perjantai 28. helmikuuta 2014

Rive siitä!

Roseborgista Ruotsinpyhtäältä tilaamani aarteet saapuivat tänään. Hieman hämmentävästä pakkauslaatikosta huolimatta sisältö oli perinnekorjaamiseen sopivia materiaaleja: rivettä, pellavanauhaa ja ympäristöystävällistä liisterijauhoa. Tilasin puhdistettua pellavarivettä, joka on huomattavasti siistimpää ja kuulemma vähemmän pölisevää kuin perinteinen rive.

Roseborg - Up & go

Rive siitä! 5 kg puhdistettua rivettä ja pellavanauhaa.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Papiertapete aus Deutschland


Tapetit on tilattu tänään saksalaisesta verkkokaupasta www.wallcover.com. Hieman riskialtista puuhaa, mutta paperitapettien valikoima on hyvin pieni, Tapettitalon kalliita ihanuuksia lukuun ottamatta. Wallcover.comin tapetit ovat niin edullisia, että suurta (taloudellista) vahinkoa ei ainakaan pääse syntymään.

Keittiön ikkunaseinään tulee siis vaaleasävyinen (harmaata, hopeaa, beigeä) lehtitapetti. Virallinen sisustussuunnittelija antoi hyväksyntänsä kommentein "todella hyvä, lehdet yhdistää hienosti luontoon".

Kuva: www.wallcover.com

Kuva: www.wallcover.com

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Viimeiset selluvillat on vihdoin asennettu lattiaan. Seuraavaksi sähkömiehet voivat käydä paikalla ja sitten pitäisikin jo rakentaa lattia. Helpommin sanottu kuin tehty.

Emäntä työn touhussa.

Viikonloppu alkoi kipsilevyjen saapumisella, olin tilannut ne naapurikylän rautakauppiaalta kotiinkuljetukselta. Toimitus tuli minuutilleen sovittuun aikaan ja saimme ystävällisesti vielä kantoapua. Maksun kävin suorittamassa kaupalla ja samalla kuulin taas muutaman hauskan tarinan tuvan edellisestä asukkaasta (esittely tulossa).

Keittiönurkkauksen levyttäminen oli alkuun hieman haastavaa, sillä täysin epäsäännöllinen hirsiseinä tuntui taistelevan vastaan tarkoista mitoista huolimatta. Lopulta alin levypala oli paikoillaan, mutta toiseen reunaan jäikin kummallinen vino rako. Tietenkin olisi voinut tarkistaa koolauksen suoruuden jo aikaisemmin ennen tätä havaintoa, mutta se tuli tarkistettua tässä vaiheessa. Ajatuksena oli, että levy olisi ollut koolauksen päällä. Reunimmainen lattiakoolaus ei olekaan ihan suora, ei edes lähellekään. Levy saatiin tämän havainnon jälkeen paikoilleen ja sen alle jäi hauska vino rako. Koolausten vinous tietenkin tulee aiheuttamaan pieniä lisähaasteita lattian tekemiseen. Kuten mainitsin, helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäinen levy paikallaan, mutta jotain on pielessä - huomaa rako oikealla. Tässä vaiheessa vasta syyllinen (vino koolaus) paljastui. Levy ei ole kiinnitetty vaan nojaa tuoliin.

Pientä modifikaatiota levyn reunaan.

Loput levyt saatiin paikalle ensimmäistä helpommin. Kärsineeseen hirsiseinään liisteröimme fiiliksen vuoksi palan tammikuun Hesaria sekä remppaajien nimet, on sitten seuraavilla remppaajilla yllätys luvassa. Koko keittiönurkkaus on nyt levytetty ja kuten tuvan tunnelmaan kuuluu, eivät levyt ole täysin suorassa - eiväthän alkuperäiset seinäkoolauksetkaan niiden alla olleet. Kuka edes haluaisi suoria seiniä?

Valmis keittiönurkkaus, ei rakoa enää reunoissa. Sen sijaan lattiakoolauksen ja alimman levyn välissä on taiteellinen rako.

Vanha patteri irrotettiin uskaliaasti ikkunaseinästä, tosin varmuuden vuoksi otettiin tuvasta sähköt pois irroituksen ajaksi. Patteri oli kiinni nauloilla, joista ainoastaan kaksi olivat kannattelevia. Patterin irroituksen jälkeen seinä esiliisteröitiin perinteisellä vehnätärkkelysliisterillä. Makulatuuripaperit tapetoitiin seinään ilman suurempia ongelmia ja huoneen ilme muuttui kertaheitolla valoisammaksi. Tapetointi virallisen valokuvaajan kanssa sujui niin näpsäkkäästi, että voisimme seuraavaksi viikkailla lakanoita silmät kiinni yhdessä. Siinä se vasta on oiva kaveri!

