tiistai 13. elokuuta 2019

Edvard Malin, teurastaja

Olen tutkinut tuvan historiaa vain pintapuolisesti. Uteliaisuutta ja kiinnostusta olisi enemmänkin, kunhan vaan olisi aikaa! Tässä nyt ensimmäinen pieni katsaus historiaan.

Lahden kaupunginmuseon tekemän inventointilomakkeen ja muistitiedon mukaan tuvan varhaisin asukas olisi ollut teurastaja Edvard Malin (s. 1857?), joka oli Toimi Malisen isä***. Toimi Malinen asui 1980-luvulla myös Puutteenkujalla, sen loppupäässä joen puolella.

Edvard Malinista ei loputtomasti ole tietoa löytynyt verkosta, tarkempi tutkimus vaatisi käyntiä mikrofilmatuilla kirkonkirjoilla ja paikallisessa arkistossa. Tässä kuitenkin jotain jännittävää.

Ilmoitus Hämeen Sanomissa 3.4.1905 ja 5.4.105

Talo myytävänä

Paikkakunnalta poismuuton tähden myydään talo, joka sisältää: 2 asuinhuonetta ja eteisen sekä ulkohuoneita: hyvän makasiinin, tallin, saunan ja sikaläävän sekä ison liiterin ja katoksen sekä muut tarpeelliset ulkohuoneet. Talo sijaitsee Kosken kirkolla, hyvällä liikepaikalla joen rannalla, sopii parhaiten teurastajalle tai muille senlaisille liikkeen harjoittajille. Tarkempia tietoja saapi myyjältä, osoitteella:

Edvard Malin
Koski H.L

Lähde: Hämeen Sanomat, 05.04.1905, nro 39, s. 4https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/630862?page=4
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tuvan kuvailu vastaa hyvin Koski seura ry:n verkkosivujen Kosken Kohinoiden perinneaineistosta löytynyttä kuvaa. Ilmoituksessa mainittu makasiini on sijainnut nykyisen (hajonneen) maakellarin paikalla. Kuistia ei vielä ollut, sisäänkäynti oli kadun puolelta nykyiseen keittiöön. Kuvassa näkyykin hieman sisäänkäynnin katosta tien puolella. Aikoinaan joku rakennusmies välikatolla käytyään sanoi minulle siellä näkyvän vanha oven paikka, eli tämä ei ollut minulle uutta tietoa.

Kuva: Kosken Kohinat, Kosken Hl kirkonkylä Pätiläntien (Puutteenkujan) suunnasta kuvattuna. Keskellä verkatehdas ja oikealla Appelrothin kauppa. https://www.koskenkohinat.fi/project/kosken-hl-kirkonkyla-patilantien-suunnasta/

Upea kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Puutteenkujan toisella puolella on ollut vain peltoa ja joen takana olevat mylly- ja verkatehdasrakennukset ovat vielä olemassa. Kuvan ajoittaminen on vaikeaa. Ennen sota-aikaa se on otettu, sillä toisessa kuva-aarteessa (palataan siihen myöhemmin) on jo kuisti ja makasiini poissa - ja se kuva on varmuudella viimeistään vuonna 1944. Arvelisin ylläolevan kuvan olevan 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Tarkempi ajoitus lienee helpointa tehdä tutkimalla myllyjen ja verkatehtaan historiaa.

Edvard Malin sai ilmeisesti tuvan myytyä heti, sillä vajaa kahta kuukautta myöhemmin, 31.5.1905 Uusimaa-lehti uutisoi

Elinkeinoilmoituksia

Teurastaja Juho Edvard Malin Kosken pitäjästä on maistraatille ilmoittanut aikovansa täällä harjoittaa lihan ynnä muitten luvallisten tavaroitten kauppaa.

Lähde: Uusimaa, 31.05.1905, nro 62, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/771602?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot


Sama uutinen oli myös Porvoon ruotsinkielisessä lehdessä Borgåbladetissa 31.5.1905.

Näringsanmälar

Juho Edvard Malin från Koskis socken har hos magistraten anmält sig sinnad att i denna stad utöfva handel med kött och andra lofgirna varor.

Lähde: Borgåbladet, 31.05.1905, nro 42, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/612734?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot



Lahden kaupunginmuseon inventointiluettelossa mainittu Edvard Malinin sukulaisesta Toimi Malisesta löytyy muutama kuva Kosken Kohinoiden perinneaineistosta.

