torstai 25. elokuuta 2016

Kokemuksia ikkunoiden entisöintikurssilta

 
Osallistuin Virallisen valokuvaajan kanssa viime viikonloppuna ikkunoiden entisöintikurssille. Päivän kurssi maksoi 115 euroa, ja sen aikana ehdimme käydä läpi todella runsaasti teoriaa ja käytäntöä. Varsinaista teorialuentoa ei ollut, mutta kaikki eri vaiheet käytiin läpi myös teoriapuolen kautta – miksi jotain tehdään ja mihin sillä pyritään. Jokainen vaihe näytettiin selkeästi ja kaikki kurssilla olijat pääsivät niitä harjoittelemaan. Parasta oppiahan oli toki se kun sai itse kokeilla ja ammattilainen antoi vieressä parhaita mahdollisia vinkkejä onnistumiseen. Moneen eri vaiheeseen annettiin erilaisia toimintatapavaihtoehtoja riippuen niin entisöitävästä ikkunasta sekä käytettävistä työkaluista. Jollain toisella kurssilla oppi olisi varmasti ollut hieman toisenlainen, kyse on kuitenkin käsityöstä, jota jokainen tekee hieman omalla tavallaan.

 




Päivän aikana valkeni, että ikkunaentisöinti on välineurheilua. On muun muassa kuumailmapuhaltimia ja kuumailmapuhaltimia. Parilla erilaisella töhöttimellä olen vuosien varrella työskennellyt, mutta verstaalla käytössämme ollut puhallin oli ihan eri luokkaa ja maali lähti pokasta kuin itsestään. Samoin skrapat olivat teräviä kuin partaterät ja jokaiseen työvaiheeseen oli tarjolla parhaat mahdolliset työvälineet – näin se pitäisikin toimia. Valitettavasti omassa työkalupakissa ei toistaiseksi ole mäyränkarvoista tehtyjä siveltimiä ja infrapunalämmittimiä, joten ihan tanssien ei tulisi kunnostus sujumaan jos siihen ryhtyisin.






Kurssin yksi tärkeimmistä elementeistä ovat muut oppilaat, joihin harvemmin voi itse vaikuttaa. Jos joku on kovin taitava tai tumpelo, innokas kysyjä tai kaikki muut ovat tuppisuita, vaikuttaa se päivän etenemiseen ja oman harjoittelumahdollisuuden määrään. Meidän kurssipäivänämme oli kohtuullisen hyvä tuuri, aikalailla tasapuolisesti kaikki saivat harjoitella, mitä nyt joillain oli vähän enemmän intoa ja välillä piti muiden pyytää omaa vuoroa. Tyhmiä kysymyksiä esitettiin päivän aikana pitkä liuta ja kaikkiin saatiin vastaus. Oppimisfiilis oli kivan rento ja vertaistukea oli tarjolla. Kukaan ei katsonut oudosti huonokuntoisten ikkunoiden pelastajia. Kaikki olimme samassa veneessä.

Vasemmalla hiomatonta "toivoton tapaus"-ikkunan pokaa, oikealla hiottuna pelastettua laatukamaa. Ulkonäkö saattaa hämätä.




Päivän aikana oppia tuli aivan järjetön määrä ja iltapäivästä päässä pyöri parikymmentä uutta asiaa. Onneksi etupenkin tyttönä tein tietenkin muistiinpanoja heti alusta alkaen, joten ihan kaikki oppi ei kadonnut toisesta korvasta ulos vaan voin rauhassa yrittää perehtyä jälkikäteen omiin muistiinpanoihini. Ja mihin näitä oppeja aion käyttää? No siihen kesähuoneen ikkunaan, jota ei edes ihan helposti irroteta. Muut ikkunat (tarkalleen ottaen ulkopokat) ovat näillä näkymin menossa entisöitäväksi ulkopuolelta ammattilaiselle, sillä sain tänä vuonna Museoviraston harkinnanvaraista avustusta juurikin ikkunoiden entisöintiin. Tästä huolimatta kurssi oli hauska ja hyödyllinen - suosittelen lämpimästi jos ikkunoita meinaa omatoimisesti ruveta kunnostelemaan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Sirpaleet tuovat onnea

Tästä jatkettiin perjantaina

Tähän päädyttiin perjantain jälkeen
 Kesäloma rullaa mukavan nopeasti eteenpäin, kovin paljon ei ole joutilasta aikaa ole ollut. Harrastukset ovat jo alkaneet ja ne tuovat säännöllisesti kotiin, mutta muu liikenevä aika on mennyt tuvalla. Viime viikonloppu oli varsinainen tehoviikonloppu. Ahkeroitiin pitkää päivää ja fyysistä työtä, pieni lepotauko tekee nyt terää.

Perjantaina oli vuorossa pihan puoleisen katon palahuovan asennus niin pitkälle kun sen pystyi asentamaan. Reunoihin jäi pienet alueet asentamatta, samoin ihan katon harjaosuus. Koska toinen puoli katosta oli vielä tässä vaiheessa purkamatta, ei tippalistoja voinut asentaa koko reunan matkalle ja sen takia myös palahuopaa ei laitettu vielä loppuun asti.