Huokolevy piti esiliisteröidä.

Emäntä sutii liisteriä.
 
Reunojen siistimistä. Valokuvaaja halusi ikuistaa työn ja astui hetkeksi taka-alalle, muuten tiimityö oli tiivistä.

Valmis ikkunaseinä, makulatuuripaperi paikoillaan.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Selluvillaa lattiaan

Puuhastelin taas päivän yksikseni tuvalla. Aloitin asentamalla viimeiset ilmansulkupaperit, kiinnittämällä irtonaisen koolauksen ja sahaamalla pari isoa lastulevyä pienempiin palasiin. Sen jälkeen loppupäivä menikin selluvillalevyjä asentaessa. Muutamassa kohdassa ilmansulkupaperi oli hieman löysällä ja lisäsin selluvillalevyn alle ohuempia levypaloja. Selluvillalevyjä voi muuten leikata myös ohuemmiksi levyiksi, aivan kuten täytekakkupohjaa olisi leikannut :)

Ihan ei kolme pakkausta selluvillaa riittänyt, joten viimeistely jää seuraavaan remppapäivään.

Ilmansulkupaperit asennettu. Lastulevyjen palat helpottivat liikkumista.

Kääk! Villaveitsi vai sarjamurhaajan veitsi?

Ensimmäiset selluvillat asennettu paikoilleen.

Vain muutama pieni palanen jäi puuttumaan.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pölyäviä lattiahommia

Eilinen hirsiseinän pesu onnistui oikein mallikkaasti, vaikka muutamaan kohtaan sanomalehden palasia jäikin. Sain tänään otettua kuvan kuivasta seinästä, joten muutos on helppo nähdä. Olen jälleen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Seinä ennen pesua.

Kuivumassa, tummat kohdat ovat vielä märkiä.




Seinä kuivana seuraavana päivänä.

Pesin myös oven päällä olevat hirret, mutta seinän oikean reunan jätin pesemättä johtuen sen epätasaisuudesta. Tämä nurkka tulee myös peittymään tulevan keittiön alle, joten varsinkin oikeaan ylänurkkaan jäi ajan tummentumaa seuraavaa remontoijaa kummastuttamaan.


Jatkoin lattian kanssa siitä mihin jäin eilen. Poistin loput villat ja muut roskat, lisäsin rimat ja aloitin ilmansulkupaperin kiinnittämisen. Kankean paperin pyörittely oli yllättävän haastavaa ja lopputulos ei ollut ihan joulupaketin näköinen. Ihan koko tupaan en ehtinyt paperia laittaa, mutta paljosta ei jäänyt vajaaksi.

Villat poistettu, roskat jäljellä.

Erittäin pölyävä siistimisoperaatio suoritettu.



Rimat paikoillaan.


Ilmansulkupaperi paikoillaan, reunat vielä siistimättä.

Ai että oliko pölisevää se siistiminen? Ilman hengityssuojainta ei olisi pitkälle pötkinyt.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Puolivalmis piippu ja rimoja koolauksiin

Piipussa oli halkeama, se saattoi olla jopa katkennut halkeaman kohdalta. Kesti tovin löytää sopiva tekijä korjaamaan halkeama, mutta nyt se on vihdoin korjattu. Tämä oli kuitenkin vasta osa korjausprojektia, ihan vielä ei voi puuhellaa lämmitellä.

Halkeama
Halkeama
Halkeama korjattu


Halkeama korjattu
Lattian työstäminen on alkanut toden teolla. Poistin tänään osasta lattiaa vanhat villat ja muut roskat sekä lisäilin rimoja tulevia eristeitä varten. Huomenna jatkuu sama homma ja toivottavasti pääsen myös lisäämään ilmansulkupaperia paikoilleen.

Keittiönurkka siistittynä

Rimat paikoillaan. Etualalla työkalu - olisitteko uskoneet minun käyttävän moista?


Keskilattia siistittynä

Rimat lisätty.


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Verkatehtaan asuinaluetta

Linnakallion tupa sijaitsee keskellä idyllistä Hämeenkosken kirkonkylää. Ympäristö on viehättävää ja tunnelmallista, tosin eri vuosikymmenien kerrostumat ovat hyvin havaittavissa lähialueen rakennuskannassa.

