Puuttuva palanen

"Mun rä-rä-rännistäni puuttuu palanen
Ja uu uu se on tän näköinen"

K75 petti meidät pahasti lopettamalla yllättäen Lindab-tuotteiden myynnin ja tuvan ränniprojekti jäi kesken. Paikallinen Hasses smedja kuitenkin pelasti ja puuttuva palanen saatiin paikoilleen vielä ennen talvea.

Vihdoin myös tien puoleinen ränni on valmis

Haikeutta ja kirpeyttä ilmassa

Jälleen yksi kesä on takana ja syyskuu virallisesti saapunut. Yöt ovat jo viileitä ja illat pimeitä. Saunassa on enemmän tunnelmaa ja tuvassakin patterit hienoisesti päällä. Karviaismarjasato poimittu talteen ja illalla on vuorossa hillotalkoot. Pitkäksi venahtanut märkä ruoho leikattiin mökillä, montaa kertaa ei huonosti käynnistyvää s******nkonetta enää tänä syksynä käynnistää. Syreeneiden juurelle on laitettu syyslannoitetta. Lehdet rupeavat hiljalleen muuttumaan keltaisiksi. Haikea tunnelma.

Onneksi mökkikausi ei ole ihan vielä ohi ja remppaelämä jatkuu lautapelien pelaamisen ohella. Kosmeettisista syistä päätin käsitellä osan saunasta uudelleen Tikkurilan Supi saunasuojalla. Ensimmäisellä käsittelykerralla kaksi vuotta sitten kaikki sisäpinnat käsiteltiin kertaalleen ja osa kahteen kertaan. Kahdessa vuodessa kuitenkin ne pinnat, jotka alunperin käsiteltiin vain kertaalleen, alkoivat näyttää omaan silmääni aavistuksen kellertävän läikykkäiltä. Niinpä ostin litran valkoista Tikkurilan Supi saunasuojaa ja käsittelin pesuhuoneen katon sekä koko löylyhuoneen katon ja seinät (lauteiden alusia ja kiukaan taustaa lukuun ottamatta). Lattiaan haluan sutia vielä uuden kerroksen lattiavahaa, erityisesti kellertävään löylyhuoneeseen, mutta ensin pitäisi päättää oikea vaalean sävy, sillä en tähän hätään ole löytänyt muistiinpanoistani aikaisempaa sävyä.

Isäntä asensi tien puolelle rännejä ja kaivoi sadevesiputkelle kaivantoa. Kunhan jostain löytyisi Lindab-tuotteiden jälleenmyyjä, niin saataisiin puuttuva palanen sadevesikouruakin paikoilleen. K75 päätti juuri lopettaa tuotteen myynnin, eikä sitä tahdo muualtakaan löytyä.

Loppuviikosta Museoviraston avustuksen valvoja, paikallisen museon edustaja tulee käymään tuvalla ja voin esitellä hänellä viimeisen päälle kunnossa olevat ikkunat sekä kengityksen jäljiltä uudelleen asennetun ulkovuorilaudoituksen. Kenties saan samalla hyviä vinkkejä entisestään vinksahtaneen rungon ylläpitoon ja kamarin lattiaan ilmestyneeseen rakoon.

Yksi urakka taas valmis!

Kiira/Klaara-myrskyn aikana tuvalla ratkottiin ristikoita ja luettiin uutisia myrskytuhoista. Tuvalle asti myrsky ei onneksi yltänyt, viikonloppua siivitti vain normaali ukkonen rankkasateen kera. Ennen sateita talteen kerätyt marjat muutettiin mehuksi ja saunaa lämmitettiin pitkän kaavan kautta.

