Haikeutta ja kirpeyttä ilmassa

Jälleen yksi kesä on takana ja syyskuu virallisesti saapunut. Yöt ovat jo viileitä ja illat pimeitä. Saunassa on enemmän tunnelmaa ja tuvassakin patterit hienoisesti päällä. Karviaismarjasato poimittu talteen ja illalla on vuorossa hillotalkoot. Pitkäksi venahtanut märkä ruoho leikattiin mökillä, montaa kertaa ei huonosti käynnistyvää s******nkonetta enää tänä syksynä käynnistää. Syreeneiden juurelle on laitettu syyslannoitetta. Lehdet rupeavat hiljalleen muuttumaan keltaisiksi. Haikea tunnelma.

Onneksi mökkikausi ei ole ihan vielä ohi ja remppaelämä jatkuu lautapelien pelaamisen ohella. Kosmeettisista syistä päätin käsitellä osan saunasta uudelleen Tikkurilan Supi saunasuojalla. Ensimmäisellä käsittelykerralla kaksi vuotta sitten kaikki sisäpinnat käsiteltiin kertaalleen ja osa kahteen kertaan. Kahdessa vuodessa kuitenkin ne pinnat, jotka alunperin käsiteltiin vain kertaalleen, alkoivat näyttää omaan silmääni aavistuksen kellertävän läikykkäiltä. Niinpä ostin litran valkoista Tikkurilan Supi saunasuojaa ja käsittelin pesuhuoneen katon sekä koko löylyhuoneen katon ja seinät (lauteiden alusia ja kiukaan taustaa lukuun ottamatta). Lattiaan haluan sutia vielä uuden kerroksen lattiavahaa, erityisesti kellertävään löylyhuoneeseen, mutta ensin pitäisi päättää oikea vaalean sävy, sillä en tähän hätään ole löytänyt muistiinpanoistani aikaisempaa sävyä.

Isäntä asensi tien puolelle rännejä ja kaivoi sadevesiputkelle kaivantoa. Kunhan jostain löytyisi Lindab-tuotteiden jälleenmyyjä, niin saataisiin puuttuva palanen sadevesikouruakin paikoilleen. K75 päätti juuri lopettaa tuotteen myynnin, eikä sitä tahdo muualtakaan löytyä.

Loppuviikosta Museoviraston avustuksen valvoja, paikallisen museon edustaja tulee käymään tuvalla ja voin esitellä hänellä viimeisen päälle kunnossa olevat ikkunat sekä kengityksen jäljiltä uudelleen asennetun ulkovuorilaudoituksen. Kenties saan samalla hyviä vinkkejä entisestään vinksahtaneen rungon ylläpitoon ja kamarin lattiaan ilmestyneeseen rakoon.