Helteinen juhannus

Aivan upea helteinen juhannussää hemmotteli meitä tänä vuonna ja pienet sadekuurot juhannuspäivänä eivät haitanneet tunnelmaa lainkaan. Remonttiflow oli (isännällä) niin kova, että edes juhannuksena ei maltettu vaan olla - useat projektit etenivät vauhdilla pitkän viikonlopun aikana.

Viisi vuotta sitten Porin Puupoikien asentaman saunarakennuksen terassi oli ruvennut nitisemään ärsyttävästi (ja naulat nousivat jatkuvasti ylös laudoista). Naulapyssyllä kiinni lyödyt melko ohuet terassilaudat menivät vaihtoon ja samalla ne muuttuivat poikittaisista lyhyistä laudoista pitkittäisiksi ja uuden terassin mukaan samansuuntaisiksi. Alkuperäiseen koolaukseen ainoastaan lisättiin poikittaiset lankut.

Kuvaaja oli liian hidas ja terassi oli kuvaushetkellä jo melkein valmis.

[Saunan lauteilla istuessani mietiskelin myös, että lienee aiheellista kirjoittaa uusi arviointi rakennuksesta nyt viiden käyttövuoden jälkeen - aikaisempi kirjoitukseni taitaa olla blogini luetuimpia postauksia edelleen]

Muutama viikko sitten valmistunut terassi on jo auringossa kuivunut ja muuttanut väriään vihreästä ruskeammaksi. Kunhan kesä on koko terassia tarpeeksi kuivatellut, on se tarkoitus käsitellä keloharmaalla terassiöljyllä.

Viimeinen lista seinän raosta puuttuu, muuten vastaava mestari hyväksyy uuden päiväunipaikan

Terassiprojekti jatkuu kaiteiden rakentamisella ja reunojen viimeistelyllä

Puutarhaprojekti edistyy kaiken muun rakentamisen ohella. Valtava määrä kurtturuusua, koristevattua sekä pari isoa koristepensasta (angervoa?) on raivattu pois. Kurtturuusujen poisto ei liittynyt lainsäädäntöön vaan siihen, että se pirulainen leviää pitkin pihaa ihan loputtomasti ja niitä piikikkäitä puskia on joka nurkalla. Koristevatut ovat villiintyneet jo vuosia sitten ja niiden ylivoimasta johtuen ne kaksi nättiä koristepensasta olivat kasvaneet täysin vinoon kurkotellessaan valoon vattujen alta. Jätimme siistin rivin koristevattua näkösuojaksi naapurin suuntaan, mutta nekin leikattiin keväällä lyhyeksi. Vielä kestää muutama viikko, ennen kuin näkösuoja on taas kasvanut entiselleen (anteeksi naapurit!). Osa raivatusta maasta on jo myllerretty ja juurakoita kaivettu pois, osa on vielä muokkaamatta.

Uutta nurmikkoa tulee varmaan 5 metrin levyinen alue

 Kuistin ikkunoiden ympärille vaihdettiin vihdoin uudet laudat, jotka maalasin Ottossonin pellavaöljymaalilla (kittivalkoinen) jo viime syksynä. Viimeinen maalikerros tulee vielä nyt paikalla, jotta ruuvit menevät piiloon. Samalla loputtoman pitkälle to-do-listalle tuli näiden kahden pikkuseinän maalaus punaisella.

Vaikka juhannus kuulostaa hyvin työntäyteiseltä (ja sitä se olikin), ehdimme myös nauttia juhannustunnelmasta ja -herkuista.

 

Kävelyillä pitkin kirkonkylää bongailin inspiraatiokuvia puhelimeeni talteen.

Tämä aitamalli ja -väritys on alueelle tyypillinen, pientä variaatiota on mm. lautojen leveydessä

Aivan ihana kukkaistutus. Voiko sievempää postilaatikkoa ollakaan? Vielä lempiväriseni.

Keskustelimme juhannuksena, onko vanha talo koskaan valmis? (Ei). Pohdiskelin, kuinka pitkä lista olisi, jos sellaisen tekisin - ajatuksena, että milloin tupa on valmis. Pitkähän se olisi. Mahdottoman pitkä. Mutta vanhan talon omistamisessa ja korjaamisessa tärkeintä ei ole päästä perille nopeasti vaan se matkanteko. Pitäisi vaan oppia nauttimaan välillä siellä keskeneräisyyden keskellä, jottei polta itseään loppuun.

Terassin kulma, vesimittarikaivo ja tiilirakennuksesta löytynyt tonkka. Näille nurkille suunnittelen jotain ihanaa.

