Valmista tuli, osa 1 - päätyseinä

Elokuu on jo alkanut ja hurjat helteet vaihtuivat yllättäen tuulisen viileään säähän. Helteistä nautittiin Linnakallion tuvalla tänä kesänä erityisen paljon, vieraitakin oli tavallista enemmän. Tuvan vetovoimaa lisäsi kuusi kuukautta täyttänyt Naperomme, jota sukulaiset tulivat mielellään katsomaan. Samalla saimme nauttia ylimääräisten käsiparien tuomasta luksuksesta, joka mahdollisti hurjan määrän remonttia tänäkin kesänä.

Päätyseinä jäi kengityksen ja ikkunan kunnostuksen jäljiltä keskeneräiseksi. Tänä kesänä useat apukädet kuitenkin mahdollistivat myös sen valmistumisen. Ikkunankarmit saivat lisäkerroksen Ottossonin pellavaöljymaalia (sävy: kittvit) ja ikkunan päällä oleva lauta päällystettiin pellillä. Koska pelti nousee osittain seinää vasten ja jää rimojen taakse, piti puolet pellistä maalata punaiseksi. Onneksi varastossa oli jäljellä vielä saunamökin punaista maalia (vaikkakin huonokuntoista), sillä normaali punamultamaali ei olisi tietenkään peltiin tarttunut.

Pellin maalaus ja oikean puolen valkoisten päätylautojen vaihto kesken

Seinän ulkovuorilaudotus on nyt myös kokonaan uusittu ja kaikki laudat sekä rimat ovat samankokoisia ja punamultamaalilla maalattuja. Oikean puoleisen päädyn valkoisia lautoja vaihdettiin ja lisäksi Svärfarin ansiosta alareunan hapero puinen tippalista vaihdettiin. Tilalle tuli uusi tippalista puusta sekä pelti.

Oh wait, tuliko valmista sittenkään?

Kuten kaikki tuvan projektit, myös tämä sai oman jatko-osansa. Seinustan kivet piti asetella vain nätisti takaisin ja poistaa kengistyksen jäljiltä kivien väliin pudonneet moskat. Isäntä kuitenkaan ei hyväksynyt näin ylimalkaista suunnitelmaa ja niin alkoi hikinen homma kuokan ja lapion kanssa. Nyt on kallistukset kunnossa, vatupassia käytetty ja taas uusi projekti käynnissä. Kivet palaavat kyllä paikoilleen, mutta kuulemma tähän on tulossa joku nurmikon ja kivet/mahdollisen sepelin erottava ratkaisu. Tiedä häntä, ideat ovat vielä osittain salaisia. Mutta jatkoprojektista huolimatta julistan päätyseinän valmiiksi!

Kunhan kivet saadaan paikoilleen, laitan ennen ja jälkeen kuvat aivan lähtötilanteesta ja lopputuloksesta!

Yksi urakka taas valmis!

Kiira/Klaara-myrskyn aikana tuvalla ratkottiin ristikoita ja luettiin uutisia myrskytuhoista. Tuvalle asti myrsky ei onneksi yltänyt, viikonloppua siivitti vain normaali ukkonen rankkasateen kera. Ennen sateita talteen kerätyt marjat muutettiin mehuksi ja saunaa lämmitettiin pitkän kaavan kautta.

Aunen vanha mehumaija oli taas käytössä

Pitkittynyt seinäprojekti saatiin vihdoin valmiiksi kun viimeisimmätkin rimat lyötiin paikoilleen ja ne maalattiin punamultamaalilla. Koska rimoissa oli selkeästi sileämpi pinta, ei punamultamaali ollut niille varsinaisesti paras mahdollinen maalivalinta. Aatteellisesti muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut ja tämäkin ongelma ratkeaa maalaamalla rimat kahteen kertaan. Rinteen puoleinen ränni on myös paikoillaan, ainoastaan sadevesiputki on kaivamatta maahan. Tuvassa on nyt uusi katto, ikkunat kunnostettu, rinteen puolella alin hirsi vaihdettu ja huonot ulkovuorilaudat uusittu - nyt pitäisi kestää tulevia vuosia taas tämäkin rakennus.

Seinäurakka valmis

 

Purkumateriaalia oli sijoitettuna kasaan keskelle pihaa. Kasa on viety kaatopaikalle, mutta lopputulos on siitä huolimatta harvinaisen surkea.

Pihalla ollut purkumateriaalikasa vietiin jo muutama viikko sitten kaatopaikalle, mutta sen alta paljastunut tuho on suorastaan masentava. Kyseessä ei ole pelkästään kuollut nurmikko, vaan kuollut nurmikko-sammal-sotkukasa, joka on painunut muusta maan pinnasta ainakin viisi senttiä kuopalle. Puut eivät ole yksin voineet tehdä tuota kuoppaa, taustalla on pakko olla joko arkivihollisteni muurahaisten litistynyt pesäkompleksi tai muu orgaaninen painuminen. Talvea vasten täytyy tasata kohta uudella maalla ja kylvää nurmikonsiementä, josko ensi kesänä tätä kohtaa ei enää muistaisi.

Vahtikoira löysi uuden suosikkipaikan. Tuolilta voi katsoa ulos ja hoitaa naapurivahdin hommia.