Näytetään tekstit, joissa on tunniste palahuopa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palahuopa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. elokuuta 2018

Valmista tuli, osa 2 - kuistin katto

Kaksi vuotta sitten siirtelimme katolla pressua edestakaisin sateiden mukaan sekä poltimme päreitä - poltimme PALJON päreitä. Jätimme tuolloin kuistin katon korjaamatta ja koska viime kesä meni mm. ulkovuorilaudoituksen ja ikkunoiden parissa niin palasimme eteisen katon pariin vasta tänä kesänä.

Lähtötilanne: vanha huopakatto, jossa aikaisemmat tukilaudat kiinni. Ikkunat vielä laittamatta.


Perinteiseen purkuhommaan kuului pari kerrosta huopaa (kaatopaikalle - check!), hurja määrä päreitä (poltettu - check!), vanhaa lautamateriaalia (kaatopaikalle - check!) sekä rullamitan kanssa ihmettelyä. Isäntä ei ole vieläkään hyväksynyt, että tässä tuvassa ei ole suoria seiniä, kulmia eikä tasaisia mittoja. Myöskään kuistin katto ei yllättänyt. Se oli sekä vino, että kapeneva. Remontissa vinous korjattiin, mutta aavistuksen kapeneva malli jäi.


Kattotuoleihin käytettiin kattoremontista ylijäänyttä puumateriaalia, jota Saunamestari tilusiltaan meille lahjoitti. Varsinaiseen kattoo käytettiin kierrätyslautoja (mm. vanhoja ulkovuorilautoja) sekä ihan kaupan hyllyltä haettua ohutta filmivaneria. Alushuopaa oli jäljellä vielä riittävästi edellisestä kattoprojektista, palahuopia sekä peltilistoja piti käydä hakemassa kaupasta hieman lisää.

Laudat alle harvakseltaan, päälle levy ja huovat


Tämän verran jäi vajaaksi kattohuovat

Valmista siis tuli lopulta ja tällä kertaa myös katon sekä seinän liitoskohta on tehty huolella. Sekä alushuopa että varsinainen huopa nousevat seinää pitkin ylös ja liitoskohtaa suojaa vielä pelti.

Kuistin katto: valmis!
Viimeisessä kuvassa näkyy jo paikoilleen asennettu ikkunakin. Nuo ikkunan karmilaudat, ne ovatkin oma juttunsa. Vanhojen lautojen uusiokäyttö oli hyvä idea, kunnes ne laitettiin paikoilleen kunnostettujen ikkunan ja uuden katon viereen. Niinpä taas syntyi jatkoprojekti numero 235 - vielähän en ole maininnut, että kuistin katon uusimisen myötä myös kuistin sisäkatto piti tehdä uusiksi. Siinä samallahan uusii helposti myös seinät, eikö totta? Tästä projektista lisää myöhemmin.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kompromisseja

Elämä on täynnä kompromisseja ja niin on vanhan rakennuksen kunnostaminenkin.

Tavoitteena minulla ei ole koskaan ollut palauttaa tupaa alkuperäiseen asuunsa. Käytännössähän alkuperäisyys tarkottaisi muun muassa pärekattoa, sähköjen poistamista, vesi- ja viemäriliittymän poistamista sekä uudisosien (jotka on rakennettu 1900 vuonna) poistamista. En ole myöskään sisustaessa pyrkinyt alkuperäiseen asuun. Tuvan sisustuksessa on käytetty rinnakkain moderneja huonekaluja ja vanhoja aarteita, eri vuosikymmeniä kerrostaen.

Linnakallion tupa on vapaa-ajan asunto, ei kotiseutumuseo.

Tästä huolimatta olen alusta alkaen halunnut kunnioittaa rakennuksen historiaa ja sen menneitä vuosia. Jokaisella vuosikymmenellä se on kokenut erilaisia vaiheita, asukkaita ja käyttötarkoituksia. On helppoa romantisoida 1800-luvun loppupuolen yksinkertaista maalaiselämää, mutta yhtä lailla tuvan historiaa ovat sotavuodet, seitsemänkymmentäluvun retroilu sekä yhdeksänkymmentäluvun hullutukset ja nyt menossa oleva PokemonGo -villitys.

Olen pyrkinyt rakennusta remontoidessa tekemään mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Lastulevy ja muovimatto (80-luvun muisto) vaihtuivat puulattiaan, vesi- ja viemäriliittymän toin ainoastaan saunarakennukseen en tupaan (vesivahingot ja -vuodot ehkäistäkseni) ja ikkunat päätin entisöidä en vaihtaa uusiin (kiitos siitä, että työn tekee laadukkaasti ammattilainen, kuuluu Museovirastolle, jolta sain hommaan harkinnanvaraista avustusta). Hirsien välistä kaivoin pois vanhat rätit sekä muut sekalaiset tilkkeet ja laitoin niiden tilalle pellavarivettä. Muovia on pyritty vaihtamaan puuhun tai paperiin. 