Menetetty kesäkuu

Todella harmillisten sattumusten takia olemme olleet koko touko-kesäkuun ilman sähköä. Meille tämä on tarkoittanut päiväkäyntejä tuvalla ja yhtä yksittäistä yötä. Mikäs siinä ilman sähköjä mökkeillessä olisi muuten, mutta kun tuohon tuvalla oleskeluun on tottunut sähköjen kera. Jääkaappi, hella ja mikro toimivat sähköllä. Meillä ei ole jemmassa kaasulla tai aurinkosähköllä toimivaa jääkaappia.. Taaperon ruokien lämmittäminen grillissä ja maidon säilyttäminen maakellarissa eivät houkuta, vaikka me aikuiset pärjäisimme grilliruoalla hyvinkin vaikka viikon ajan.

Ei kesää ilman avonaista seinää

Kuvan ottamisen jälkeen kuistin katto on siistitty roskista ja lasinsiruista

Homma on kuitenkin edennyt ja seinä korjattu. Uusi ikkuna on tilattu, mutta sen valmistumiseen menee arviolta 5 viikkoa. Nyt odotamme jännityksellä, ehtiikö sähköurakoitsija ja sähköfirman edustaja käymään tuvalla vielä ennen juhannusta. Aikataulu on tiukka ja päivät käyvät vähiin. Pelkään kovasti, että edessä on kaupunkijuhannus.

Viime kesänä istutettu lumipalloheisi kukkii kauniisti

Sipoossa törmäsin mukulakivirinteeseen. Tästä voisi ottaa ideaa rinnetontille, ei tarvitsisi nurmea leikata :D

Vanhassa vara parempi

Joskus tulee sellaisia hetkiä, kun vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Sunnuntaina törmäsin taas tällaiseen hetkeen. En saa ruohonleikkuria käynnistymään millään. On painettu ryyppynappia ja bensan määrä tarkistettu. Kiskoin niin kovaa kun käsistä lähti, mutta ei niin ei. Voimat ei yksinkertaisesti riitä. Ei auttanut muu kuin kaivaa vanha kunnon leikkuri ja ruveta hommiin. Hikistä hommaa, mutta lopputulos oli huomattavasti siistimpi.

Ostoslistalla uusi ruohonleikkuri. Toivelistalla kone, jonka nainenkin saa käynnistettyä itse.

Ikkunaremontin seuraava vaihe on jo hyvällä alulla. Pokat on kauniisti entisöity ja nyt on aika pistää vielä karmit kuntoon niiltä osin, kun ne kunnostusta kaipaavat. Tämä ikkuna sai osumaa kengityksen, ulkovuorituksen ja ikkunarempan yhteydessä - alaosa repsottaa hieman epäilyttävästi.

Lähtökohtana hieman vinksallaan olevat karmit, joiden maali lohkeillut pois.

Aloitin maalin rapsutuksen sieltä, minne lyhyet tikkaat ylsivät. Toistaiseksi käytössä ei ollut kuumailmapuhallinta, ainoastaan kunnollinen maalikaavin. Ikkunan päällä oleva lauta lienee ainoa, joka tarvitsee vaihtaa kokonaan, sillä sitä ei enää hiominen ja maalauskaan pelasta. Muuten pärjätään pienemmillä paikkauksilla. Seuraavalla kerralla irroitan pokat paikoiltaan, jotta pääsen rapsuttelemaan karmeja kunnolla.

Maalin alta paljastui hyvälaatuista puuta.

Entisöityjen ikkunoiden asentaminen takaisin paikoilleen

Hieman ennen vappua suuntasimme tuvalle intoa puhkuen. Mukaan oli pakattu entisöidyt ikkunanpokat sekä tarpeet mökkiyöpymistä varten.

Irroitimme ensimmäisestä ikkunasta levyt ja kävimme urakan kimppuun. Kengityksen yhteydessä koko talon runko oli liikahtanut useita senttejä ja jo ennestään kierot seinät ja ikkuna-aukot ovat entistä vinompia, erityisesti tämän seinän kohdalta. Ensimmäisen ikkuna-aukon kanssa taisteltiin melko pitkään, karmia veistettiin mm. kirveellä, puukolla ja hiomakoneella. Vihdoin pokat saatiin paikoilleen, mutta keskilista on pahasti vinossa eikä peitä ikkunoiden väliä. Tai oikeastaan se on varmasti suorassa, mutta kaikki muu on vinossa. Kesän hommalistalle tuli lisää siis listan irrottaminen ja uudestaan kiinnittäminen sekä vaadittavat paikkamaalaukset.

Karmit ja pokat ovat nyt aivan eri paria, mutta työjärjestys osoittautui oikeaksi. Jos olisin talven aikana entisöinyt jo karmit ja nyt niitä olisi noin kovalla kädellä muokattu olisi harmittanut huomattavan paljon. Nyt pokat on helpompi irrottaa ja laittaa takaisin paikoilleen kun karmeja alkaa työstämään.

