Jalkapalloa ja raparperikiisseliä

Jalkapallon EM-kisojen kunniaksi meidänkin pihalla otettiin harjoitusmatsia kun veljekset potkiskelivat palloa keskenään. Pienempi sai hieman vaadittua tasoitusta rinnetontin auttamana. Pienemmän pelaajan riemun kiljahduksista päätellen hauskaa oli.

Sain myös ihanalta mökkinaapurilta raparperiä. Tein siitä ison kattilallisen raparperikiisseliä, joka on mitä ihanin kesäinen jälkiruoka herkullisen kermavaahdon kera!

Testissä oli Valion ohje raparperikiisseliin, jossa veden sijaan pohjana on omenamehua.

Kokemuksia Fiskarsin Xact -rikkaruohonpoistajasta

Tänä vuonna päädyin ostamaan Fiskarsin Xact -rikkaruohonpoistajan. Ehdin jo saada parina viikonloppuna kämmeneen rakkulan perinteisen voikukkapiikin käytöstä, kaivaessani keltaisia vihollisiani pois.

Luin muutamia arvosteluja tuotteesta ja suurin murheeni etukäteen oli laitteen kestävyys, sillä yllättävän monilla alaosan muoviosat ovat rikkoutuneet hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Kestävyysasiaan en pysty vielä ottamaan kantaa, sillä rikkaruohonpoistaja on ollut käytössäni vasta noin kuukauden (palaan asiaan, jos muoviosat rikkoutuvat!).

Sen sijaan muuten olen laitetta ehtinyt käyttää ja nimenomaan voikukkien poistoon ja pitänyt siitä kovasti.

Saalis ja saalistaja

Laite on helppokäyttöinen ja sillä tosiaan saa voikukat (ja muut suorajuuriset kasvit) pois nurmikolta helposti. Hiekka/sorapohjaan tätä ei voi käyttää. Olen itse noin 175 cm pitkä ja minulle rikkaruohonpoistaja on hieman liian pieni/lyhyt, ollakseen täysin ergonominen - sitä käyttäessä ei voi olla täysin selkä suorassa. Mutta parannus voikukkaraudan käyttöön verrattuna on huikea, eikä tämän käyttö ole siltikään aiheuttanut selkäkipua.

Muutama aukko siellä sun täällä

Laite kiskasee mukanaan reilun klöntin multaa ja jättää siis pienen kolosen nurmikkoon. Viitseliäs puutarhuri heiluttelisi irtonaiset mullat takaisin koloon, mutta jos viheralueella on enemmän voikukkia kuin nurmea, ei sellaiseen hienouteen ole aikaa ja energiaa. Kyllä niihin kuoppiin jotain täytettä päätyy. Seuraava ruohonleikkuukerta ne jo peittää ainakin visuaalisesti. Parhaiten voikukat ja muut rikkaruohot lähtevät irti hieman kosteasta maasta, eli sateen jälkeen.

Laite maksoi K-raudassa noin 40 €. Suosittelen jos pihanurtsilta haluaa voikukkia poistaa.

 

Pst. Älkää turhaan huolehtiko pihan pörriäisistä. Niille on tarjolla runsaasti kukkia muuten, vaikka voikukkia tontilta poistankin.

Alkukesän aikaansaannokset

Kevään koleilla keleillä saimme vihdoin vanhan rouvan suostumaan yhteistyöhön ja tupa lämpisi puulla. Jo pian kesäkuussa säät lämpenivät ja helle valtasi tienoot.

Kesän ensimmäiset purilaiset maistuvat aina parhaimmilta!

Suora hyppy kolean kevään lämmityskuvista kesän värikkyyteen. Satsasin tänä vuonna kesäkukkiin, joita ostin kotimme vieressä sijaitsevalta puutarhalta. Mitään kukista ymmärtämättä valitsin niitä värien mukaan: kirkkaanpunaisia, keltaisia ja valkoisia.

 

Yksi monista ostoskerroista

Kuvaajan moka! Taustalla on nimittäin iso ruukku, johon istutin yrttien siemeniä, enkä halunnut pelkän "multaruukun" näkyvän kuvassa. Lopputuloksessa kukat eivät näy kunnolla.

Tavoitteenani oli peittää paljun vieressä sijaitseva kaivon kansi kukkaruukuilla tyyliin "enemmän on enemmän". Liian pieniin ruukkuihin istutetut suikeroalpit (etualalla) kärsivät jo hieman hellesäästä ja kuivuudesta, mutta toivottavasti ne ehtivät vielä kukkia tämän kesän aikana.

Pian saamme taas viettää tuvalla enemmän aikaa, kun työkiireet helpottavat. Sitä ennen vielä täytyy tallentaa blogiin hieman rästissä olevia aiheita. Monta juttua on edennyt, vaikka olen niistä unohtanutkin kirjoittaa.