Keittiön oviaukko ennen: muovitapetti ja muovimatto, jälkeen: muovitapetit poistettu ja puulattia tehty.

Kattoremonttia harkitessani suurin huoleni oli rakennuksen kunto ja sen säilyvyys. Vanha huopakatto oli vuotanut muutamasta kohdasta ja huopa oli todella murtuvaa (kun nostin laudan katolle ja se nojasi huopaan, rikkoi se huopaan reiän samantien). Budjetti ei kuitenkaan mahdollistanut ammattilaisen palkkaamista katon tekemiseksi eivätkä omat taidot riittäneet rimahuopakaton tekemiseen. Päädyin palahuopakattoon. Se ei varmasti edusta mitään rakennuksen historian aikakausista, se edustaa ainoastaan 2010-lukua. Eihän rimahuopakattokaan olisi ollut alkuperäinen ja ajatuskin pärekaton rakentamisesta (ja pärekatollisen rakentamisen omistamisesta) saa aikaan vatsahaavan. Palahuopakattoratkaisu ei myöskään ole Museoviraston suositusten mukainen. Uskon silti korjatun katon olevan parempi ratkaisu kuin vuotava katto. Kompromissi. Tupa säilyy ehjän katon alla, vaikka valittu kattomateriaali ei kaikkien mielestä paras mahdollinen olekaan.

Yksi tärkeistä periaatteistani on ollut pyrkiä välttämään peruuttamattomia toimenpiteitä konservoinnin perusperiaatteiden mukaan. Vanhan huopakaton ja pärekaton jouduimme purkamaan pois ja materiaalit hävittämään. Se oli peruuttamatonta, mutta terveydellisistä ja rakennusteknisistä syistä välttämätöntä. Uuden palahuovan alla on alushuopa ja raakapontti. Huovat voi vaikka ensi kesänä poistaa ja tilalle laittaa peltikaton tai rimahuopakaton (pärekaton alla tuskin kuuluu olla raakaponttia). Meidän sitä ei ole tarkoitus tehdä, mutta sen voisimme tehdä.

Vanhan katon purku

Tämä on aihe, josta jokaisella vanhan talon remontoijalla on mielipide. Yksi maalaa valkoiseksi hirsiseinän ja asentaa kuistille porealtaan, toinen käyttää lattian käsittelyyn lipeää ja takoo rautanaulat itse. Facebookin Pelastetaan vanhat talot -palsta muistuttaa välillä pahintakin Suomi24- tai Vauva -foorumia aiheen tiimoilta. Meillä jokaisella on omat tapamme ja omat periaatteemme.

Kuten Mikael Aminoff Eeva-lehden haastattelussa sanoi neuvoneensa tytärtään sukutilan hoitamisesta "Jokainen hoitaa tätä tilaa kykyjensä ja ajan vaatimusten mukaisesti. Emme me Arjan (kartanon emännän) kanssa ole tehneet sitä, mitä edellinen sukupolvi teki, eikä sinun tarvitse tehdä asioita niin kuin me olemme tehneet. Jokainen sukupolvi tekee asiat omalla tavallaan."

tiistai 9. elokuuta 2016

Sirpaleet tuovat onnea

Tästä jatkettiin perjantaina

Tähän päädyttiin perjantain jälkeen
 Kesäloma rullaa mukavan nopeasti eteenpäin, kovin paljon ei ole joutilasta aikaa ole ollut. Harrastukset ovat jo alkaneet ja ne tuovat säännöllisesti kotiin, mutta muu liikenevä aika on mennyt tuvalla. Viime viikonloppu oli varsinainen tehoviikonloppu. Ahkeroitiin pitkää päivää ja fyysistä työtä, pieni lepotauko tekee nyt terää.

Perjantaina oli vuorossa pihan puoleisen katon palahuovan asennus niin pitkälle kun sen pystyi asentamaan. Reunoihin jäi pienet alueet asentamatta, samoin ihan katon harjaosuus. Koska toinen puoli katosta oli vielä tässä vaiheessa purkamatta, ei tippalistoja voinut asentaa koko reunan matkalle ja sen takia myös palahuopaa ei laitettu vielä loppuun asti.

Lauantain lähtökohta

Lauantain työmaa

Lauantain lopputulos
 Lauantaina tehtiin pitkä päivä purkamisen parissa. Isäntä purki kattoa ja emännän hommaksi jäi loputtomalta tuntunut raivaus, jätteen lajittelu ja muut avustavat tehtävät. Pitkän päivän jälkeen katon tien puoli saatiin lopulta purettua ja kattomateriaali lajiteltua.