Korjatut päätyikkunan pokat paikoillaan - karmit kunnostetaan seuraavaksi. Aavistuksen eri paria.

Toisen ikkuna-aukon kohdalla törmäsimme uudenlaiseen ongelmaan. Toinen poka ei istunut lainkaan. Runsas karmin muokkaus ja ärräpäät eivät auttaneet. Lopulta tarkempi tutkiskelu paljasti, että vasemman- ja oikeanpuoleiset pokat olivat vaihtaneet paikkaa entisöintivaiheessa, myös siis saranat ja haat. Sen jälkeen huomasimmekin, että kahdessa pokassa ikkunan kiinnityshaat ja tuulihaat olivat väärällä puolella. Miten siis väärällä puolella? Kiinnityshaan pitäisi olla keskellä ikkunaa ja tuulihaan saranan puolella - no ne olivat juuri toistepäin. Laitoimme ikkuna-aukkoon parhaiten sopivan pokan ja pakkasimme kaksi pokaa takaisin autoon. Ne palaavat ikkunaentisöijälle, jolla on parhaat välineet ja osaaminen hakojen irrottamiseen ja uudelleen kiinnittämiseen oikeille paikoille. Ikkunatyöstön aikana taivaalta alkoi hiljalleen sadella lumihiutaleita...

Toinen ikkuna. Vas. alapoka kuuluu oikeasti kolmosikkunaan, mutta tämän yhdistelmän sai kiinni.

Koska kolmannen ikkunan työstäminen jäi tällä kertaa tekemättä, siirryimme pihatöihin ja varsinaiseen risusavottaan. Karsimme reilulla kädellä naapurin puolellekin levinneitä syreenejä ja koristevattuja. Tämä vaihe puuhastelusta tehtiin jo keskellä lumimyrskyä. Lunta tuli vaakasuoraan ja vappusää alkoi uhkaavasti vaikuttaa talvisemmalta kuin edellinen joulu. Piha-ahkeroinnin jälkeen painelimme autolla kohti kotia ja purimme avaamattomat laukkumme takaisin kaappeihin. Päiväreissu riittikin tällä kertaa.

Kotona laitoin tilaukseen karmien entisöintiä varten Ottossonin pellavaöljymaalia (kittvitt-sävyä, jota käytetty pokissakin), pellavaöljyä ja muuta rekvisiittaa. Kävimme kotona moninaisia keskusteluja pihan muokkaamisesta, kesäkeittiön rakentamisesta, pengerryksistä ja nuotiopaikasta.

Terassi-, nuotiopaikka- ja kesäkeittiösuunnitelmia.

Palaillaan siihen liikahtaneeseen runkoon myöhemmin.. kammarin nurkassa on ihan useamman sentin aukko, josta voi katsoa ihania lasivilloja ja muita roippeita. Siitä aukosta ei tule sisään pelkästään hiiret ja myyrät, mutta myös rotat ja muut isommatkin eläimet. Ainakin mun painajaisissa.

Kokemuksia ikkunoiden entisöintikurssilta

 

Osallistuin Virallisen valokuvaajan kanssa viime viikonloppuna ikkunoiden entisöintikurssille. Päivän kurssi maksoi 115 euroa, ja sen aikana ehdimme käydä läpi todella runsaasti teoriaa ja käytäntöä. Varsinaista teorialuentoa ei ollut, mutta kaikki eri vaiheet käytiin läpi myös teoriapuolen kautta – miksi jotain tehdään ja mihin sillä pyritään. Jokainen vaihe näytettiin selkeästi ja kaikki kurssilla olijat pääsivät niitä harjoittelemaan. Parasta oppiahan oli toki se kun sai itse kokeilla ja ammattilainen antoi vieressä parhaita mahdollisia vinkkejä onnistumiseen. Moneen eri vaiheeseen annettiin erilaisia toimintatapavaihtoehtoja riippuen niin entisöitävästä ikkunasta sekä käytettävistä työkaluista. Jollain toisella kurssilla oppi olisi varmasti ollut hieman toisenlainen, kyse on kuitenkin käsityöstä, jota jokainen tekee hieman omalla tavallaan.

 

Päivän aikana valkeni, että ikkunaentisöinti on välineurheilua. On muun muassa kuumailmapuhaltimia ja kuumailmapuhaltimia. Parilla erilaisella töhöttimellä olen vuosien varrella työskennellyt, mutta verstaalla käytössämme ollut puhallin oli ihan eri luokkaa ja maali lähti pokasta kuin itsestään. Samoin skrapat olivat teräviä kuin partaterät ja jokaiseen työvaiheeseen oli tarjolla parhaat mahdolliset työvälineet – näin se pitäisikin toimia. Valitettavasti omassa työkalupakissa ei toistaiseksi ole mäyränkarvoista tehtyjä siveltimiä ja infrapunalämmittimiä, joten ihan tanssien ei tulisi kunnostus sujumaan jos siihen ryhtyisin.