Kuva: Kosken kohinat, 3.K./Pion. P.21 kolmannen joukkueen miehiä korsunsa edessä jatkosodassa Syvärin voimalaitoksen luona. Kalle Kajastilan ja Pentti Laaksosen ryhmät. Toivo Kokinmäki, Kalle Kajastila, Paavo Nurminen, Toimi Malinen, Tahvo Eronen, Eino Pöyry, Yrjö Haukkajärvi, Toivo Männistö, ?, Pentti Laaksonen. valok. N Nikkari. https://www.koskenkohinat.fi/project/3-k-pion-p-21/

Kuva: Kosken Kohinat, Toimi ja Aili Malinen kotonaan Koskella Koppelankujalla 1979. Kuvasi Aarne Sierna. https://www.koskenkohinat.fi/project/toimi-ja-aili-malinen-1979/

En tiedä, asuiko Toimi Malinen myös aikoinaan tuvassa. Epäselvää on myös, oliko Edvard Malin tuvan ensimmäinen asukas? Kosken verkatehdas on perustettu jo 1857 ja Puutteenkujalla sijaitsi verkatehtaan työläisten asuntoja. Onko tupa ollut ennen Edvard Malinia verkatehtaan työläisen asuntona? Tupa on rakennettu kahdessa osassa - keittiöhuone on vanhempi ja kamari on lisätty n. 1900 tienoilla.

Myöhäisemmät vuodet




Muita tuvan asukkaita ovat olleet mm. Felix Auri, Toivo Auri, Lempi Määttönen ja Vihtori Paulus, Tyyne ja Nestori Lahtinen sekä Aune Lahtinen. Heihin palaan myöhemmin (ja otan sillä aikaa erittäin mielelläni vastaan lisätietoa kaikista kirjoituksessa mainituista henkilöistä hemasepp (at) gmail.com)!

***päivitys 29.1.2020
Saamani tiedon mukaan, Edvard Malin ei olisi Toimi Malisen isä, eli Lahden kaupunginmuseon tekemän inventointikirjaus olisikin virheellinen. Inventointi on ilmeisesti kerätty haastatteluilla, jolloin virheellistäkin tietoa pääsee helposti virallisiin dokumentteihin.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Suunnittelemani terassikokonaisuus alkaa valmistua

Tein alkukesästä miehelleni havainnekuvan siitä, miltä haluaisin tulevan terassikompleksimme näyttävän. Kovin montaa minuuttia en kuvankäsittelyohjelman parissa viettänyt, eli kyseessä ei ole mikään graafinen taidonnäyte. Nyt kesän jälkeen on hauska kuitenkin verrata miten oma visio toteutui.

Havainnekuva terassista, kaiteesta, suojalaudoituksesta ja paljusta

Kahden viikon loman ja monen aherrusviikonlopun jälkeen lopputulos näyttää tältä. Vielä on pintakäsittely tekemättä, sillä kestopuun pitää ensin kuivua, mutta muuten alkaa olla loppusuoralla tämä projekti.

Oikeaan etureunaan nikkaroin itse kukkalaatikon

Terassi on siis edennyt taas yhden vaiheen eteenpäin. Alareunan suojalaudoitus on toisen reunan tasoituksia vailla valmis ja itse nikkaroimani kukkalaatikko vähentää laudoituksen massiivisuutta. Toisella puolella lumipalloheisi (kuvassa pieni puskan rääpäle) tulee tekemään samaa asiaa hieman kasvettuaan.


Kaiteet on käsitelty Tikkurilan valkoisella Vinha-maalilla, tolppien päätyihin tulee vielä tolpanhatut ja koko terassin laudoitus tullaan vielä käsittelemään keloharmaalla sävyllä, kunhan kesä on kuivattelunsa tehnyt ja vihertävyys on laudoista kadonnut.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Siivouspäivä


Talon kovia kokenut pääty maalattiin kokonaan (Tikkurilan punaisella Vinhalla) ja nyt se odottaa enää ikkunan valmistumista. Josko sen jälkeen ei tarvitsisi tälle seinustalle tehdä mitään suurta seuraaviin vuosiin?





Terassin kaidetta valmistui seuraava palanen, lisäksi koko kaide maalattiin toiseen kertaa Tikkurilan valkoisella Vinha-maalilla. Keskeneräisestä ulkoasustaan huolimatta terassi on jo käyttökelpoinen ja siitä on nopeasti muodostunut pihapiirin keskus.






