Maalari maalasi taloa

Juhannuksen jälkeen piipahdin mökillä pikaisesti katsomassa nurmikon tilanteen viime viikon leikkauksen jälkeen. Pieniä ruohotupsuja siellä sun täällä, mutta pääsääntöisesti piha oli kohtuullisen siisti. Tasoneuvos leikkasi nurmikon kertaalleen samalla kun maalailin huussin ulkoseinien valkoisia lautoja. Innokas maalariapuri suti samalla punaista maalia seinään, oveen, maahan ja itseensä. Käsi ei yltänyt kovin pitkälle, joten maalia on vain seinän alaosassa. Pikainen piipahdus mökillä oli oikein virkistävä, mielelläni olisin jäänyt remppailemaan pidempäänkin.

Kohtuullisen siisti piha

Huussiosan valkoiset laudat maalattu. Innokkaan maalariapurin käsi ei yltänyt sutimaan punaista liiterin seinässä ylös asti.

Onko puutarhasi kunnossa?

Edellisellä kerralla ruohonleikkuria ei saatu toimimaan, vaikka ystävällinen naapurikin sitä yritti käynnistää. Ostin varmuuden vuoksi toimintavarman kelaleikkurin sekä pienen Boschin trimmerin ja suuntasin mökille raivaushommiin Virallisen valokuvaajan kanssa. Taitava valokuvaaja sai ruohonleikkurin toimimaan, joten sademetsäksi kasvanut nurmikko saatiin kahden hengen hikoilulla ja kahdella ruohonleikkurilla siistittyä.

Lähtötilanne oli aikamoinen

Hyötyliikuntaa. Otin myös valokuvaajasta kuvia työn touhussa, mutta niitä ei koskaan toimitettu minulle..

Ennen

Jälkeen

Tatarit ovat kasvaneet melkoiseksi viidakoksi. Näkösuoja tielle ja naapuriin on mahtava, mutta onhan tuo pusikko hieman liioiteltu.

Huussin ulkoseinät saivat punaista maalia pintaansa, Tikkurilan Aito punamultamaalia, joka on kuulemma lähinnä alkuperäistä punamultamaalia teollisista maaleista. Huussin seinän maalaukseen tuo kelpaa hyvin, siinä oikaisen mielläni muutaman mutkan ja käytän teollista maalia keitetyn maalin sijaan. Valkoisia lautoja ei vielä ehditty tällä kertaa maalata, mutta Virallinen valokuvaaja laittoi huussin käyttökuntoon ja nakutti huussin taakse uuden luukun.

Sivuseinään vaihdettiin muutama laudan pala, huussi ennen maalausta

Huussi ulkoa maalattuna. Uusi luukku valmiina, samoin päädyn räystäslauta.

Aurinkoista juhannusta kauniisti kukkivien juhannusruusujen myötä!

Ensimmäiset vieraat

Tuvalla kävi tänään ensimmäistä kertaa kesävieraita! Siis sellaisia vieraita, jotka eivät joutuneet raatamaan remonttihommissa kuin orjat. Pöytään oli katettu pikkumakeaa ja koristeeksi poimin luonnonkukkia omalta tontilta. Levysoittimessa soi Finnhits, mitä nyt keskustelulta ehdittiin musiikkia kuunnella. Ihanat kesävieraat Virallinen valokuvaaja ja hänen Kärsivällinen puolisonsa toivat mukanaan tikkataulun - kiitos oivasta mökkituliaisesta! Tällä kertaa remontti jäi pienempään rooliin, kamarin loppuseinän maalaukseen, mutta olipas mukava päivä :)

Pöytä katettu kertakäyttöastioin. Askel kerrallaan.

Kierrätys kunniaan

Sain tänään mukavaa postia kunnalta, rakennusluvan pihasaunaa varten. Valmistelut voivat nyt toden teolla alkaa. Ensimmäisenä pitää löytää muutama luotettava ja edullinen urakoitsija. Olen pyytänyt pari tarjouspyyntöä maanrakennustöistä vesi- ja viemäriputkia sekä saunan perusteiden tekemistä varten, lisäksi odotan tarjouksia alitustöistä. Pihasauna on tarkoitus liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkostoon, tupaan putkia ei kuitenkaan vedetä. Saunarakennuksenhan ehdin jo valita aiemmin - selänpesijöitä kun on luvassa jonoksi asti.

