkän linjan koskelaisten mukaan tiilirakennus on kuulemma näyttänyt yhtä vinolta ja vinksahtaneelta ainakin 70-luvulta asti. Parina viime talvena metsän puoleisen seinän tiilet ovat jo antaneet periksi ja talvi 2022 näytti olevan viimeinen niitti myös toiselle puolelle.

Tältä pihan puoleinen seinä näytti vielä pari vuotta sitten. Reilusti hajoamassa, mutta silti ihmeen kaupalla pystyssä.

Lumisen talven jälkeen oli selvää, että tiilirakennuksen purkamisen kanssa ei voi enää vetkutella, vaan nyt se on aloitettava. Pihan puoleinen seinä oli siis murtunut ja pienellä tönäisyllä tiiliä irtosi roppakaupalla lisää.

Kevät alkoi siis taas kerran kunnon remppaprojektilla, joka tulee jatkumaan pitkälle kesään. Vuoden 2022 aikana tuskin tulee muita päivityksiä näkymään kuin purku- ja lajittelupäivityksiä.

Ensimmäisenä päivänä saatiin purettua hieman yli puolet huopakatosta. Rullahuovan alla oli alushuopa, joka oli kiinnitetty bitumilla ohuisiin, kapeisiin ja lyhyisiin pystyrimoihin. Pihan puolella rimat olivat jämähtäneet ikuisiksi ajoiksi kiinni kattohuopaan, mutta metsän puolella rimat irtosivat kohtuullisen helposti huovasta. Tästä rakennuksesta kun tulee purkumateriaalia järjetön määrä, niin todella tarkka lajittelu on paikoillaan ja se aloitettiin heti.

Iloksemme saimme viikonlopun aikana kaiken kattohuovan irrotettua ja lajiteltua. Myös savupiipun pellit irrotettiin ja savupiippua purettiin lähes kattolautojen tasolle. Sammaltakin kertyi pari kottikärryllistä, kun nyt lajittelun vauhtiin tosiaan päästiin. Jostain syystä viimeinen kuva jäi ottamatta, joten piippu on viimeisessä kuvassa vielä kokonaisena paikoillaan.