Aunen vanha mehumaija oli taas käytössä

Pitkittynyt seinäprojekti saatiin vihdoin valmiiksi kun viimeisimmätkin rimat lyötiin paikoilleen ja ne maalattiin punamultamaalilla. Koska rimoissa oli selkeästi sileämpi pinta, ei punamultamaali ollut niille varsinaisesti paras mahdollinen maalivalinta. Aatteellisesti muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ongelma ratkeaa maalaamalla rimat kahteen kertaan. Rinteen puoleinen ränni on myös paikoillaan, ainoastaan sadevesiputki on kaivamatta maahan. Tuvassa on nyt uusi katto, ikkunat kunnostettu, rinteen puolella alin hirsi vaihdettu ja huonot ulkovuorilaudat uusittu - nyt pitäisi kestää tulevia vuosia taas tämäkin rakennus.

Seinäurakka valmis

 

Purkumateriaalia oli sijoitettuna kasaan keskelle pihaa. Kasa on viety kaatopaikalle, mutta lopputulos on siitä huolimatta harvinaisen surkea.

Pihalla ollut purkumateriaalikasa vietiin jo muutama viikko sitten kaatopaikalle, mutta sen alta paljastunut tuho on suorastaan masentava. Kyseessä ei ole pelkästään kuollut nurmikko, vaan kuollut nurmikko-sammal-sotkukasa, joka on painunut muusta maan pinnasta ainakin viisi senttiä kuopalle. Puut eivät ole yksin voineet tehdä tuota kuoppaa, taustalla on pakko olla joko arkivihollisteni muurahaisten litistynyt pesäkompleksi tai muu orgaaninen painuminen. Talvea vasten täytyy tasata kohta uudella maalla ja kylvää nurmikonsiementä, josko ensi kesänä tätä kohtaa ei enää muistaisi.

Vahtikoira löysi uuden suosikkipaikan. Tuolilta voi katsoa ulos ja hoitaa naapurivahdin hommia.

Vanhassa vara parempi

Joskus tulee sellaisia hetkiä, kun vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Sunnuntaina törmäsin taas tällaiseen hetkeen. En saa ruohonleikkuria käynnistymään millään. On painettu ryyppynappia ja bensan määrä tarkistettu. Kiskoin niin kovaa kun käsistä lähti, mutta ei niin ei. Voimat ei yksinkertaisesti riitä. Ei auttanut muu kuin kaivaa vanha kunnon leikkuri ja ruveta hommiin. Hikistä hommaa, mutta lopputulos oli huomattavasti siistimpi.

Ostoslistalla uusi ruohonleikkuri. Toivelistalla kone, jonka nainenkin saa käynnistettyä itse.

Ikkunaremontin seuraava vaihe on jo hyvällä alulla. Pokat on kauniisti entisöity ja nyt on aika pistää vielä karmit kuntoon niiltä osin, kun ne kunnostusta kaipaavat. Tämä ikkuna sai osumaa kengityksen, ulkovuorituksen ja ikkunarempan yhteydessä - alaosa repsottaa hieman epäilyttävästi.

Lähtökohtana hieman vinksallaan olevat karmit, joiden maali lohkeillut pois.

Aloitin maalin rapsutuksen sieltä, minne lyhyet tikkaat ylsivät. Toistaiseksi käytössä ei ollut kuumailmapuhallinta, ainoastaan kunnollinen maalikaavin. Ikkunan päällä oleva lauta lienee ainoa, joka tarvitsee vaihtaa kokonaan, sillä sitä ei enää hiominen ja maalauskaan pelasta. Muuten pärjätään pienemmillä paikkauksilla. Seuraavalla kerralla irroitan pokat paikoiltaan, jotta pääsen rapsuttelemaan karmeja kunnolla.

Maalin alta paljastui hyvälaatuista puuta.

Muuttokiireitä

Olemme käyneet tuvalla kesän aikana kiireisesti lähinnä kääntymässä päiväkeikkojen verran. Tällä kertaa syy on ollut kotosalla. Muutimme kesä-heinäkuun vaihteessa ja muuttorumba kotona (sekä uuden asunnon pieni lattiaremontti) on pitänyt meidät kovin kiireisenä kaupungissa. Nyt on kuitenkin tavarat uudessa asunnossa, vaikkakin suurimmaksi osaksi edelleen laatikoissa. Ensi viikonlopusta alkaen vietämme taas enemmän aikaa tuvalla.

