Kokemuksia ikkunoiden entisöintikurssilta

 

Osallistuin Virallisen valokuvaajan kanssa viime viikonloppuna ikkunoiden entisöintikurssille. Päivän kurssi maksoi 115 euroa, ja sen aikana ehdimme käydä läpi todella runsaasti teoriaa ja käytäntöä. Varsinaista teorialuentoa ei ollut, mutta kaikki eri vaiheet käytiin läpi myös teoriapuolen kautta – miksi jotain tehdään ja mihin sillä pyritään. Jokainen vaihe näytettiin selkeästi ja kaikki kurssilla olijat pääsivät niitä harjoittelemaan. Parasta oppiahan oli toki se kun sai itse kokeilla ja ammattilainen antoi vieressä parhaita mahdollisia vinkkejä onnistumiseen. Moneen eri vaiheeseen annettiin erilaisia toimintatapavaihtoehtoja riippuen niin entisöitävästä ikkunasta sekä käytettävistä työkaluista. Jollain toisella kurssilla oppi olisi varmasti ollut hieman toisenlainen, kyse on kuitenkin käsityöstä, jota jokainen tekee hieman omalla tavallaan.

 

Päivän aikana valkeni, että ikkunaentisöinti on välineurheilua. On muun muassa kuumailmapuhaltimia ja kuumailmapuhaltimia. Parilla erilaisella töhöttimellä olen vuosien varrella työskennellyt, mutta verstaalla käytössämme ollut puhallin oli ihan eri luokkaa ja maali lähti pokasta kuin itsestään. Samoin skrapat olivat teräviä kuin partaterät ja jokaiseen työvaiheeseen oli tarjolla parhaat mahdolliset työvälineet – näin se pitäisikin toimia. Valitettavasti omassa työkalupakissa ei toistaiseksi ole mäyränkarvoista tehtyjä siveltimiä ja infrapunalämmittimiä, joten ihan tanssien ei tulisi kunnostus sujumaan jos siihen ryhtyisin.

Kurssin yksi tärkeimmistä elementeistä ovat muut oppilaat, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Jos joku on kovin taitava tai tumpelo, innokas kysyjä tai kaikki muut ovat tuppisuita, vaikuttaa se päivän etenemiseen ja oman harjoittelumahdollisuuden määrään. Meidän kurssipäivänämme oli kohtuullisen hyvä tuuri, aikalailla tasapuolisesti kaikki saivat harjoitella, mitä nyt joillain oli vähän enemmän intoa ja välillä piti muiden pyytää omaa vuoroa. Tyhmiä kysymyksiä esitettiin päivän aikana pitkä liuta ja kaikkiin saatiin vastaus. Oppimisfiilis oli kivan rento ja vertaistukea oli tarjolla. Kukaan ei katsonut oudosti huonokuntoisten ikkunoiden pelastajia. Kaikki olimme samassa veneessä.

Vasemmalla hiomatonta "toivoton tapaus"-ikkunan pokaa, oikealla hiottuna pelastettua laatukamaa. Ulkonäkö saattaa hämätä.

 

Päivän aikana oppia tuli aivan järjetön määrä ja iltapäivästä päässä pyöri parikymmentä uutta asiaa. Onneksi etupenkin tyttönä tein tietenkin muistiinpanoja heti alusta alkaen, joten ihan kaikki oppi ei kadonnut toisesta korvasta ulos vaan voin rauhassa yrittää perehtyä jälkikäteen omiin muistiinpanoihini. Ja mihin näitä oppeja aion käyttää? No siihen kesähuoneen ikkunaan, jota ei edes ihan helposti irroteta. Muut ikkunat (tarkalleen ottaen ulkopokat) ovat näillä näkymin menossa entisöitäväksi ulkopuolelta ammattilaiselle, sillä sain tänä vuonna Museoviraston harkinnanvaraista avustusta juurikin ikkunoiden entisöintiin. Tästä huolimatta kurssi oli hauska ja hyödyllinen - suosittelen lämpimästi jos ikkunoita meinaa omatoimisesti ruveta kunnostelemaan.