Ensimmäisen isomman tiililastin lähdettyä purettiin loput seinät ja tehtiin uusi kasa, josta tuli vielä ensimmäistäkin isompi. Koska kuvissa mittakaava vääristyi ja kuoppa näyttää vain polvenkorkuiselta, pistin miehen mittatikuksi kuviin.
Muutaman päivän tiilikasaa ihailtuamme se siitä lopulta katosi. Nyt jäljellä on vain iso kuoppa.
Kuoppa saa nyt hetken aikaa olla sellaisenaan ohikulkijoita ihastuttamassa, sillä purku-urakka oli melkoinen rutistus. Se on tarkoitus jossain vaiheessa täyttää ja samalla muokata loputonta rinnetonttia hieman. Mutta se ei ole tämän kesäloman juttu enää. Nyt nautitaan hetki viimeisistä vapaapäivistä ja mm. tulevista VPK:n markkinoista!
Talon purkaminen "käsin" oli raskasta ja aikaa vievää - kaivinkoneella se olisi mennyt hetkessä, mutta materiaalien kierrätys oli huomattavasti helpompaa tällä hitaammalla tyylillä. Eri lajit oli helpompi lajitella tarkemmin ja viedä niille kuuluviin lajittelupisteisiin. Kaivinkoneella aikapaine olisi ollut huomattava ja tontille olisi pitänyt hankkia useita lavoja, joista olisi kuljetuksineen tullut huomattavat lisäkustannukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti