sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syyssiivous

Lainasin (eli vuokrasin) työpaikan pakun, jotta sain parisängyn roudattua mökille. Naapuri kävi jo huomauttamassa, että sängyn säilyttäminen verkkokellarissa on paloturvallisuusriski. Väliaikaisestihan se siellä oli tarkoitus olla muutama viikko, mutta en halunnut turhaan ärsyttää taloyhtiön väkeä yhtään pidempää. Kovin romanttiselta sänky ei vielä näytä ainakaan huomioiden kuvassa olevat peitto- ja lakanapussit. Sängyn lopullinen sijoituspaikka tullee myöskin olemaan saunatuvassa eikä kamarissa. Samalla pakettiautoreissulla roudattiin myös kierrätykseen autotallin kaksi pesukonetta.

Kiitos Jokipuiston naapurille sänkylahjoituksesta, joka oli toiminut heillä vierasvuoteena

Aunen aarteet, kaksi eri aikakauden pesukonetta matkalla kierrätykseen

Saunan paikka on raivattu erilaisista puskista ja kasvillisuudesta. Jos tarkkaan katsoo, kuvassa näkyy rakennuksen paikka merkittyinä kulmatikuilla. Nyt ei muuta kuin odotella maanrakennusfirmaa paikalle. Syyskuun loppuun mennessä pitäisi olla maanrakennustyöt tehtynä.

Tuleva saunan paikka
Siivoilin mökkiä hieman sisältä valmiiksi talvea ja tulevaa remonttia varten. Ennen ja jälkeen kuvat olisivat olleet paikallaan, mutta tällä kertaa en niitä ottanut.

Muutama maalipurkki piti tuoda keittiöön, jossa toistaiseksi ei lämpötila lasken pakkasen puolelle.

Tältäkö se eteinen näyttikin kaiken romun alla?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tunnistatko esineen?

Pieni-suuri arkeologinen löytö herättää mielikuvituksen liikkeelle. Paksun ruostekerroksen alla on vahvaa rautaa, selkeää muotoilua tiettyä käyttötarkoitusta varten. Olisihan se hienoa uskoa, että kyseessä on joku todella vanha esine, joka kertoo alueen historiasta. Kenties se on kuulunut tuvan ensimmäiselle asukkaalle, paikalliselle teurastajalle tai sitten jollekin verkatehtaassa työskenneelle. Vähemmän romanttinen vaihtoehto on, että kyseessä on edellisen asukkaaan, innokkaan puutarhurin Aunen vanha istutuslapio. Jos tunnistat esineen, laita ihmeessä kommenttia!

Mikä esine?
Mikä esine?
Viimeisen remppakerran työtkin näyttivät huomattavasti hehkeämmiltä Virallisen valokuvaajan kuvia katsellessa. Hieman on eri laatua nämä kuvat kuin emännän Lumialla nappaamat.

Jo olikin aika kitata ikkunoita. Ensi kesänä edessä isompi remontti.

Maalari maalasi taloa..

..punaista ja punaista

lauantai 13. syyskuuta 2014

Syysvalmisteluja

Läheisestä rautakaupasta toimitettiin mm. tilaamani kaivonrenkaat eilen. Kävin maksamassa ostokset ja samalla puuhastelemassa hieman syysvalmisteluja Virallisen valokuvaajan kanssa.

Käytin viimeisen punamultamaalin rippeen päätyseinän päätykolmion maalaamiseen. Nyt riittää kylillä puhuttavaa kun en edes koko seinää maalannut kerralla! Maalia nyt sattui olemaan juuri sen verran jäljellä enkä haluaisi sellaista määrää tuoda kaupunkiasuntoni verkkokellariin talvisäilytykseen. Koskee myös muita mökillä olevia maaleja - tiedossa on siis lukuisia epämääräisiä maalaushetkiä.

Värieroa ei edes erota kuvasta. Ehkä naapurit eivät saakaan aihetta juoruilla.

