Itsetehdyt kattotuolit

Kamarin puolen piippu muurattiin uudelleen, kun nyt kerran katto on revitty auki. Joskus tulevaisuudessa voi sitten hankkia pienen sievän takan lämpöä ja tunnelmaa tuomaan. 

Piippua muurataan

Loput rääppeet katon puolikkaasta purettiin ja katolle alettiin nostaa 50x125 lankkuja. Kurkihirsi oli sopivan mutkikkaan eläväinen ja kattotuolien tasaaminen vaati aavistuksen verran nikkarointia.

Katon rääppeitä purkamassa

Ensimmäinen lankku nousemassa katolle

Sunnuntain huono sää hidasti työn etenemistä ja suurimmat energiat käytettiin lähinnä pressujen virittämiseen. Kattotuolit on nyt kiinnitetty ja tasattu yläreunasta, alareunan puolella sama homma on edessä seuraavaksi.

Pihalla on edelleen ollut "ikuinen liekki" eli katolta purettua puutavaraa on poltettu pois sinnikkäästi.

Lämmin kiitos saunamestarille ja ompelijamestarille puulahjoituksesta!

Kattoremontti lähenee

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Puoliksi suunniteltu, hyvin tehty?

Kattoremontti lähenee ja suunnitelmat etenevät pienin askelin. Hankinnat ovat vasta alkutekijöissään ja projektin suuruus hieman kauhistuttaa. Alusta asti selkeää on ollut vain kattomateriaali, musta huopa. Myös tiili- ja peltikattovaihtoehtoja on yritetty esittää, mutta koen huopakaton olevan ainoa oikea mahdollisuus tähän tupaan.

Toinen pitkällisten pähkäilyjen jälkeen tehty valinta on tehdä uudelle katolle pohja raakapontista. Se on nyt tilattu ja puumateriaalin pitäisi saapua loppuviikosta.
Vaihtoehtoja pohjamateriaalille olivat vanerilevy (nopeampi asentaa, mutta tuplasti kalliimpi) ja raakalauta (ilmainen onnenkantamoisen johdosta, mutta elämisen riskin ja vaihtelevan laadun takia hylätty). Vanhan katon päälle uuden rakentaminen ei ole tässä tapauksessa mahdollista.

Raakapontin päälle tulee ehkä aluskermi. Asia päättämättä. Kattovalmistajat tottakai sitä suosittelevat, eihän huopakattoa voi rakentaa ilman aluskermiä. Sen sijaan moni rakentaja kokee aluskermin olevan vain turhaa varmistelua ja ylimääräinen kuluerä.

Hankintalistalla on palahuovan, aluskermin ja huopanaulojen lisäksi tietenkin räystäs- ja harjalevyjä, tippapeltejä jne. Puumateriaalia saadaan sukulaisilta, joten ihan kaikkia lankkuja ei tarvitse ostaa. Kunnon rakennuspressu toivottavasti saadaan lainaan isännän työpaikalta, jolloin ei tarvitsisi tuuliarkoja kevytpeitteitä yrittää käyttää. Mutta sillä mennään, mitä on käytettävissä.

Kun materiaalit on hankittu, on tiedossa ensimmäisenä vanhan katon purku. Huopakaton alla on sitäkin iäkkäämpi pärekatto, joten luvassa on paljon huoparoskaa sekä paljon poltettavaa / kaatopaikalle vietävää puumateriaalia. Katon purkuvaiheen yhteydessä on tarkoitus muurauttaa vanha katkaistu savupiippu uudestaan, jotta joskus tulevaisuudessa kamarin puolen hormiin voi liittää tunnelmaa ja lämpöä tuovan takan.

Viikonloppuna tarkoitus jatkaa hankintoja - palaan asian edetessä!