Remontin edetessä olen myynyt Tori.fi-palvelun kautta pois mökin vanhoja huonekaluja ja muita tavaroita, viimeisenä oranssin maton. Tienaamaan en ole päässyt, mutta pidän kierrättämisen ideasta. Siskoni perheellä on edessä vanhan rakennuksen purkaminen ja myynnissä olisi nyt mm. kaksi erittäin näyttävää kaakeliuunia ja muuta vanhaa materiaalia. Saatan käydä irroittelemassa itselleni talosta hieman puumateriaalia kesähuonetta varten. Rahallinen säästö ei ole mielessä puupaneleiden ja lautojen suhteen, mutta vanhan materiaalin uudelleen hyödyntäminen tuntuu ajatuksena hyvältä.

Kaakeliuunin ilmoitus Rakentaja.fi-sivustolla. (päivitetty 25.6. - poistettu toinen linkeistä)

Sain pyytämääni tunnistusapua Puutarhurilta, kuorokaverilta ja Ompelumestarilta. Pihalle kasvanut metsä lienee japanintataria tai jättitataria. Kyseessä ei ole myrkyllinen kasvi, mutta ilmeisen innokkaasti leviävä lajike. Kiitokset tunnistusavusta!

Tatariksi tunnistettu pihakasvi

Paskamainen projekti, osa 1

Siellä se on nököttänyt pihan perällä jo vuosikymmeniä, perinteinen puucee. Huopakatto oli lähes romahtanut, seinät ovat perinteisen harvat ja alareunoista täysin lahot, maali rapissut pois. Edellisen omistajan aikana tehdyt uudet sisustat on rakennettu reilusti vinoon. Helpointa olisi ollut purkaa koko hökkeli ja rakentaa uusi tilalle, mutta jostain syystä vanhan korjaaminen tuntui vielä projektin aluksi hyvältä idealta. Ei tunnu enää.

Puucee ennen aloitusta. Kuvaan pääsi myös upouudet tikkaat.

Puuceen katto näkyvissä. Purkutyöt on jo aloitettu, tilanne ei ollut ihan näin paha aluksi.

Puuceen korjaus aloitettiin purkamalla katto ja osa sisärakenteista sekä kaivamalla suotonestesäiliölle kuoppa. Kuopan lopulliseksi syvyydeksi tuli arviolta "puolimatka kohti Kiinaa" ja sitä kaivettiinkiin useaan otteeseen. Seuraavaksi puuceen sisään nostettiin katon kautta Biolanin kompostikäymälä, jonka jälkeen alkoi mielenkiintoinen improvisaatiokorjaus.

Lähes koko katto purettu, toinen kakkosnelosista hieman hapero ja koko rakennus täysin vino. Emännän tiukka ilme kertoo epätoivon määrästä.

Biolan paikoillaan ja suorassa, vanhat sisärakennelmat "aavistuksen" vinossa.

Pöntön ympärille päätettiin rakentaa lastulevystä, ainoasta saatavilla olleesta materiaalista, taso. Ratkaisu ei ole kovin lopullinen eikä kestävä, mutta jos nyt edes pari kesää toimisi, niin se riittäköön.

Emäntä viimeistelee mallia, vieressä pahvista valmistetut mallikappaleet. Opit saatu Lattiamaakarilta.

Lastulevyn ja vanhojen rakenteiden vinous aiheuttivat oman haasteensa, mutta pienellä kiilapalalla kosmeettiset haitat saatiin kuriin.

Lastulevy paikoillaan mallattavana, kiilapala puuttuu.