Pihan puoleinen jätekasa puuta ja huopaa. Puukasasta on viety jo osa kaatopaikalle.

Tien puoleinen jätekasa puuta ja huopaa.
Puun ja huovan lisäksi katolta tuli myös tällä kertaa järjetön määrä pärettä, päreroskaa, päremuhjua ja kaikkea muuta päreen olomuotoa.

Emännän työmaa ennen

Emännän työmaa jälkeen
Sunnuntaina oli vuorossa kattotuolien kiinnitys yläreunoista. Kirves, taltta, moottorisaha ja moni muu työkalu oli tarpeen, sillä edelleenkään tuvassa ei ole yhtään suoraa seinää, lankkua eikä kulmaa. Kaikki pitää veistää sopivaksi ja soveltaa matkan varrella.

Kattotuolit paikoillaan

Ja jos vanhoihin sanontoihin on uskomista, meille on luvassa paljon onnea, sillä tänä viikonloppuna työmaalla nähtiin ja kuultiin iloisesti heliseviä lasisirpaleita kun katon purkamisen yhteydessä eräs lankku lävisti kamarin ulomman ikkunan. Keravan Pikalasi saa taas tekemistä.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Raakapontti, alushuopa, palahuopa

Kattoremontti on edennyt vauhdilla. Apuna remppatyömaalla oli yhtenä viikonloppuna Virallinen valokuvaaja, joka erikoistui tällä kertaa myös lukkosepän hommiin. Jos Abloy-lukon kieleke jää jumiin lukkopesän sisään, voi tilanteen pelastaa ruuvilla ja pikaliimalla. Tarkemmat ohjeet saa pyydettäessä ;)

Isäntä kävi jo pari viikkoa sitten kiinnittämässä kattotuolien alareunat, mallaamassa tulevia räystäslautoja ja aloitti samalla raakapontin kiinnityksen. Raakapontti tilattiin Byggmaxista kotiinkuljetuksella ja noin puolivälissä kattoremppaa voi sanoa, että lautojen laatu on ollut erinomaista. Ei vinoja, vääriä, lohjenneita eikä muitakaan huonoja. Ainoastaan muutaman laudan päässä ollut pientä tummumista.

Kattotuolit kiinnitettynä paikoilleen, välissä näkyy vielä vanhat kattotuolit. Räystäslaudat malleina.

Raakapontin kiinnitys on käynyt nopean näppärästi muutaman remonttikäsiparin voimin. Yksi kiinnittää lautoja katolla ja toinen nostelee niitä sinne samaa tahtia. Jopa pelätyt piipunympärykset menivät todella kätevästi. Myös päistään pontatut raakapontit ovat todella taloudellisia, sillä hukkapaloja ei juurikaan tule. Tällä katon puoliskolla on tainnut tulla muutama metrin hukkapalapätkä, jotka nekin johtuivat piipuista.


Raakapontit hohkaavat uutuuttaan.

Raakapontit noin 35 m2:n alueelle asennettiin viikonlopun aikana.

Samaan aikaan kun uutta aluskatetta lyötiin kiinni katolla, oli pihalle viritetty maalauspiste, jolla ahkeroi erityisesti Virallinen valokuvaaja. Räystäslaudat käsiteltiin ensin Tikkurilan pohjusteella ja seuraavana päivänä maalattiin Tikkurilan Teho öljymaalilla. Räystäsmaalaus jatkui vielä seuraavana viikonloppuna. Yhteensä 10 kappaletta noin 4,5 metrin lautoja käsiteltiin pohjusteella ja maalattiin kertaalleen öljymaalilla. Lisäksi toisen puolen räystäslaudat maalattiin vielä toiseen kertaan paikoilleen asennettuna, toinen puoli odottaa vielä vuoroaan. Lautojen käsittelyyn meni pohjustetta ja maalia molempia 2,7 litraa.

Räystäät maalauspisteellä
Alushuopaa asennetaan

Räystäslaudat, tippalistat, räystäskaistat ja ensimmäiset palahuovat paikoillaan

Kesäinen sade kruunasi päivän
Alushuovan kiinnityksessä ei esiintynyt pieniä kupruja suurempia haasteita. Alushuopa hakattiin ohjeiden mukaisesti kiinni huopanauhoilla ja sen jälkeen alkoikin tippalistojen, räystäskaistojen ja räystäslautojen kiinnitys. Palahuopien kiinnittäminen katon yläosaan vaatii jo hieman enemmän tekijältään kun hommaa ei voi jatkaa enää tikapuilta käsin. Ensi viikonlopun murhe. Projekti jatkukoon.

Loppuun kuva lukkosepän hommiin perehtyneestä remppaorjasta ja haasteellisesta ovesta