 

Kevätsiivous

Pitkän ja lumisen talven jälkeen ensimmäiset käynnit tuvalle ovat olleet nopeita päiväkäyntejä. Lounasta on syöty kylmästä väristen terassilla ja mökkiä on siivottu talven jäljiltä (tänä talvena hiiret olivat riehuneet onneksi vähemmän kuin edellisenä talvena). Keväällä on parasta tehdä raivaustöitä ulkona. Koristevattua on leikattu alas, pajukkoa karsittu ja kaivoin tontin reunoilta vanhoja aarteita (eli kivien koloista vanhaa kaatopaikkakamaa, mm. pelti- ja lasipurkkeja) pois. Onneksi nykyään saa metallia ja lasia kierrättää helposti eikä tarvitse enää luontoon niitä piilottaa.

Nämä tiilet kaivoin tonttimme rajalta. Yritän tarjota niitä Facebookin purkutavarakirppiksellä josko joku haluaisi niistä puutarhaansa jotain väkertää. Samoin takana olevat mukulakivet ovat meille ylimääräisiä.

Ostin keväällä kaksi erilaista linnunpönttöä. Kotimme lähistöllä pientä puotia pitävä mies oli tehnyt sympaattisia linnunpönttöjä ja Tokmannilta tarttui mukaan ihana Muumitalo. Luonnonmukaisempi pönttö kiinnitettiin puuhun saunan lähettyville ja Muumitalo kiinnitettiin viime kesänä korjatun varaston päätyyn. Samalla paikalla oli aikaisemmin tavallinen linnunpönttö ja siellä asukkaita. Toivottavasti tämä räikeän värinen pönttö kelpaa myös jollekin kodiksi.

Talven jäljiltä piha on ankea, harmaankeltainen. Tänä kesänä suunnitelmissamme on vain laittaa pihaa kuntoon. Siis vain pihaa! Mutta siinä kyllä riittää työtä. Maanrakennustöitä, puiden kaatamista, aidan valmiiksi rakentaminen ja vaikka mitä. Lisäksi aion istuttaa kukkia ennätysmäärän!

Tämä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissamme, mutta ilmeisesti tiilirakennuksen purkaminen tänä kesänä tai viimeistään tulevana syksynä on välttämättömyys. Vinohan se on aina ollut. Mutta nyt se on jo todellinen turvallisuusriski. Aikaisemmat kirjoitukset: Mitä tehdä tiilirakennukselle? ja Mitä tehdä tiilirakennukselle? osa 2

 

 

Tästä lähtee jo tiilet irti. Varmasti pienellä nykäisyllä tuo koko seinä putoaisi.

Opsista. Pala seinää puuttuu jo :D

Uuden pääkuvan aika

 Sen verran on vettä koskessa virrannut, että oli jo aikakin vaihtaa blogin pääkuvaa.

 

Tämä on tuvan ensimmäiseltä kesältä. Remontti oli alkanut vasta sisällä (keittiössä). Sauna on vielä rakentamatta, vesijohto ja viemäri vetämättä. Omenapuu ei ollut vielä kaatunut kesäisessä myrskyssä.

Viime kesän tunnelmia. Syreenit kasvavat hiljalleen, saunan terassikin ollut jo kovassa käytössä. Valkoinen aita rajaa etupihaa (tästä kuvakulmasta ei onneksi näy, että aita ei ole tuolla loppupäässä vielä valmis) ja kukkaniittykokeilu kukoistaa. Huussi/vaja on rakennettu uudestaan, tuvan katto uusittu ja rinteen puoleinen seinä.

Kesämuistoja

Jätin vekkulan vajan viimeistelyvaiheen kuvat loppukesästä julkaisematta, sillä odotin sopivaa hetkeä ottaa kuvat huussista kun viimeisetkin yksityiskohdat oli paikoillaan. Ja enhän minä niitä kuvia koskaan ottanut! Parasta on tämä video, jonka jälkeen on lisätty käsienpesua varten vesisäiliö sekä taulut seinälle, eli ei ihan valmiista huussista vielä tämäkään. Mutta valmista tuli ja hieno huussi on - omasta mielestä ainakin!

Aikamoinen kesä oli taas! Ihan älyttömän paljon saatiin aikaiseksi. Isoa ja pientä. Tässä vielä muutamia muistoja kesän jutuista.

Vajan edestä siirrettiin vanha myllynkiven puolikas portaaksi terassille.

Kaiken uurastamisen keskellä myös ehdimme hieman nauttimaan kesän kauneudesta.

Kävimme ensimmäistä kertaa tällä kylällä mustikkametsällä. Aikaisempina kesinä ei ole ehtinyt.

Tässä muutama ennen ja jälkeen kuva kesän aikaansaannoksista.