Hämeenkosken kirkonkylän kulttuuriympäristö on maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Itsenäisenä pitäjänä Hämeenkoski (Koski) esiintyy asiakirjoissa jo v. 1410. Kosken pitäjä mainitaan aikaisemmin Tännilän eli Tennilän pitäjänä. Se mainitaan myös Etolan nimellä. Sittemmin kunnan nimi oli pelkkä Koski, jonka perässä käytettiin Hämeen lääniä tarkoittavaa lyhennettä Hl erotukseksi varsinaissuomalaisesta Kosken kunnasta (Koski Tl). Nimi Koski on tullut niistä monista koskista, joita pitäjän halki virtaava joki muodostaa. Kunnan nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1995. Se valittiin kuntalaisten kesken järjestetyn äänestyksen perusteella.

Lähde: http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/H%C3%A4meenkosken_kirkonkyl%C3%A4


Hämeenkosken kulttuuriympäristöä listattuna. Tuttuja rakennuksia. Kuva: www.paijat-hame.fi


Katso lisää kuvia Hämeenkosken kirkonkylän kulttuuriympäristöstä!

Linnakallion ja Teuronjoen välissä sijaitseva Puutteenkujan asuinalue on alun perin ollut Hämeenkoskella vuosina 1857 - 1928 toimineen verkatehtaan työntekijöiden ja käsityöläisten asuinaluetta. Verkatehtaan johto asui Puutteenkujan alkupäässä ja mitä pitemmälle Puutteenkujaa kuljettiin, sitä enemmän oli työläisten asuntoja. Alkupäässä oli myös pari myllärin asuntoa. Purettu verkatehdas sijaitsi kosken lähettyvillä. Pääosin 1800 - 1900 -luvun vaihteeseen ajoittuvat rakennukset ovat sijoittuneet nauhamaisesti alueen halki kulkevan tien varteen, muodostaen raittimaisen ilmeen. Osaa rakennuksista on peruskorjattu melko voimakkaasti ja alueella on myös 1960 - 1970 -luvuilla rakennettuja pientaloja. Alue on tästä huolimatta säilyttänyt hyvin 1900-luvun alkuun palautuvan pienimittakaavaisen ilmeensä. ... Vaikka tehdas on poissa, elää verkatehtaan historia vielä Puutteenkujalla. Vanhat asuinalueet ovat mielenkiintoisia syntyhistoriansa ja rakennustapansa takia.
Lähde: Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin

Löytöretkiä Päijät-Hämeen kyliin -verkkojulkaisussa riittää mielenkiintoista luettavaa. Linnakallion tupa on päässyt myös tähän julkaisuun mukaan monin kuvin, sillä se edustaa entisen Puutteenkujan alkuperäisintä rakennuskantaa. Tästä on myös tarkoitus pitää kiinni, tupaa ei tulla remontoimaan liikaa. Tuvan historian ja entisten asukkaiden kartoitus on jo käynnissä. Taidehistorioitsijana ja museoalan ammattilaisena homma on tuttua ja arkistojen sekä erilaisten tietokantojen koluaminen luonnollista.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Alapohjan haasteet multapenkkaperustuksissa, osa 3

Luvassa mielenkiintoisen näköisiä kuvia alapohjasta. Kuvat kuitenkin näyttävät huomattavasti oikeaa tilannetta hurjemmalta. Virallinen valokuvaaja on niin mahdottoman dramaattinen tyyppi..


Tältä näytti vanerilevyjen alla. Villat täynnä vanerilevyn sahausroskaa ja hiirenkakkaa. Villojen alla suoraan maa-aines, ei mitään turhia levyjä, lautoja tai ilmarakoja.





Villat nostettu ylös. Koolauksia ja hieman vanhempaa hirttä - sen pölisevän hiekan keskellä. Taka-alalla remonttiroskia ja villaa sekä vanhan leivinuunin perustusten reuna.

Kuvassa ei ole hiirenpesä vaan hiekan alta esiin kaivettua (kuivaa) heinää. Tutkimusten jälkeen heinät tungettiin takaisin ja peiteltiin hiekalla, lähtötilanne palautettu.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Alapohjan haasteet multapenkkaperustuksissa, osa 2

Jännittävää. Hurjan jännittävää on tuo alapohjan tutkiminen. Ikinä ei tiedä mitä sieltä löytää..
Tein jopa hienon kuvan selventämään alapohjan menneitä, nykyisiä ja mahdollisesti tulevia ratkaisuja. Aikaisemmin tuvassa oli siis muovimatto, jonka alla vanerilevy, jonka alla 80-luvun koolaukset, joiden välissä lasivillaa. Nämä villat osuivat suoraan maahan. Koolaukset olivat kiinnitetty vanhoihin hirsiin.