Liiteri-huussin kohtalo on mietittynät pidempään. Kunnostetaanko vanha, rakennetaanko uutta? Olen  varmasti jo kolme kertaa tehnyt eri päätöksen asian suhteen - viimeksi taisin päätyä uudisrakennukseen ja pohdin Porin Puupoikien ja Masterhousen valikoimien väliltä. Nyt kuitenkin tulin taas toisiin ajatuksiin ja sain jopa isännän suostumaan. Suunnitelmissa on sittenkin korjata vanhaa, vaikkei liiteri nyt mikään kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus olekaan. Käytännössähän suunnitelma tarkoittaa, että katto ja seinät puretaan pois ja rakennetaan kokonaan uudestaan, ainoastaan runko jää paikoilleen.


Kukkapenkki on päässyt aavistuksen rehottamaan

Pohjapiirustussuunnitelmia
Liiterin muuntaminen toimivaksi varastoksi ja huussin uusiminen on nyt aikataulutettu ensi kesälle (jotta talven aikana ehtii vielä muuttaa mieltä moneen kertaan), mutta pienet valmistelutyöt täytyy aloittaa joka tapauksessa jo tämän vuoden puolella. Tällä kertaa en ottanut kuvaa lähtötilanteesta, mutta kerrottakoon, että liiteriin ei mahtunut sisälle, sillä sinne on vuosien varrella vaan tungettu sisään kaikki vaan oviaukosta. Tyhjensimme noin peräkärryllisen verran käyttökelpoista puumateriaalia tiilirakennuksen yläkertaan ja toisen mokoman roskapuuta kaatopaikalle vietäväksi. Nyt liiteriin mahtuu astumaan sisään ja seuraavalla kerralla hommaa on aavistuksen helpompi jatkaa. Tämä siivouspäivä oli erittäin, erittäin pölyinen.



Uskokaa tai älkää, tämä on "jälkeen" kuva.

Myöskin tämä on aavistuksen surullinen "jälkeen" kuva

Uusiokäyttöön ja polttoon kelpaamatonta puumateriaalia. Kärryn nurkassa homehtuneita omenapuun paloja.
Kaiken aherruksen keskellä ehdimme myös rentoutumaan, grillailemaan ja saunomaan. Juniori yritti karkailla tielle (ai niin, myös aitatolpat maalattiin valkoisiksi), syödä puoliraakoja marjoja ja piti meidät muutenkin kiireisenä. Onneksi on päiväuniaika, jolloin voi pistää hösseliksi remonttiprojektien kanssa!


torstai 4. heinäkuuta 2019

Remonttijätteen kierrätys


Tupa ja sen pihapiiri ovat olleet viimeiset viisi vuotta varsinaista remonttityömaata. Jatkuvasti on jokin katto tai seinä auki ja jos ei vasaran pauke kuulu niin vähintään akkuporakone surisee. Kaikesta tästä vanhan kunnostuksesta syntyy valtava määrä jätettä, erityisesti vanhaa siivotessa ja purkaessa. Liiteri ja autotalli olivat täynnä romua jo tuvan ostaessani (osittain ovat edelleenkin). Olen pyrkinyt pitämään työmaat mahdollisimman siisteinä kaikkien näiden vuosien aikana ja minusta on tullut ihan kohtuullinen kierrättäjä myös tuvalla. Tänä kesänä olen yrittänyt ottaa spurttia ympäristön siistimisessä ja hankkiutunut pihapiirin turhista romuista eroon. Kierrätyspisteet ja jäteasemat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Olen myös myynyt muutamia vanhoja tavaroita pois ja kesän aikana laitan vielä tori.fi-sivustolle ”annetaan”-ilmoituksia ennen kaatopaikkareissuja.
 
Tuvan puusohva kunnostettiin aikoinaan omaan käyttöön
 
Helpointa on kierrättää kaikki sellainen materiaali, jonka voi viedä lähellä olevaan kierrätyspisteeseen (ekopisteitä ne lienevät viralliselta nimeltään). Tällaiseen materiaaliin kuuluu paperi, pahvi, lasi ja metalli. Varsinkin pahvia tulee yllättävän paljon pakkausmateriaalina. Meillä usein pahvit käytetään vielä ensin jonkinlaisena suojana (esim. maalatessa) ja vasta sen jälkeen ne viedään kierrätyspisteeseen. Lasia harvemmin tulee remonttityömailta (lasinkeräykseenhän ei kuulu esim. rikkoutuneet ikkunalasit tai juomalasit), mutta lasipurkkeja kyllä tulee ihan kotitalouskäytöstä. Niitäkin saatan usein uusiokäyttää esim. pensselinpesuun tms. Metallijätettä olen tänä kesänä vienyt pihalta ja autotallista kierrätykseen, mm. epämääräisiä metallipurkkeja ja –sankoja. Onneksi nykyään myös sähkölaitteiden kierrätys on tehty myös kohtuullisen helpoksi ja niitä saa yleensä viedä jäteasemille maksutta ja myös kodinkonekaupat ottavat niitä vastaan.
 