Lauantain lähtökohta

Lauantain työmaa

Lauantain lopputulos
 Lauantaina tehtiin pitkä päivä purkamisen parissa. Isäntä purki kattoa ja emännän hommaksi jäi loputtomalta tuntunut raivaus, jätteen lajittelu ja muut avustavat tehtävät. Pitkän päivän jälkeen katon tien puoli saatiin lopulta purettua ja kattomateriaali lajiteltua.

Pihan puoleinen jätekasa puuta ja huopaa. Puukasasta on viety jo osa kaatopaikalle.

Tien puoleinen jätekasa puuta ja huopaa.
Puun ja huovan lisäksi katolta tuli myös tällä kertaa järjetön määrä pärettä, päreroskaa, päremuhjua ja kaikkea muuta päreen olomuotoa.

Emännän työmaa ennen

Emännän työmaa jälkeen
Sunnuntaina oli vuorossa kattotuolien kiinnitys yläreunoista. Kirves, taltta, moottorisaha ja moni muu työkalu oli tarpeen, sillä edelleenkään tuvassa ei ole yhtään suoraa seinää, lankkua eikä kulmaa. Kaikki pitää veistää sopivaksi ja soveltaa matkan varrella.

Kattotuolit paikoillaan

Ja jos vanhoihin sanontoihin on uskomista, meille on luvassa paljon onnea, sillä tänä viikonloppuna työmaalla nähtiin ja kuultiin iloisesti heliseviä lasisirpaleita kun katon purkamisen yhteydessä eräs lankku lävisti kamarin ulomman ikkunan. Keravan Pikalasi saa taas tekemistä.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Raakapontti, alushuopa, palahuopa

Kattoremontti on edennyt vauhdilla. Apuna remppatyömaalla oli yhtenä viikonloppuna Virallinen valokuvaaja, joka erikoistui tällä kertaa myös lukkosepän hommiin. Jos Abloy-lukon kieleke jää jumiin lukkopesän sisään, voi tilanteen pelastaa ruuvilla ja pikaliimalla. Tarkemmat ohjeet saa pyydettäessä ;)

Isäntä kävi jo pari viikkoa sitten kiinnittämässä kattotuolien alareunat, mallaamassa tulevia räystäslautoja ja aloitti samalla raakapontin kiinnityksen. Raakapontti tilattiin Byggmaxista kotiinkuljetuksella ja noin puolivälissä kattoremppaa voi sanoa, että lautojen laatu on ollut erinomaista. Ei vinoja, vääriä, lohjenneita eikä muitakaan huonoja. Ainoastaan muutaman laudan päässä ollut pientä tummumista.

Kattotuolit kiinnitettynä paikoilleen, välissä näkyy vielä vanhat kattotuolit. Räystäslaudat malleina.

Raakapontin kiinnitys on käynyt nopean näppärästi muutaman remonttikäsiparin voimin. Yksi kiinnittää lautoja katolla ja toinen nostelee niitä sinne samaa tahtia. Jopa pelätyt piipunympärykset menivät todella kätevästi. Myös päistään pontatut raakapontit ovat todella taloudellisia, sillä hukkapaloja ei juurikaan tule. Tällä katon puoliskolla on tainnut tulla muutama metrin hukkapalapätkä, jotka nekin johtuivat piipuista.


Raakapontit hohkaavat uutuuttaan.

Raakapontit noin 35 m2:n alueelle asennettiin viikonlopun aikana.

Samaan aikaan kun uutta aluskatetta lyötiin kiinni katolla, oli pihalle viritetty maalauspiste, jolla ahkeroi erityisesti Virallinen valokuvaaja. Räystäslaudat käsiteltiin ensin Tikkurilan pohjusteella ja seuraavana päivänä maalattiin Tikkurilan Teho öljymaalilla. Räystäsmaalaus jatkui vielä seuraavana viikonloppuna. Yhteensä 10 kappaletta noin 4,5 metrin lautoja käsiteltiin pohjusteella ja maalattiin kertaalleen öljymaalilla. Lisäksi toisen puolen räystäslaudat maalattiin vielä toiseen kertaan paikoilleen asennettuna, toinen puoli odottaa vielä vuoroaan. Lautojen käsittelyyn meni pohjustetta ja maalia molempia 2,7 litraa.

Räystäät maalauspisteellä
Alushuopaa asennetaan

Räystäslaudat, tippalistat, räystäskaistat ja ensimmäiset palahuovat paikoillaan

Kesäinen sade kruunasi päivän
Alushuovan kiinnityksessä ei esiintynyt pieniä kupruja suurempia haasteita. Alushuopa hakattiin ohjeiden mukaisesti kiinni huopanauhoilla ja sen jälkeen alkoikin tippalistojen, räystäskaistojen ja räystäslautojen kiinnitys. Palahuopien kiinnittäminen katon yläosaan vaatii jo hieman enemmän tekijältään kun hommaa ei voi jatkaa enää tikapuilta käsin. Ensi viikonlopun murhe. Projekti jatkukoon.

Loppuun kuva lukkosepän hommiin perehtyneestä remppaorjasta ja haasteellisesta ovesta