Virallinen valokuvaaja keskittyi ikkunoiden kittaukseen. Hätäapukittaukseen siis. Varsinainen ikkunoiden kunnostusprojekti on tiedossa ensi kesänä. Tikkurilan vanhan ajan ikkunakitti ei oikein toiminut toiveiden mukaan, mutta ainakin muutama pahin paikka tuli korjattua tulevaa talvea varten.

Tikkurilan vanhan ajan ikkunakitti

Kesäinen mysteeripuu oli tuottanut hedelmää. Valitettavasti kaikkein tuottoisin puu sijaitsee tulevan saunan kohdalla, joten suuria luumuhilloja tuskin on tulossa lähivuosinakaan, jollen onnistu siirtämään puuta hengissä jonnekin muualle.

Syksyn satoa
Tuvan rinteen puoleinen seinä on ottanut vuosien aikana reilusti osumaa maasta, kosteudesta, lumesta. Jossain vaiheessa edessä on toisen puolen vuorilautojen uusiminen ja talon kengitys. Osa seinästä kuitenkin on ehkä osittain vielä pelastettavissa hätäaputoimenpitein. Lähtökohtana maa (ja erilaiset kasvit) osuu vuorilautoihin. Ruohot yms. kitkettiin pois maalaamisen yhteydessä ja ryhdyin nyt kaivamaan maata pois aivan seinän vierestä. Jotain operaatiota on aikaisemmin tehty, sillä seinän vierustalla oli paljon kiviä maan seassa. Kaivettuani pienen kolosen seinän alle otin kännykällä kuvan ja salama paljasti hienon pohjaratkaisun. Hirsi suoraan maassa. Oikealta reunalta se oli täysin laho, mutta vasemmasta päästä vielä kohtuullisen näköinen. Tämä on kai sitä maapenkkaperustaa. Talon toisella puolella, rinteen alapuolella, on kivijalka. Tällä puolella rakennusta ei siis ole ilmeisesti minkäänlaista kivijalkaa, ainoastaan rakennuksen kulmien kohdalla kivet.


Maalaamista varten seinän vierusta kitkettiin kasvillisuudesta.

Maan seassa oli runsaasti pieniä kiviä, joka hankaloitti lapioimista.
Kännykän salama paljasti perustan. Hirsihän se siellä suoraan maata vasten.



Maata kaivettu hieman pois ja pikkukiviä aseteltu paikoilleen.


Perjantai-iltana aikataulu ei antanut myöden kovin suurelle operaatiolle, joten tämä projekti jatkuu vielä seuraavillakin kerroilla. Tarkoituksena on kaivaa maata rinteen puoleiselta seinustalta pois hätäapuna tulevaa talvea varten. Kaivuutöiden seassa maasta löytyi mielenkiintoinen esine. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää kun saan parempia valokuvia.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kärkölästä kajahtaa

Kärkölän kylällä oli tänään markkinat. Mökkimatkalla pysähdyttiin Tasoneuvoksen kanssa fiilistelemään paikallista kyläjuhlaa. Paikalla oli suuret puolueet, erilaiset yhdistykset ja paljon käsityöläisiä. Shoppailut jäi vähemmälle, mutta tunnelmointi oli hauskaa.

Markkinatunnelmaa Kärkölässä

Paikallinen parkkiruuhka

Kärkölän mahtipontinen kirkko
Mökille saavuttaessa istuin kerrankin autossa 10 sekunttia paikoillani ja huomasin yllätyksekseni tuvan ulkoseinässä vuosiluvun, jota en ole aikaisemmin huomannut. Vuosi 1900 on kaiverrettu ns. uuteen puoleen, eli eteisen seinään. Tuvan vanhin osa on rakennettu arviolta 1880-luvulla.


