Joskus tulee sellaisia hetkiä, kun vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Sunnuntaina törmäsin taas tällaiseen hetkeen. En saa ruohonleikkuria käynnistymään millään. On painettu ryyppynappia ja bensan määrä tarkistettu. Kiskoin niin kovaa kun käsistä lähti, mutta ei niin ei. Voimat ei yksinkertaisesti riitä. Ei auttanut muu kuin kaivaa vanha kunnon leikkuri ja ruveta hommiin. Hikistä hommaa, mutta lopputulos oli huomattavasti siistimpi.
 |
| Ostoslistalla uusi ruohonleikkuri. Toivelistalla kone, jonka nainenkin saa käynnistettyä itse. |
Ikkunaremontin seuraava vaihe on jo hyvällä alulla. Pokat on kauniisti entisöity ja nyt on aika pistää vielä karmit kuntoon niiltä osin, kun ne kunnostusta kaipaavat. Tämä ikkuna sai osumaa kengityksen, ulkovuorituksen ja ikkunarempan yhteydessä - alaosa repsottaa hieman epäilyttävästi.
 |
| Lähtökohtana hieman vinksallaan olevat karmit, joiden maali lohkeillut pois. |
Aloitin maalin rapsutuksen sieltä, minne lyhyet tikkaat ylsivät. Toistaiseksi käytössä ei ollut kuumailmapuhallinta, ainoastaan kunnollinen maalikaavin. Ikkunan päällä oleva lauta lienee ainoa, joka tarvitsee vaihtaa kokonaan, sillä sitä ei enää hiominen ja maalauskaan pelasta. Muuten pärjätään pienemmillä paikkauksilla. Seuraavalla kerralla irroitan pokat paikoiltaan, jotta pääsen rapsuttelemaan karmeja kunnolla.
 |
| Maalin alta paljastui hyvälaatuista puuta. |
Onneksi oli mekaaninen leikkuri myös olemassa! Meillä myös ruohonleikkuri on hankalasti käynnistyvä, mutta kun itse hampaat irvessä vetäen en saa sitä käyntiin, niin isäntä kuitenkin saa viidennellä yrittämällä - toistaiseksi ;). Komeat ikkunat!
VastaaPoista