Enemmän työtä vaatii jäte, joka pitää viedä jäteasemalle. Meillä on peräkärry, mutta omassa autossani ei ole koukkua, joten kovin usein ei peräkärryllä materiaalia päästä jäteasemalle viemään. Eri alueilla on hieman eri käytännöt, mutta meidän suunnalla esim. puutarhajätettä (haravointijäte ja risut) saa viedä täysin maksutta jäteasemalle. Tänä kesänä tekemämme puutarhatyöt ovat jo nyt aiheuttaneet niin paljon risujätettä, että minkäänlaiseen kompostiin ne eivät olisi mahtuneet ja oksasilppurillakin olisin huristellut varmasti pari päivää putkeen. Jäteasema on ollut helppo ratkaisu tämän jätteen loppusijoitukseen.
 

Toinen jätemateriaali, jota kotitaloudet voi viedä jäteasemalle maksutta on puu (myös kestopuu). Hyväkuntoiset puujätteet voi toki polttaa esim. saunan pesässä, vaikka eivät ne toki koivuklapeihin verrattavia olekaan lämmitysteholtaan. Meillä on pyörinyt pihassa pitkään sellaista puumateriaalia, joka on mennyt jo niin huonoon kuntoon tai siiin on ollut niin runsaat maalikerrokset, että niistä ei polttopuita enää ole voinut tehdä. Kestopuujätettä meillä syntyi tänä vuonna pieniä paloja terassirakennuksesta ja ne vietiin erillisessä pussissa jäteasemalle.
 
Lajiteltua jätettä kattoremonttikesältä
 
Aikaisempina vuosina olemme vieneet jäteasemalle mm. kattohuopaa, joka maksoi muistaakseni noin 30 € / kuutio. Koska olin niin tarkkaan lajitellut ja erotellut puun ja kattohuovan niin en joutunut maksamaan turhasta.

 
Lähivuosina meillä on edessä isompi jätelajittelu, kun tiilirakennus puretaan. Valitettavasti edes kaikkein idealistein vanhan rakennuksen pelastaja ei pystyisi tätä rakennusta enää pelastamaan ilman, että se muurattaisiin kokonaan uudestaan. Tästä rakennuksesta tulee kuitenkin syntymään todella paljon jätettä – sekä puujätettä että kattohuopaa, mutta ennen kaikkea tiiltä ja betonia. Purun yhteydessä saattaa tulla aiheelliseksi vuokrata jätelava, sitä ei ole toistaiseksi vielä kokeiltukaan. Tavoitteenani on tämänkin suhteen tehdä mahdollisimman tarkkaa lajittelutyötä ja myydä vanhat tiilet pieneen nimellishintaan eteenpäin, jolloin saisin katettua muun jätteen kaatopaikkamaksuja. Jos siis olet kiinnostunut ostamaan runsaan määrän oikein eläväistä ja väreiltään vaihtelevaa tiiltä, niin voit ottaa minuun yhteyttä. Näistä tiilistä saa rakennettua isonkin kesäkeittiön. :D
 
Eläväistä tiiltä tarjolla sopuhintaan runsain määrin
 
En ole siltikään mikään esimerkkitapaus jätteen lajittelun suhteen. Poltamme esimerkiksi usein puutarhassa pientä puujätettä, koska haja-asutusalueella tämä on mahdollista. Meillä hidaste paremman lajittelun edessä on vetokoukkukysymys sekä jäteaseman aukioloajat. Lähin jäteasema sijaitsee 21 kilometrin päässä, mutta se on avoinna viikonloppuisin vain joka toinen lauantain klo 10-14. Viikonloppuremppaajan näkökulmasta tuo on kovin lyhyt ja rajoittava aukioloaika. Seuraavaksi lähimmälle, huomattavasti paremmin lauantaisin auki olevalle asemalle, on kuitenkin matkaa 40 km suuntaansa, eli siinä tulee jo melkoisen paljon ajamista yhdelläkin käynnillä. Tässä välissä muistuttelen itselleni kuinka hyvin meillä on asiat – kierrätyspisteet ja jäteasemat ovat hyvinkin lyhyen matkan päässä eikä siihen sisälly esim. vene- tai lossimatkaa. Jo pelkästään tämän vuoksi pitäisi yrittää olla vielä tunnollisempi.
 