Jotain pientä on kuitenkin kesäkuun aikana tapahtunut. Tuvan kengityksen jälkeen ulkovuorilautoja on laitettu paikoilleen. Varsinkin seinän oikean puolen laudat olivat niin huonossa kunnossa, että ne piti uusia kokonaan.

Ulkovuorilautoja paikoilleen

Laudat paikoillaan, rimat puuttuu

Pihamaa on ollut koko alkukesän aivan katastrofikauhea. Kuvista on yritetty rajata pois lautakasat (purettua huonokuntoista materiaalia) ja risukasat (keväällä karsitut syreenit) sekä lautatapuli (korvausmateriaalia seinään). Kuvista ei pysty rajaamaan pois talon seinustalta siirrettyjä mukulakiviä, jotka omissa kasoissaan aiheuttavat järjettömiä niittyjä - ruohonleikkuu kun niiden ympärillä on aavistuksen hankalaa. Tällaistahan se on aina remontin keskellä, mutta kyllä haluaisin jo saada pihan hiljalleen kuntoon.

Toinen puoli pihasta kynittiin kuntoon viikonloppuna

Entisöityjen ikkunoiden asentaminen takaisin paikoilleen

Hieman ennen vappua suuntasimme tuvalle intoa puhkuen. Mukaan oli pakattu entisöidyt ikkunanpokat sekä tarpeet mökkiyöpymistä varten.

Irroitimme ensimmäisestä ikkunasta levyt ja kävimme urakan kimppuun. Kengityksen yhteydessä koko talon runko oli liikahtanut useita senttejä ja jo ennestään kierot seinät ja ikkuna-aukot ovat entistä vinompia, erityisesti tämän seinän kohdalta. Ensimmäisen ikkuna-aukon kanssa taisteltiin melko pitkään, karmia veistettiin mm. kirveellä, puukolla ja hiomakoneella. Vihdoin pokat saatiin paikoilleen, mutta keskilista on pahasti vinossa eikä peitä ikkunoiden väliä. Tai oikeastaan se on varmasti suorassa, mutta kaikki muu on vinossa. Kesän hommalistalle tuli lisää siis listan irrottaminen ja uudestaan kiinnittäminen sekä vaadittavat paikkamaalaukset.

Karmit ja pokat ovat nyt aivan eri paria, mutta työjärjestys osoittautui oikeaksi. Jos olisin talven aikana entisöinyt jo karmit ja nyt niitä olisi noin kovalla kädellä muokattu olisi harmittanut huomattavan paljon. Nyt pokat on helpompi irrottaa ja laittaa takaisin paikoilleen kun karmeja alkaa työstämään.

Korjatut päätyikkunan pokat paikoillaan - karmit kunnostetaan seuraavaksi. Aavistuksen eri paria.

Toisen ikkuna-aukon kohdalla törmäsimme uudenlaiseen ongelmaan. Toinen poka ei istunut lainkaan. Runsas karmin muokkaus ja ärräpäät eivät auttaneet. Lopulta tarkempi tutkiskelu paljasti, että vasemman- ja oikeanpuoleiset pokat olivat vaihtaneet paikkaa entisöintivaiheessa, myös siis saranat ja haat. Sen jälkeen huomasimmekin, että kahdessa pokassa ikkunan kiinnityshaat ja tuulihaat olivat väärällä puolella. Miten siis väärällä puolella? Kiinnityshaan pitäisi olla keskellä ikkunaa ja tuulihaan saranan puolella - no ne olivat juuri toistepäin. Laitoimme ikkuna-aukkoon parhaiten sopivan pokan ja pakkasimme kaksi pokaa takaisin autoon. Ne palaavat ikkunaentisöijälle, jolla on parhaat välineet ja osaaminen hakojen irrottamiseen ja uudelleen kiinnittämiseen oikeille paikoille. Ikkunatyöstön aikana taivaalta alkoi hiljalleen sadella lumihiutaleita...