Katto rakennettiin valokatteesta, jotta puuceehen saatiin hieman valoisuutta. Kaikki mahdolliset keinot on käytettävä, jotta tästä hökkelistä voi saada käyttökelpoisen ja edes jollain tapaa viihtyisän. Urakan suuri sankari oli ehdottomasti Virallinen valokuvaaja, joka uhmasi sadekuuroja, öttimöntiäisiä ja välillä myös painovoimaa työstäen puuceetä erittäin vajavaisista materiaaleista ja mielenkiintoisia työkaluja hyödyntäen. Ärräpäät lentelivät, mutta tällä kertaa eivät emännän suusta.

Katto paikoillaan. Vinossa, kuten koko rakennuskin.

Sisänäkymä projektin ensimmäisen vaiheen jälkeen.

Paskamainen projekti jatkuu seuraavaksi katon kiinnityksen varmistamisella, sillä viikonloppuna aika suorastaan loppui kesken. Muutamia seinälautoja pitää vaihtaa ja taakse rakentaa uusi luukku. Sisätiloihin on tarkoitus lyödä hieman uutta lautaa seinien ilmettä siistimään ja viimeisenä projektin kruunaa runsas maali ja sisustuselementit, joiden myötä puuceestä toivottavasti lopulta tulee inhimillinen.

Lauantaina muuten pahimpien sadekuurojen aikaan keittiön kaappeihin lisättiin vetimet ja kamarin seiniä maalattiin. Seinämaali vaan loppui kesken.

Näkösuoja vai myrkkymetsä?

Keittiö on nyt sisustusta vailla valmis! Viimeisetkin yksityiskohdat on laitettu kuntoon: työtason silikonitiiviste on lisätty, oven karmilaudat on maalattu ja ikkunat pesty. Remonttiapuna jälleen tuvan virallinen valokuvaaja. Okei - uunineduspelti pitää vielä kiinnittää muutamalla pienellä naulalla, mutta sitä ei lasketa tässä mittakaavassa, keittiö julistetaan sisustusta vaille valmiiksi!

Puolen vuoden remontti takana, sen kunniaksi muutama ennen ja jälkeen kuva. Paremmat ennen ja jälkeen kuvat tulee sisustamisen jälkeen. Vapise Glorian koti!

Puuhella ennen ja jälkeen. Uunineduspelti puuttuu yhä.

Värimaailma muuttunut, samoin kun vuodenaika. Sohvasta puuttuu muutama osa.

Rakennuksen ikää kunnioittaen. Harmaa muovimatto muuttunut harmaaksi puulattiaksi.

Sadesää esti suurimman osan huussirempasta. Pientä purkutyötä ehdittiin tehdä ja suotonesteelle kaivettiin kuoppa maahan, mutta muuten homma siirtyi viikonlopulle.

Kamarin pitkä ikkunaseinä maalattiin ja puusohvan laatikko-osa sekä kansilevy maalattiin Tikkurilan Empire-maalilla. 

Maalattua ja maalaamatonta kamarin seinää.

Puupenkin kansilevy saa ensimmäisen maalikerroksensa.

Piha rehotti kuin pahamaineinen sademetsä. Viime käynnin jälkeen tuvan eteen oli kasvanut varsinainen metsä jotain putkikasvia - toivottavasti ei mitään myrkyllistä sorttia. Täytyy konsultoida Puutarhuria.

Linnakallion sademetsä

Näkösuojaa naapureilta - vai myrkkymetsä?

Kasvintunnistusapua kaivataan.

Talkoopäivä

Eilen oli kuulemma talkoopäivä, jolloin kuka tahansa voi järjestää talkoot. Seuraava Talkoopäivä järjestetään taas toukokuussa 2015. Ajattelin kuitenkin järjestää muutaman talkoopäivän ennen sitä, kysymättä virallisen Talkoopäivä-tahon lupaa. Päivän yllättäjä oli rakas Golf plus, joka toimi suuren remonttiauton virassa. Ostin valokatteen Järvelän raudasta, jotta en joutuisi koko matkaa kotoa ajamaan takaluukku avoinna valokate sieltä ulos sojoittaen. Valokate taipui kuitenkin rullalle ja kun sen asetti oikein auton päästä päähän, mahtui takaluukkukin juuri kiinni. Järvelän rauta on pieni rautakauppa mökkimatkalla, Järvelän kylässä. Lauantaiaamuna siellä oli töissä valehtelematta ainakin 10 henkilöä, oli siellä asiakkaitakin runsaasti. Sesonkiaika ja ymmärtävät asiakaspalvelun päälle, aika hienoa!