Kurssin yksi tärkeimmistä elementeistä ovat muut oppilaat, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Jos joku on kovin taitava tai tumpelo, innokas kysyjä tai kaikki muut ovat tuppisuita, vaikuttaa se päivän etenemiseen ja oman harjoittelumahdollisuuden määrään. Meidän kurssipäivänämme oli kohtuullisen hyvä tuuri, aikalailla tasapuolisesti kaikki saivat harjoitella, mitä nyt joillain oli vähän enemmän intoa ja välillä piti muiden pyytää omaa vuoroa. Tyhmiä kysymyksiä esitettiin päivän aikana pitkä liuta ja kaikkiin saatiin vastaus. Oppimisfiilis oli kivan rento ja vertaistukea oli tarjolla. Kukaan ei katsonut oudosti huonokuntoisten ikkunoiden pelastajia. Kaikki olimme samassa veneessä.

Vasemmalla hiomatonta "toivoton tapaus"-ikkunan pokaa, oikealla hiottuna pelastettua laatukamaa. Ulkonäkö saattaa hämätä.

 

Päivän aikana oppia tuli aivan järjetön määrä ja iltapäivästä päässä pyöri parikymmentä uutta asiaa. Onneksi etupenkin tyttönä tein tietenkin muistiinpanoja heti alusta alkaen, joten ihan kaikki oppi ei kadonnut toisesta korvasta ulos vaan voin rauhassa yrittää perehtyä jälkikäteen omiin muistiinpanoihini. Ja mihin näitä oppeja aion käyttää? No siihen kesähuoneen ikkunaan, jota ei edes ihan helposti irroteta. Muut ikkunat (tarkalleen ottaen ulkopokat) ovat näillä näkymin menossa entisöitäväksi ulkopuolelta ammattilaiselle, sillä sain tänä vuonna Museoviraston harkinnanvaraista avustusta juurikin ikkunoiden entisöintiin. Tästä huolimatta kurssi oli hauska ja hyödyllinen - suosittelen lämpimästi jos ikkunoita meinaa omatoimisesti ruveta kunnostelemaan.

Sirpaleet tuovat onnea

Tästä jatkettiin perjantaina

Tähän päädyttiin perjantain jälkeen

 Kesäloma rullaa mukavan nopeasti eteenpäin, kovin paljon ei ole joutilasta aikaa ole ollut. Harrastukset ovat jo alkaneet ja ne tuovat säännöllisesti kotiin, mutta muu liikenevä aika on mennyt tuvalla. Viime viikonloppu oli varsinainen tehoviikonloppu. Ahkeroitiin pitkää päivää ja fyysistä työtä, pieni lepotauko tekee nyt terää.

Perjantaina oli vuorossa pihan puoleisen katon palahuovan asennus niin pitkälle kun sen pystyi asentamaan. Reunoihin jäi pienet alueet asentamatta, samoin ihan katon harjaosuus. Koska toinen puoli katosta oli vielä tässä vaiheessa purkamatta, ei tippalistoja voinut asentaa koko reunan matkalle ja sen takia myös palahuopaa ei laitettu vielä loppuun asti.

Lauantain lähtökohta

Lauantain työmaa

Lauantain lopputulos

 Lauantaina tehtiin pitkä päivä purkamisen parissa. Isäntä purki kattoa ja emännän hommaksi jäi loputtomalta tuntunut raivaus, jätteen lajittelu ja muut avustavat tehtävät. Pitkän päivän jälkeen katon tien puoli saatiin lopulta purettua ja kattomateriaali lajiteltua.

Pihan puoleinen jätekasa puuta ja huopaa. Puukasasta on viety jo osa kaatopaikalle.

Tien puoleinen jätekasa puuta ja huopaa.

Puun ja huovan lisäksi katolta tuli myös tällä kertaa järjetön määrä pärettä, päreroskaa, päremuhjua ja kaikkea muuta päreen olomuotoa.

Emännän työmaa ennen

Emännän työmaa jälkeen

Sunnuntaina oli vuorossa kattotuolien kiinnitys yläreunoista. Kirves, taltta, moottorisaha ja moni muu työkalu oli tarpeen, sillä edelleenkään tuvassa ei ole yhtään suoraa seinää, lankkua eikä kulmaa. Kaikki pitää veistää sopivaksi ja soveltaa matkan varrella.

Kattotuolit paikoillaan

Ja jos vanhoihin sanontoihin on uskomista, meille on luvassa paljon onnea, sillä tänä viikonloppuna työmaalla nähtiin ja kuultiin iloisesti heliseviä lasisirpaleita kun katon purkamisen yhteydessä eräs lankku lävisti kamarin ulomman ikkunan. Keravan Pikalasi saa taas tekemistä.