Toinen ikkuna. Vas. alapoka kuuluu oikeasti kolmosikkunaan, mutta tämän yhdistelmän sai kiinni.

Koska kolmannen ikkunan työstäminen jäi tällä kertaa tekemättä, siirryimme pihatöihin ja varsinaiseen risusavottaan. Karsimme reilulla kädellä naapurin puolellekin levinneitä syreenejä ja koristevattuja. Tämä vaihe puuhastelusta tehtiin jo keskellä lumimyrskyä. Lunta tuli vaakasuoraan ja vappusää alkoi uhkaavasti vaikuttaa talvisemmalta kuin edellinen joulu. Piha-ahkeroinnin jälkeen painelimme autolla kohti kotia ja purimme avaamattomat laukkumme takaisin kaappeihin. Päiväreissu riittikin tällä kertaa.

Kotona laitoin tilaukseen karmien entisöintiä varten Ottossonin pellavaöljymaalia (kittvitt-sävyä, jota käytetty pokissakin), pellavaöljyä ja muuta rekvisiittaa. Kävimme kotona moninaisia keskusteluja pihan muokkaamisesta, kesäkeittiön rakentamisesta, pengerryksistä ja nuotiopaikasta.

Terassi-, nuotiopaikka- ja kesäkeittiösuunnitelmia.

Palaillaan siihen liikahtaneeseen runkoon myöhemmin.. kammarin nurkassa on ihan useamman sentin aukko, josta voi katsoa ihania lasivilloja ja muita roippeita. Siitä aukosta ei tule sisään pelkästään hiiret ja myyrät, mutta myös rotat ja muut isommatkin eläimet. Ainakin mun painajaisissa.

Uusia kenkiä ja pokia - kevät on saapunut!

Kevään ensimmäinen visiitti tuvalle osui huhtikuun alulle. Purimme rinteen puoleisen seinän vuorilaudoituksen, jotta rakennusentisöijä pääsee kengittämään rakennuksen. Alimmasta hirrestä ei ole enää paljoa jäljellä, käytännössä se katoaa pölynä ilmaan. Toiseksi alimmassa hirressä oli keskellä hirttä pieni lahokohta, mutta muuten seinä näytti hyvältä. Pelkona oli, että seinästä olisi löytynyt isoja ikäviä yllätyksiä. Pieni iloinen yllätys sen sijaan oli puukolla yhteen hirteen kevyesti nimi kaiverrettu "Alpo". Täytyykin muistaa kaivertaa omat merkit jonnekin odottamaan seuraavaa löytöretkeilijää.

 

Rinteen puoleisen seinän vuorilaudat on poistettu. Ikkunoissa on edelleen levyt.

Vuorilaudat ja rimat edustivat montaa eri aikakautta. Oli lautaa ja lankkua, 22 mm paksuista ja 25 mm paksuista. 150 mm leveää ja 120 mm leveää. Rimoja oli 50 mm ja 75 mm. Kaikki sulassa sovussa sekaisin keskenään. Valitettavasti puumateriaali on kärsinyt vuosien saatossa ja materiaalista oletettua pienempi osa on käytettävissä uudelleen. Suunnitelmissa on kuitenkin hyödyntää muualla se materiaali, mitä ei kannata seinään laittaa takaisin. 

 

Osa rimoista oli hieman leveämpiä. Kuvassa parhaan kuntoisia rimoja.

Korvaushirret ostettiin tori.fi:n kautta Punkalaitumelta ja ne kuljetettiin pitstopin kautta tuvalle pääsiäisenä. Hirsien alkuperästä ei ole tietoa, mutta vanhoja ne ovat (kuten Museovirasto vaatii). Todennäköisesti jostain vanhasta riihestä tms. purettu. Kengitystyö alkaa sään salliessa heti pääsiäisen jälkeen tai viimeistään seuraavalla viikolla.