Tarkempi tutkimus villojen alle selvitti seuraavaa: maa-aines on jotain erittäin hienoa ja pölisevää hiekkaa. Samantuntuista materiaalia näytti olevan vintillä käytetty eristeenä. Kaikeksi onneksi tämä maa-aines on erittäin kuivaa. Mutta sillä on täytetty koko alapohja, piripintaan saakka. 80-luvun koolausten alla on alkuperäiset koolaukset tai hirsirakenteet, miksikä niitä nyt pitäisi kutsua. Nämä hirret ovat käytännössä siis täysin maa-aineksen sisällä, hirrestä näkyy keskimäärin vain 2 cm. Pääosin hirret näyttävät voivan kuivan hiekan keskellä hyvin ja lahovauriot ovat tuvan ikään nähden pieniä. Ilmarakoa ei käytännössä ole ennen ollut, sillä villat oli asetettu suoraan maa-aineksen päälle.

Mittasuhteista ei kannata välittää

Kaivoimme muutamia testikaivauksia, vaikkemme edes kovin syvälle päässeet. Ikkunaseinän puolella (joka kuvassa oikea reuna) noin 5 cm maa-aineksen jälkeen tuli vastaan jotain yllättävän kovaa ja tiivistä. Aine osoittautui heinäksi. Todella tiiviiksi pakkautuneeksi, rutikuivaksi heinäksi. Yllätys oli melkoinen. Heinää oli arviolta noin 20 cm kerros ja lopulta sen alta löytyi taas lisää samaa hienoa hiekka-ainesta. Pidemmälle emme tältä reunalta kaivaneet.

Rinteen yläpuolella - riskialttiimmalla puolella rakenteiden kannalta hiekkaa oli huomattavasti ohuemmalti, kenties pari senttiä. Vastaan tuli heinää ja jotain ruskeaa orgaanista. Ensimmäinen reaktio oli, että tällä reunalla kosteus on noussut ja heinät ovat homehtuneet, mädäntyneet jne. Tarkempi katsominen osoitti kuitenkin nopeasti, että heinän seassa oli sammalta. Testikaivauksia ei tehty joka kohtaan, mutta oletettavasti samaa heinää löytyy joka paikassa hiekan alta.

Perinteisessä multapenkkaperustuksissa multaa/maa-ainesta on ollut reunoilla, kivijalkaa vasten. Keskellä on ollut kuitenkin "kuoppamainen" ilma-alue. Tässä tuvassa ei ole perinteitä noudatettu vaan maa-aineksella on täytetty koko tuvan kivijalka, lähes lattiapintaan asti. Toistaiseksi kukaan ei ole osannut antaa "oikeaa" neuvoa siitä, mitä alapohjalla kannattaisi tehdä. Lähtökohtanani taitaa olla "if it ain't broken, why fix it". Jotain parannusta haluan kuitenkin tehdä, enkä halua missään nimessä laittaa uusia villoja suoraan maata vasten.

Loogisimmalta tuntuva ajatus on siis poistaa vanhat villat sekä niiden alla olevat satunnaiset roinat (lautojen ja insuliittilevyjen palaset, tapetin riekaleet jne kaarnan palaset) - tasoittaa maa-aines ja katsoa että 80-luvun koolaukset eivät ole maa-aineksessa kiinni. Koolausten väliin (ei ihan alareunaan) ilmansulkupaperi, jonkinlaisilla rimoilla tuettuna, ohut selluvillalevy, ilmansulkupaperi ja puulattia. Lautalattia täytynee kiinnittää niin, että johonkin reunaan jää "helposti irrotettavaksi" pari lautaa - myöhempää tarkkailua varten. Tällöin maa-aineksen ja koolausten sekä eristeiden väliin jäisi edes pieni ilmatila. Ei nyt ihan rossipohjaan verrattava tuollainen parin sentin rako, mutta eikö ilmakin toimi eristeenä? Varsinkin tässä tilassa, jossa se ei edes pääse liikkumaan. Samalla periaatteella voisi ajatella, että kaksi kerrosta ilmansulkupaperia on liiottelua, mutta saas nähdä. Vinkkejä otetaan vastaan.