Kukkaniityn ensimmäinen kesä

 

Vaja edestä ennen ja jälkeen

Vaja ennen ja jälkeen

Koronakesä oli erilainen, mutta ikimuistettava. Vietimme tuvalla aikaa enemmän kuin koskaan. Nyt on aika huilata hetki ja ruveta piakkoin taas suunnittelemaan ensi kesää. Nämä kaksi kuvaa summaavat menneen hyvin kesän.

Pitihän se kattolautoihin ikuistaa tekijöiden nimet.

 

Vekkula vaja

Meidän vekkulan vajan projekti on edennyt hurjaa vauhtia, vaikken ole ehtinyt asiasta blogiin kirjoittamaankaan. Kattohan valmistui jo noin kuukausi sitten ja vajan tyhjentäminen tavarasta ja uskomattomasta määrästä epämääräistä mujua oli vuorossa sen jälkeen.

Suunnitelma muuttui hieman lennosta kun huussin paikka vaihtui rakennuksen oikeasta reunasta vasempaan reunaan. Syy tähän oli sama kuin kaikkeen tämän projektin haasteeseen. Rakennuksen hirsirunko on rakennettu alunperin iloisesti vinoon. Rakennuksen etureuna on melkein parikymmentä senttiä alempana kuin takareuna (ja vasen takakulma noin kymmenen senttiä alempana kuin oikea takakulma). Jos rakennuksessa olisi ollut aiemmin lattia, olisi se ollut kuin Vekkulan vino huone. Vinoa runko ei voi kuitenkaan tunkkaamalla oikaista, sillä rakennus on tosiaan rakennettu vinoon - kaikki pystyt tukipalkit osoittavat kohtuullisen "suoraan" taivasta kohti - tai no, niin suoraan kun ne tällaisissa rakennuksissa nyt koskaan ovat. Takaseinä on siis esim. etuseinää matalampi. Nyt siis uudet koolaukset pitää tehdä vatupassin kanssa suoraan, vaikka välillä meinaa tasapaino pettää.

Etuseinän purkamisen jälkeen liiterin tyhjentäminen oli hieman helpompaa ja miellyttävämpää

Tuuletus toimii

Ajatuksena oli purkaa ensin kolme seinää - molemmat pitkät seinät ja vas. päätyseinä. Mutta saimme yllättäviä alivuokralaisia mustarastaan rakentaessa pesän liiterin päätyyn, joten vas. päätyseinä jäi paikoilleen. Rakensimme surutta etuseinää, sisäkoolauksia ja jopa väliseinää sisälle, vaikka järjestys oli hullunkurinen ja mustarastas hautoi samaan aikaan pesässään. Rakennustyömaan aiheuttamasta metelistä huolimatta emme tarjonneet alennusta vuokralaisillemme, mutta ei nakutus tuntunut heitä haittaavan.

Tästä kuvasta näkee hieman, kuinka vinossa rakennuksen runko on suhteessa koolauksiin

Vihdoin juhannuksen aatonattona (viime vuonna samana päivänä saimme sähköt takaisin tuvalle!!) pienet alivuokralaisemme muuttivat pois. Neljä nuorta mustarastasta jätti tutun ja turvallisen pesän ja me pääsimme jatkamaan remontointia myös päätyseinän parissa.

Etuseinä ehti valmistua ennen kuin pääsimme päädyn pariin

Juuri ennen juhannusta päätyseinä saatiin purettua

Seinä paikoillaan ja maalattuna

Päätyseinän ikkuna oli myös vauhdista keksitty idea. Olin etsinyt rakennukseen sopiviai pieniä ikkunoita mm. torista ja purkutavarakirppikseltä, mutta sopivia ei tullut vastaan. Viime hetkellä päätin hyödyntää tuvan vanhan ikkunan tuomaan luonnonvaloa huussiin. Vaihdoin hieman kittejä, maalasin pokan ja lisäsin kalvon yksityisyyttä tuomaan (muuten valtaistuimelta on suora näkymä mm. meidän terassille).

Sisäkuvia en juurikaan muistanut ottaa, mutta sisällä valtaistuimelle vievät portaat ovat valmiit, samoin lattia ja väliseinä. Tästä on taas hyvä jatkaa projektia! Loppuun vielä muutama kuva meidän vanhoista ja uusista alivuokralaisista. Maapesässä viihtyvät uudet alivuokralaiset on vielä tarkemmin tunnistamatta. Pajulinnuiksi heitä on epäilty, mutta munat olivat punaruskeita/kirjavia (ja pajulinnun munat ilmeisesti valkoiset/täplikkäät), joten varmuutta ei ole. Nyt näkyy jo munien sijaan pieniä nokkia.

Jotain siellä pesässä on

Hieman myöhemmin pienet nälkäiset nokat

Tyhjän pesän syndrooma, meidän nuorukaiset ovat lähteneet maailmalle

Uudet alivuokralaiset huutavat ruoan perään

Tässä kuvassa mamselli vielä hautoo muniaan. Keskellä kuvaa bongattavissa silmä.