Ikuinen liekki
 
 
Muutama vinkki jätteiden kanssa tuskasteleville:
  • Lajittele, lajittele, lajittele. Mitä paremmin lajittelet, sitä helpompi ja halvempi jätteestä on hankkiutua eroon. Kaikkein kalleimmaksi tulee sekajäte – eikä se ole millään tapaa ympäristönkään kannalta hyvä asia!
  • Anna pois käyttökelpoista materiaalia esim. tori.fi:n annetaan palstalla tai esim. Facebookin "purkutavarakirppiksellä". Moni "rakennusjäte" saattaa olla vielä käyttökelpoista erilaisiin kierrätysprojekteihin.
  • Ota selvää etukäteen jäteasemista ja ekopisteistä ainakin sijainnit, aukioloajat, hinnat, rajoitukset. Jäteyhtiöiden verkkosivuilla on hyvät ohjeet jätteiden lajitteluun, monilla jäteyhtiöillä on jo toimivat chat-palvelut (tai vähintään perinteinen puhelinpalvelu), joista saa hyvin tietoa jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyvistä asioista.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Hullua huhkimista

Olemme raataneet tuvalla tavallista enemmän, vaikka mihinkään ei olisi kiire. Ensi viikonloppuna tuvalle on tulossa vieraita ja huhkimiseen tulee väkisinkin pieni tauko.


Maalasin kuistin seinät Tikkurilan Vinha-maalilla ulkoa ja nyt vaihdettujen ikkunoiden, uusien ikkunapuitteiden ja uuden katon kanssa se näyttää aivan uudelta.


Ennen


Jälkeen
Terassi sai jo noin puolet kaiteesta, loppujen urakointi on vielä edessä. Toki terassin alaosan laudoitus on vielä myös työlistalla, mutta se on enemmän esteettinen asia kuin turvallisuusasia, joten taaperoperheessä kaide tietenkin meni työlistalla ensimmäiseksi.





Maanmuokkaushommiin päästiin perinteisin työvälinein. Kuokan, lapion ja haravan avulla tämä terassin vieressä ollut rinne tasoitettiin/porrastettiin ja siihen on levitetty sora. Jotain ihanaa on luvassa lähiaikoina.


Ennen
Jälkeen



Maan korkeuseron hahmottaa paremmin tästä kuvasta



sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Helteinen juhannus

Aivan upea helteinen juhannussää hemmotteli meitä tänä vuonna ja pienet sadekuurot juhannuspäivänä eivät haitanneet tunnelmaa lainkaan. Remonttiflow oli (isännällä) niin kova, että edes juhannuksena ei maltettu vaan olla - useat projektit etenivät vauhdilla pitkän viikonlopun aikana.

Viisi vuotta sitten Porin Puupoikien asentaman saunarakennuksen terassi oli ruvennut nitisemään ärsyttävästi (ja naulat nousivat jatkuvasti ylös laudoista). Naulapyssyllä kiinni lyödyt melko ohuet terassilaudat menivät vaihtoon ja samalla ne muuttuivat poikittaisista lyhyistä laudoista pitkittäisiksi ja uuden terassin mukaan samansuuntaisiksi. Alkuperäiseen koolaukseen ainoastaan lisättiin poikittaiset lankut.

Kuvaaja oli liian hidas ja terassi oli kuvaushetkellä jo melkein valmis.

[Saunan lauteilla istuessani mietiskelin myös, että lienee aiheellista kirjoittaa uusi arviointi rakennuksesta nyt viiden käyttövuoden jälkeen - aikaisempi kirjoitukseni taitaa olla blogini luetuimpia postauksia edelleen]

Muutama viikko sitten valmistunut terassi on jo auringossa kuivunut ja muuttanut väriään vihreästä ruskeammaksi. Kunhan kesä on koko terassia tarpeeksi kuivatellut, on se tarkoitus käsitellä keloharmaalla terassiöljyllä.