Vastoinkäymisten siivittämät mökkikauden avajaiset

Olen piipahtanut tuvalla ainoastaan pari kertaa viemässä tavaroita koko kevään aikana. Vihdon säiden lämmetessä tarpeeksi ja aikataulujen joustaessa piti luvassa olla ensimmäinen viikonloppu mökillä. To-do -lista oli pitkä, keskittyen toki puutarhahommiin. Tämän kesän remontit ovat niin suuria, ettei niitä yksin viikonloppuna voi tehdä.

Saavuttuani tuvalle lastasin ruokia jääkaappiin, kunnes kamarin puolelta kuului kova pamaus ja helinää. Sekä minä että koira säikähdettiin toden teolla ikkunaa, joka päätti tehdä itsemurhan. Siivosin lasinsirpaleet, joita oli paljon ja laajalla alueella pitkin lattiaa.

Itsetuhoinen sisäikkuan

Seuraavaksi ajattelin lämmittää puuhellaa, jotta saisin tupaa hieman lämpimämmäksi. Tähän aikaan vuodesta sisällä on kylmempi kuin ulkona. Puuhella ei vetänyt ollenkaan - ei sitten niin ollenkaan, vaikka pellit olivat apposen ammollaan. Erinäisten ovi-kiinni, ovi-auki, ikkuna-kiinni, ikkuna-auki toimenpiteiden jälkeen talo oli jo täynnä savua. Siirryimme koiran kanssa ulos hetkeksi raikkaaseen ilmaan, mutta tilanne ei hetkessä helpottanut. Kyse ei ollut pienestä tuprauttelusta, vaan koko talo oli valkoisenharmaana savusta, siis todella täynnä savua. Vielä muutama viikko sitten hellaa pystyi lämmittämään normaalisti. Voiko joku onneton naakka olla pesinyt tässä välissä piippuun?

Linnakallion tuvan uusi ominaishaju "savusauna" oli niin voimakas, että päätin jo tässä vaiheessa mökkeilyreissun jäävän yksipäiväiseksi. Ajattelin ennen kotiutumista hoitaa puutarha-askareet pois alta. Epäonni ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän, sillä ruohonleikkuri ei käynnistynyt. Ei missään asennossa eikä millään ryyppymäärällä (ei koneen eikä käyttäjän). Nurmikko jääköön reheväksi, kunnes joku minua voimakkaampi saa koneen käyntiin tai ostan uuden.

Tunnollisesti palvellut ruohonleikkuri ei ollut yhteistyökykyinen

Antaa ruohon kasvaa

Tuuletellessani tupaa päätin tarttua ainoaan järkevään toimeen, puutarhakalusteiden käsittelyyn. Tuolit ja pöytä saivat Valtti-käsittelyn ja kestävät nyt toivottavasti taas hieman pidempään Suomen epäkiitollisessa ilmastossa.

Maalauspiste

On siellä pöytälevynkin alla harkot, jalat oli irrotettu jo valmiiksi kuljetusta varten

Kaikesta vastoinkäymisestä turhautuneena pakkasin koiran ja tavarat takaisin autoon ja ajelin kotiin päiväreissun jälkeen, edes saunaa en viitsinyt lämmittää. Ehkä ensi kerralla on parempi tuuri, tällaista tämä vanhan talon pelastaminen toisinaan on kun arkiaskareetkin tuntuvat hankalilta - saati sitten isommat rempat :)

Tulevan kesän to-do -listaa

Talvitauko remppatyömaalta ei tarkoita taukoa remontoinnin suunnittelusta. Viime kesänä suurimmat urakat osuivat saunarakennukseen ja pihaan, tulevana kesänä saa oikein valita pitkältä listalta kivoimmat hommat..

Tuvan katon uusiminen
Tuvan vanha huopakatto on rakennettu pärekaton päälle ja se vetelee viimeisiään. Vuosi sitten piipunvierustaa paikattiin hieman ja sen avulla katto kestänee tarvittaessa vielä yhden ylimääräisen vuoden. Uuden katon rakentaminen tarkoittaa vanhan huopa- sekä pärekattojen purkamista ja kattotuolien lisäämistä. Tällä hetkellä kattotuoleja on kovin harvakseltaan. Uusi katto on tarkoitus tehdä myös huovasta. Katon uusimiseen liittyy kuitenkin..