Mökillä maalattiin liiteriä ja tuvan pihan puoleista seinää. Sää suosi kerrankin maalausurakkaa, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Myöskään välitöntä sateen uhkaa ei ollut, joten punamultamaalia sudittiin seiniin. Liiterin kulma- ja räystäslistat saivat myös valkoista maalia. Kyseessä oli kuitenkin halvin mahdollinen valkoinen talomaali, joten en halunnut sitä käyttää tupaan.

Liiterin nurkka keväällä 2014

Liiterin  nurkka maalattuna

Punamultamaali kuivumassa


Tuvan seinästä maalattiin kaksi vasemmanpuoleista osaa


Maalattu osa vasemmalla, maalaamaton oikealla


Lopputulos

maanantai 1. syyskuuta 2014

Sademetsän tuho

Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi alittaa. Sitä ei voi kiertää. Täytyy mennä lävitse. 
Sademetsän (eli lähes villiintyneen tatarpusikon) tuhoaminen oli välttämätöntä, sillä syyskuu lähestyy kovaa vauhtia ja samalla myös pihan putkityöt. Tatarit katkaistiin oksasaksilla ja raahattiin tontin nurkkaan odottamaan jatkokäsittelyä. Samaan aikaan kun raivasin sademetsää Virallinen valokuvaaja pilkkoi omenapuun palasia tulevia savustushetkiään varten.


Sademetsä ennen

Raivausoperaation jälkeen

Viimeisinä puutarhatöinä perjantaina kannoimme pihakeinun sisälle talvea varten ja lähdimme toiseen taistoon maa-ampiaisen pesää vastaan. Ensimmäisellä kerralla pari viikkoa sitten kaadoin kiehuvaa vettä pesään ja perään suihkutettiin ampiaismyrkkyä. Muutamia ampiaisia kuitenkin vielä pörräsi myös tällä kertaa, joten uusi taistelu oli välttämätön. Iso kattilallinen kiehuvaa vettä ja reilusti multaa pesän suuaukolle oli tämän kertainen yrityksemme. Katsotaan miten käy. Googlettelin onnekseni myös, että ampiaiset hylkäävät syksyisin pesän ja eivät käytä samaa pesää uudestaan - toivottavasti nämä Hämeenkosken ampiaiset ovat sitä sorttia.



Ennen puutarhatöitä ehdimme viettää pari tuntia epäergonomisesti ullakolla. Olin ostanut K-raudasta Vetonit käsirappauslaastia, raekoko 4, rappauslastan sekä laastisangon - ohjeet tulevaa rappausta varten oli luettu netistä, mistäs muualtakaan. Rappauslaasti tehtiin lopulta kolmessa osassa ja sekoitettiin akkuporakoneeseen asennetun sekoittimen avulla. Tavoitteena oli saada tiilipiipun pintaan rappaus, lopputuloksen ulkonäöllä ei ollut niin väliä. Lasta todettiin heti ammattilaisten välineeksi ja metodiksi muotoutui "kumihanskat käteen ja laastin taputtelu käsin" - ei enää ihan ohjeiden mukaan. Välillä laasti putoili seinästä sitä tahtia kun sitä yritti lisätä, mutta pienen kiroilun ja yrittämisen jälkeen sen sai pysymään ja lastaa käytettiin lähinnä lopulliseen taputteluun. Ahtaassa, melko pimeässä tilassa työskentely ei ollut kovin helppoa, mutta ainakin hauskaa. Pitkästä aikaa tuli naurettua aidosti sille, kuinka surkea itse oli. Onni onnettomuudessa on se, että rapattu piipun pätkä sijaitsee välikaton ja katon välissä ullakolla, eikä sitä kukaan juuri koskaan näe. Pari tuntia rappauksen jälkeen kävin vielä kurkkaamassa tilanteen ja rappauslaasti oli pysynyt paikoillaan.

Piippu ennen projektia. Kaikki hämähäkinseititkin tallella.

Lähes oikeaoppiset työmetodit

Lopputulos