Viimeinen lista seinän raosta puuttuu, muuten vastaava mestari hyväksyy uuden päiväunipaikan

Terassiprojekti jatkuu kaiteiden rakentamisella ja reunojen viimeistelyllä

Puutarhaprojekti edistyy kaiken muun rakentamisen ohella. Valtava määrä kurtturuusua, koristevattua sekä pari isoa koristepensasta (angervoa?) on raivattu pois. Kurtturuusujen poisto ei liittynyt lainsäädäntöön vaan siihen, että se pirulainen leviää pitkin pihaa ihan loputtomasti ja niitä piikikkäitä puskia on joka nurkalla. Koristevatut ovat villiintyneet jo vuosia sitten ja niiden ylivoimasta johtuen ne kaksi nättiä koristepensasta olivat kasvaneet täysin vinoon kurkotellessaan valoon vattujen alta. Jätimme siistin rivin koristevattua näkösuojaksi naapurin suuntaan, mutta nekin leikattiin keväällä lyhyeksi. Vielä kestää muutama viikko, ennen kuin näkösuoja on taas kasvanut entiselleen (anteeksi naapurit!). Osa raivatusta maasta on jo myllerretty ja juurakoita kaivettu pois, osa on vielä muokkaamatta.

Uutta nurmikkoa tulee varmaan 5 metrin levyinen alue
 Kuistin ikkunoiden ympärille vaihdettiin vihdoin uudet laudat, jotka maalasin Ottossonin pellavaöljymaalilla (kittivalkoinen) jo viime syksynä. Viimeinen maalikerros tulee vielä nyt paikalla, jotta ruuvit menevät piiloon. Samalla loputtoman pitkälle to-do-listalle tuli näiden kahden pikkuseinän maalaus punaisella.


Vaikka juhannus kuulostaa hyvin työntäyteiseltä (ja sitä se olikin), ehdimme myös nauttia juhannustunnelmasta ja -herkuista.


 
Kävelyillä pitkin kirkonkylää bongailin inspiraatiokuvia puhelimeeni talteen.

Tämä aitamalli ja -väritys on alueelle tyypillinen, pientä variaatiota on mm. lautojen leveydessä

Aivan ihana kukkaistutus. Voiko sievempää postilaatikkoa ollakaan? Vielä lempiväriseni.
Keskustelimme juhannuksena, onko vanha talo koskaan valmis? (Ei). Pohdiskelin, kuinka pitkä lista olisi, jos sellaisen tekisin - ajatuksena, että milloin tupa on valmis. Pitkähän se olisi. Mahdottoman pitkä. Mutta vanhan talon omistamisessa ja korjaamisessa tärkeintä ei ole päästä perille nopeasti vaan se matkanteko. Pitäisi vaan oppia nauttimaan välillä siellä keskeneräisyyden keskellä, jottei polta itseään loppuun.

Terassin kulma, vesimittarikaivo ja tiilirakennuksesta löytynyt tonkka. Näille nurkille suunnittelen jotain ihanaa.




Menetetty kesäkuu

Todella harmillisten sattumusten takia olemme olleet koko touko-kesäkuun ilman sähköä. Meille tämä on tarkoittanut päiväkäyntejä tuvalla ja yhtä yksittäistä yötä. Mikäs siinä ilman sähköjä mökkeillessä olisi muuten, mutta kun tuohon tuvalla oleskeluun on tottunut sähköjen kera. Jääkaappi, hella ja mikro toimivat sähköllä. Meillä ei ole jemmassa kaasulla tai aurinkosähköllä toimivaa jääkaappia.. Taaperon ruokien lämmittäminen grillissä ja maidon säilyttäminen maakellarissa eivät houkuta, vaikka me aikuiset pärjäisimme grilliruoalla hyvinkin vaikka viikon ajan.


Ei kesää ilman avonaista seinää

Kuvan ottamisen jälkeen kuistin katto on siistitty roskista ja lasinsiruista


Homma on kuitenkin edennyt ja seinä korjattu. Uusi ikkuna on tilattu, mutta sen valmistumiseen menee arviolta 5 viikkoa. Nyt odotamme jännityksellä, ehtiikö sähköurakoitsija ja sähköfirman edustaja käymään tuvalla vielä ennen juhannusta. Aikataulu on tiukka ja päivät käyvät vähiin. Pelkään kovasti, että edessä on kaupunkijuhannus.




Viime kesänä istutettu lumipalloheisi kukkii kauniisti

Sipoossa törmäsin mukulakivirinteeseen. Tästä voisi ottaa ideaa rinnetontille, ei tarvitsisi nurmea leikata :D