Savupiipun uudelleen muuraus
Kamarin puolella oleva tulisija on aikoinaan purettu pois, hormin aukot muurattu sisältä umpeen ja piippu katkaistu välikatolle. Täytyisi kutsua ammattilainen paikalle katsomaan, arvioimaan tilanne ja antamaan kustannusarvio - saako hormit vielä käyttökuntoon ja piipun muurattua uudestaan katon uusimisen yhteydessä. Tämä antaisi mahdollisuuden tuoda kamarin puolelle pienen tulisijan - takan tai Porin Matin. Tulisija toisi syksyyn lisää käyttöaikaa mökille. Tokihan kamariakin pitäisi..

Välikatolta. Oikealla näkyy katkaistu savupiippu.

Kamarin kunnostus
Kamari on käyttökunnossa niillä pienillä kosmeettisilla toimenpiteillä, mitä sinne on tehty. Seinissä olevat tapetit on maalattu (kellertävästä valkoiseksi) ja lattian muovimatto peitetty räsymatoilla. Tunnelmahan on aito mökkitunnelma, eikä tietenkään sovi lainkaan tuvan arvolle. Koska kamarin seinien ja lattian kunnostus olisi ISO ja kallis projekti, jää se todennäköisesti odottamaan vielä tulevia vuosia. Sen sijaan..

Kamarin vanha hormi

Kakkoseteisen kunnostus
Niin kutsuttu kakkoseteinen on toiminut koko ajan remppavarastona ja kuraeteisenä. Nyt kun laudan palaset ja maalipurkit ovat poissa, voisi sen hiljalleen kunnostaa. Ainakin osittain. Kakkoseteisessä pitäisi poistaa lattiasta muovimatto (ja toivoa sen alta paljastuvan lankkulattia, mitä ei kamarissa ole tiedossa), poistaa seinistä huonokuntoiset pinkopahvit ja purkaa molempien päätyjen komerot. Toisen reunan komero piilottaa taakseen portaat kesähuoneeseen ja toisen päädyn komeroissa on niiden kunnosta päätellen säilytetty ruumista. Tai niitä on käytetty johonkin muuhun epäilyttävään. Käyntiä/eristävää luukkua kesähuoneeseen tuskin saa ensi kesänä tehtyä, mutta jos kakkoseteisen lattian ja seinät saisi kunnostettua, olisi huomattavasti mukavampi tulla mökkiin sisään.

Kakkoseteisen epäilyttävät komerot

Kakkoseteisen käynti kesähuoneeseen vieville portaille

Pihan grillialue ja kesäkeittiö
Vanhan navetan paikalle, saunan ja puuliiterin väliin on tarkoitus rakentaa jonkinlainen grillauspaikka / terassi / kesäkeittiö. Ja mitä todennäköisimmin ensi kesänä toteutuu ensimmäisenä listan viimeinen ja tärkein kohta, eli kesäkeittiö.



Kaikki kuvat ovat virallisen valokuvaajan ottamia kuvia ajalta, jolloin mökki ei tainnut olla edes vielä omistuksessani, vaan olimme sitä katsomassa.

Kulttuurihistoriallinen kohde vailla avustusta

Museoviraston päätös harkinnanvaraisen valtionavustuksen myöntäminen rakennusen entistämiseen tuli viime viikolla. Valitettavasti päätös oli kielteinen, eli avustusta ei myönnetä, vaikka kohde täyttää kulttuurihistorialliselta arvoltaan entistämisavustuksen myöntämisperusteet. Päätös siirtänee ainakin tuvan kengittämistä vuodella, todennäköisesti myös ikkunaremonttia kuten myös kattoremonttia.