Valokatteen etuosa

Remontti alkoi kaapinjalkojen kiinnittämisen ja puusohvan maalaamisen parissa. Myös kattolampun kiinnitys onnistui unohtuneesta suojakuvusta huolimatta. Arvion mukaan sen lisäys tulee tapahtumaan joskus 2017, kun sotkuinen yläosa rupeaa todella ärsyttämään, nythän lamppu kuitenkin toimii. Lamppu on viettänyt viime vuodet verkkokellarissa ja kolme viidestä hehkulampusta oli entisiä. Olikos se nyt niin, että hehkulamppuja ei enää myydä lainkaan?

Kattolamppu, ilman suojakupua

Keittiön alakaapit mallattiin paikoilleen, jonka jälkeen ne kiinnitettiin kiskolla seinään. Jääkaapin pistoketta varten leikattu reikä osui kohdilleen, mutta sen kohdalla meinasi käydä ajatuspieru. Koska alakaapit ovat kiinni seinässä ja niiden päälle tulee työtaso, joka kiinnittyy myös seinään, ovat ratkaisut melko kiinteitä. Nythän jääkaapin sähköjohdon saa helposti otettua pois seinästä, esim. talven tai pidemmän mökkitauon ajaksi. Mutta - eihän jääkaappia saa otettua omasta kolosestaan pois, sillä sen johto ja pistoke eivät tietenkään mahdu alakaapin ja seinän väliin jäävästä pikkiriikkisestä raosta. Onneksi erhe huomattiin tässä vaiheessa ja johtoa varten porattiin reikä kaapin vasempaan kylkeen, josta sen voi tarvittaessa pujottaa pois. Tästä ratkaisusta en huomannut ottaa kuvaa.

Rungot paikoillaan, roskikset asennettu. Jääkaapin johto tulee kuvassa edelleen kaapin takaa.

Laatikot, hyllyt ja ovet paikoillaan.

Kuten kaikkialla tuvassa, oli työtasossa hieman työstettävää. Ystävällinen työkaverini leikkasi sen minulle aikaisemmin sirkkelillä oikeaan mittaan (kiitos EP!), mutta tuvalla tasoa piti vielä viilata puoli senttiä etureunasta pois ja takanurkkaan tehdä parin sentin kolo sähköjohtoja varten. Leikkauspintaan myös tehtiin silikonilla ohut pinta, joka toivottavasti ehkäisee kosteuden pääsyn levyn sisään. Talkooapuni kunnostautui erityisesti työtason viilailussa ja saikin ansiokkaasta työstään tittelin Tasoneuvos.

Työtaso työstettävänä

Virallinen valokuvaaja teki hienot suunnitelmat liesituulettimen kiinnitämiseksi ja näitä ideoita seuraten kiinnittäminen onnistui kohtuullisen vähin kirosanoin. Liesituuletin kiinnitettiin ylläolevaan kaappiin pienin pultein ja liesituulettimen sähköjohtoa varten Tasoneuvos porasi reiän. Kadonneet käyttöohjeetkin löytyivät sopivasti kiinnittämisen jälkeen, eikä suurta vahinkoa ilmeisesti päässyt käymään, vaikka työ tehtiin ilman niitä.

Liesituuletin asennettu ja toiminnassa

Työtason paikoilleen asentaminen ja kiinnittäminen tehtiin taas vatupassin avulla ja pientä keikkumista oli havaittavissa. Jääkaapin yläpuolelta taso kiinnitettiin seinään kahdella kulmaraudalla ja jääkaapin päällekin jäi suositeltava ilmarako. Taso on nyt tukevasti kiinni, mutta silikonitiivistäminen jäi vielä seuraavaan remppakertaan.

Valmiilta näyttää jos ei huomaa puuttuvia tiivisteitä