 

"Kengät" saapuivat työmaalle. Isoin hirsi päätynee muuhun käyttöön kuin seinään.

Yhdessä hirressä oli pieni läikkä tapettia - hirret eivät olekaan lähtöisin riihestä!

Kevät toi myös entisöidyt ikkunanpokat. Kerron niistä myöhemmin!

Priorisoitu to-do -lista vuodelle 2017

Lupailin kovasti kattoremontin keskellä, että ensi kesänä ei sitten mitään yhtä isoa tehdä. No, isoa ja isoa. Jos asiat etenevät suunnitelmien mukaan, tulee hirsityöammattilainen kengittämään keväällä rinteen puoleisen seinän. Tämä tarkoittaa, että meidän pitää sitä ennen irrottaa noin 12 metrin matkalta ulkovuorilaudoitus sekä rimat – ja tietenkin kengittämisen jälkeen laittaa ulkovuorilaudoitus paikoilleen. Tarkoituksena on uusia osa laudoista ja rimoista – kuitenkin mahdollisimman paljon vanhaa säästäen. Unohtamatta tietenkään, että seinä vaatii sen jälkeen maalauksen.

Muuten ensi vuoden to-do lista näyttää tältä:

• Ikkunoiden karmit pitäisi kunnostaa (eli poistaa maalit, maalata uudestaan ja vaihtaa yksi liian huonoon kuntoon mennyt puuosa) sekä asettaa entisöidyt ikkunat paikoilleen.
• Pikkueteisen katto pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen. Sehän on vain pari metriä kanttiinsa.. helppo nakki verrattuna viime kesän urakkaan.
• Rännit ja syöksytorvet pitäisi hankkia (auts! rahanmenoa) ja kiinnittää paikoilleen.
• Peltisepältä pitäisi tilata uuteen savupiippuun pellit ympärille (auts! lisää rahanmenoa).
• Terassin / kesäkeittiön rakentaminen (Omalle listalleni tämä ei nouse, mutta isäntä luultavasti nostaa oman to-do -listansa kärkeen)
• Aidan rakentaminen, jotta koira voisi kirmata pihassa vapaasti.
• Pari vuotta sitten kunnostetun keittiön puuttuvat listat pitäisi laittaa paikoilleen… yeah right!

Kaikki vanhoja rakennuksia remontoineet tietävät, että aina ei asiat kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja usein se remonttisormi saattaa kutitella ihan toisella tavalla vähemmän hyödyllisten asioiden suhteen. Noiden pakollisten (listan 4 ensimmäistä kohtaa) jälkeen omassa mielessä polttelisi ainakin:

• Kakkoseteisen kunnostaminen eli vanhan kaappirakennelman purkaminen, seinämateriaalien uudelleen laittaminen, muovimaton poistaminen ja alta paljastuneen lattian käsittely. 
• Kakkoseteisen ja keittiön välisen oven vaihtaminen (mistä löytää sopiva vanhempi ovi?) tai maalaaminen.
• Kamarin katon maalaaminen, nykyisten seinämateriaalien purkaminen ja uusien laittaminen, muovimaton ja lastulevyn poistaminen lattiasta ja uuden puulattian rakentaminen + maalaaminen, takan hankkiminen… okei siirretään tämä suosiolla jonnekin tulevaisuuteen.

Jos nyt aloittaisi kuitenkin tuolta listan kärjestä keväällä. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen yksi murhe on ratkaistu: korvaushirsi kengittämistä varten on hankittu! Punkalaitumelta löytyi oikean kokoista vanhaa hirttä, jonka Saunamestari kävi ystävällisesti tarkastamassa ja noutamassa. Suuri kiitos tästä!

Näiden kukkimista odotellessa