Yhden viranomaisasian sain hoidettua viime viikolla. Paikallinen nuohooja kävi tuvalla ja nuohosi hormit kuntoon. Nyt puuhellaa voisi ruveta varovasti lämmittelemään, mutta savun määrä tuvassa tulee olemaan melkoinen, joten varovasti on aloitettava. Kuulemma kannattaisi aloittaa lämmittämällä hormia esim. kuumailmapuhaltimella tai hiustenkuivaajalla, sen jälkeen varovaisesti pientä liekkiä hellan puolelle ja vasta viimeisenä sitten leivinuunin puolelle. Nyt on kolmen vuoden ajaksi hormit kunnossa, seuraava nuohous siis 2018.

Samana päivänä tuvalla kävi myös paikallisen lvi-yrityksen edustaja, joka tekee tarjouksen pihasaunan vesi- ja viemärikytkennöistä. Vieläkään sauna ei ole ihan viimeistelty, mutta projekti etenee hissukseen.

Sademetsän tuho

Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi alittaa. Sitä ei voi kiertää. Täytyy mennä lävitse. 
Sademetsän (eli lähes villiintyneen tatarpusikon) tuhoaminen oli välttämätöntä, sillä syyskuu lähestyy kovaa vauhtia ja samalla myös pihan putkityöt. Tatarit katkaistiin oksasaksilla ja raahattiin tontin nurkkaan odottamaan jatkokäsittelyä. Samaan aikaan kun raivasin sademetsää Virallinen valokuvaaja pilkkoi omenapuun palasia tulevia savustushetkiään varten.

Sademetsä ennen

Raivausoperaation jälkeen

Viimeisinä puutarhatöinä perjantaina kannoimme pihakeinun sisälle talvea varten ja lähdimme toiseen taistoon maa-ampiaisen pesää vastaan. Ensimmäisellä kerralla pari viikkoa sitten kaadoin kiehuvaa vettä pesään ja perään suihkutettiin ampiaismyrkkyä. Muutamia ampiaisia kuitenkin vielä pörräsi myös tällä kertaa, joten uusi taistelu oli välttämätön. Iso kattilallinen kiehuvaa vettä ja reilusti multaa pesän suuaukolle oli tämän kertainen yrityksemme. Katsotaan miten käy. Googlettelin onnekseni myös, että ampiaiset hylkäävät syksyisin pesän ja eivät käytä samaa pesää uudestaan - toivottavasti nämä Hämeenkosken ampiaiset ovat sitä sorttia.

Ennen puutarhatöitä ehdimme viettää pari tuntia epäergonomisesti ullakolla. Olin ostanut K-raudasta Vetonit käsirappauslaastia, raekoko 4, rappauslastan sekä laastisangon - ohjeet tulevaa rappausta varten oli luettu netistä, mistäs muualtakaan. Rappauslaasti tehtiin lopulta kolmessa osassa ja sekoitettiin akkuporakoneeseen asennetun sekoittimen avulla. Tavoitteena oli saada tiilipiipun pintaan rappaus, lopputuloksen ulkonäöllä ei ollut niin väliä. Lasta todettiin heti ammattilaisten välineeksi ja metodiksi muotoutui "kumihanskat käteen ja laastin taputtelu käsin" - ei enää ihan ohjeiden mukaan. Välillä laasti putoili seinästä sitä tahtia kun sitä yritti lisätä, mutta pienen kiroilun ja yrittämisen jälkeen sen sai pysymään ja lastaa käytettiin lähinnä lopulliseen taputteluun. Ahtaassa, melko pimeässä tilassa työskentely ei ollut kovin helppoa, mutta ainakin hauskaa. Pitkästä aikaa tuli naurettua aidosti sille, kuinka surkea itse oli. Onni onnettomuudessa on se, että rapattu piipun pätkä sijaitsee välikaton ja katon välissä ullakolla, eikä sitä kukaan juuri koskaan näe. Pari tuntia rappauksen jälkeen kävin vielä kurkkaamassa tilanteen ja rappauslaasti oli pysynyt paikoillaan.

Piippu ennen projektia. Kaikki hämähäkinseititkin tallella.

Lähes oikeaoppiset työmetodit

Lopputulos